torstai 26. maaliskuuta 2009

Keittiö

Olen taikina
jota elämä vaivaa.
Pitää nostattaa varovasti
ettei aivan lässähdä.

Runotorstai

Share/Bookmark
Lähettänyt Kirsti klo 20.49
Tunnisteet:

15 kommenttia:

  1. utukka27. maaliskuuta 2009 klo 3.20

    Olet vaihtanut asua, kiva!
    Taikinoissa on erot. Vaivataan kerran, pari. Sit seon sot.
    Vaan jos on HIIVAA ylen pantuna, niin paisuu yli laitojensa ja iskee tukehduttamalla. tai lässähtää ja happanee tai kuivuu! Voi miekii oon taikina(a)

    VastaaPoista
  2. utukka27. maaliskuuta 2009 klo 3.22

    Ai, mikä painaa? Ahterinlaajentuma, mahanpullistuma, haivenen harventuma, ja kaikkinainen tuma. Sano.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi27. maaliskuuta 2009 klo 7.11

    Joo, täytyy vähän keksiä piristystä Utukka! Kaikkinainen tuma kuulostaa peräti huolestuttavalta, muuten on samat murheet täällä:-)

    VastaaPoista
  4. Iines27. maaliskuuta 2009 klo 9.45

    Ten points to "Olen taikina jota elämä vaivaa.."

    VastaaPoista
  5. Anonyymi27. maaliskuuta 2009 klo 10.18

    Thänks Iines:-)

    VastaaPoista
  6. Marjattah27. maaliskuuta 2009 klo 11.56

    Totta tosiaan, noin se menee! Mutta siinähän sitkistyy ;-)

    VastaaPoista
  7. Crane27. maaliskuuta 2009 klo 13.03

    Tuli oikein taikinainen olo...!
    Hyvä taikina on vaivattu kunnolla yönyli hapatettuun juureen. Siitä tulee sitkeää ja kestävää, se nousee kauniisti ja kuori paistuu rapsakaksi. Ja sitten se säilyy erinomaisesti!

    VastaaPoista
  8. Anonyymi27. maaliskuuta 2009 klo 14.13

    Sitkistyy juu Marjatta, ja samalla tulee vähän hiivan makua...

    Niinpä Crane, hapatettu juuri onkin jo korkeampaa matematiikkaa. Onnellinen se, kenellä on hyvä juuri hallussa.

    VastaaPoista
  9. Anonyymi27. maaliskuuta 2009 klo 18.13

    Hyvä sanan kaksoismerkitys runossasi. Mainio :)

    VastaaPoista
  10. Anonyymi28. maaliskuuta 2009 klo 13.29

    Pappia kyydissä-kirjasi saa kyytiä, sillä vain yksittäisiä kappaleita on kirjastojen hyllyillä ja muut lainassa ja varauslistatkin ovat joissain kirjastoissa mittavat. Minua jäi vaivaamaan, miksi Vaasan kirjastojen kävijät tai virkailijat eivät suhtaudu samalla innokkuudella uuteen tulokkaaseesi. Seinäjoen sivuille en päässyt, haku pysähtyi kuin seinään. Tutkimuksen suoritti Sinikka

    VastaaPoista
  11. helanes28. maaliskuuta 2009 klo 15.23

    Likilaskuinen
    elämä ei olekaan
    ollenkaan kivaa.

    VastaaPoista
  12. kirsti28. maaliskuuta 2009 klo 19.07

    Kiitos tutkimuksesta Sinikka!

    No ei se tosiaan ole kivaa, Helanes. Mutta minkäs teet jos lässähtää.

    VastaaPoista
  13. utukka29. maaliskuuta 2009 klo 2.25

    Juuren ei pitäisi olla ongelma (ja minkäs pitäisi?) Voit aloittaa vaikka liottamalla vanhan leipäpalan. Tai jos se ei "maistu", jauhoa, hiivaa, ehkä vähän maitoa asioiden jouduttamiseksi. Sitten vaan lisäillään uutta nestettä ja vähän jauhoa parinpäivän ajan, Juuri paranee joka leipomakerran jälkeen, jos muistaa säästää palan juurta pakastimeen. Kaksikin vuotta on hän (juuri) elänyt terveenä pakastimessa.

    VastaaPoista
  14. Oh-show-tah hoi-ne-ne30. maaliskuuta 2009 klo 20.50

    Ei paina mikään, mutta nokkela pieni runo.

    VastaaPoista
  15. Anonyymi31. maaliskuuta 2009 klo 10.43

    Ehkä hyvin vaivatusta taikinasta tulee hyvää elämän leipää.

    jl

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)