torstai 25. elokuuta 2011

Hei hei teille

Ongelmani on ehkä koko elämäni ajan ollut se, että olen yrittänyt olla hullu vain salaa. Ei se ehkä ole ihan onnistunut, mutta olen kuitenkin aina yrittänyt. En ainakaan ole koskaan uskaltanut kovin pidäkkeettömästi heittäytyä omaan hulluuteeni ja tunnustautua avoimesti hulluksi.

Oman hulluuden pidättely on johtanut vuosikymmenien mittaiseen masennukseen, jossa on ollut parempia kausia ja huonompia kausia. Nyt hyvää kautta on ollut aika monta vuotta, mutta pieniä takaiskujakin on tullut. Yleensä aina siinä vaiheessa, kun olen joutunut tilanteisiin jossa on ollut paineita käyttäytyä kuten normaali ihminen.

En tosiaankaan kovin hyvin kestä tavallisia järkeviä ihmisiä, jotka sanovat että sellaista elämä on, turha sitä on jäädä suremaan. Tämä tuli mieleen, kun mietin taas sitä miten aktiivisia jotkut ihmiset ovat, miten he tuntevat paljon ihmisiä, miten he verkostoituvat ja pistävät myönteisiä statuspäivityksiä facebookiin.

Sen olen ehkä oppinut, etten jää enää rypemään alakuloihin, totean tilanteen ja käännän katseeni eteenpäin, vaikka sitten vähän väkisin. Nytkin monenlaiset tekemättömät asiat ja velvoitteet ja pelot ja epätoivon idut muhivat sisimmässä ja houkuttavat jäämään sohvalle ruikuttamaan, vaan en voi en voi en voi, sillä minä lähden Nuorisokirjailijoiden reippaassa porukassa Vilnaan. Eiköhän siellä yksi Ihaa aasi mene sitten joinkuin mukana, vai meneekö. No sen suhteen olemme viisaampia joskus sunnuntain tienoilla.

Otan kameran mukaan, toivottavasti muistan kaivaa sen myös laukusta ja näpsiä ne postikorttikuvat itse.

Share/Bookmark

13 kommenttia:

  1. "Yleensä aina siinä vaiheessa, kun olen joutunut tilanteisiin jossa on ollut paineita käyttäytyä kuten normaali ihminen."

    Oih, tuttua...

    Ai niin, Vilnan-reissu on nyt. Antoisaa reissua! Minä jään rannalle, kun huomenna kutsuu Hämeenlinna.

    VastaaPoista
  2. Itse välttelen aktiivisten ihmisten seuraa, siksi olenkin yleensä yksin. Ei siinä mitään, sillä viihdyn itsekseni.

    VastaaPoista
  3. Joka porukassa pitää olla mukana yksi Ihaa!
    Oikein hyvää Vilnan matkaa! Se on viehättävä kaupunki, paljon kirkkoja. Odottelen matkakuulumisiasi mielenkiinnolla.

    Terveisin, Ilona.

    VastaaPoista
  4. Ilman muuta Ihaa sopii joukkoon. Sinähän olet peräti sosiaalinen, kun lähdet jonkun porukan mukaan. Ei onnistuisi minulta :)
    Jaksamisen ylärajoilla on järjestää kuorolle retki silloin tällöin.

    VastaaPoista
  5. Kirsti ilman kirjautumista25. elokuuta 2011 klo 19.46

    No ethän sinä Anu sitten rannalle jää, vaan linnaan suorastaan. Antoisaa esiintymistä.

    Kiitos Marja Leena!

    Niina, olet onnentyyppi, kun viihdyt yksiksesi. Minä tietysti ajoittain viihdyn, mutta en aina.

    Kiitos Ilona, ajattelinkin kyllä jossain kirkossa piipahtaa. Se ei ole matka eikä mikään, mihin ei kirkko sovi.

    Kiitos Äijä, on todella ihanaa kun joku sanoo minua sosiaaliseksi. Mutta siis olethan sinä, kun järjestät kuorolle retken silloin tällöin. Se on suurtyö. Ja kuoroja tietysti pitää vaalia, ilman kuoroja olisi elämä paljon latteampaa.

    VastaaPoista
  6. Tuollainen hulluuden, yrittämisen ja masennuksen tunnustus herättää vain sympatioita meikäläisessä.

    VastaaPoista
  7. Ehkä kirjailijuus vaatii polttoaineekseen juuri tuota hulluutta. Sen masennuksen ja erilaisuuden tunteen voi siis nähdä uhrauksena taiteelle.
    Hyvää matkaa!

    VastaaPoista
  8. Ei oikein avautunut tuo "heittäytyminen hulluuteen", voisitko joskus selventää. Sitten kun jaksat tai ehdit.

    Nythän olet matkalla, joten hyviä tai Ihaamaisia matkafiiliksiä! Pääasia kai, että matkasta jää jotain käteen, ainakin kokemuksia kertyy, vaikkapa itsestä ja omista reagoinneista, ja Vilnasta kans.

    VastaaPoista
  9. Lentsu tässä kanssa miettii, mitä sinun hulluutesi pitää sisällään? Jotenkin tuli olo, että näetkö jonkinlaisen yksin viihtymisen hulluutena vai onko se Ihaamaisuus jotain muuta.

    Niin tai näin, oikein hyvää matkaa!

    VastaaPoista
  10. Taisit jo kotiutuakin Vilnasta. Minä luin Ristiaallokot ja tykkäsin kovasti. Sunnuntai-illan höpötystäni omassa blogissa.

    VastaaPoista
  11. Täällä tarvitaan sympatiaa, lauloi Fredi aikoinaan, vai mitä Paula:-)

    Hanna, ehkä niinkin. Minun vain on ollut jotenkin vaikea hyväksyä itseäni, ja siis tätä hulluuden muotoakaan.

    Anonyymi, joo ei välttämättä avautunut. yritän joskus avata asiaa.

    Lentsu, ei ole yksin viihtymisestä kysymys, vaan mielenkiinnon kohteista:-)

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!