Tutustumiseni ns. vanhauskoisten porukoihin osoitti itselleni, että julkisuudessa esiintyvät mielikuvat heistä ovat varsin virheellisiä. Toisin sanoen minun mielestäni se vasta onkin stereotypiä jos luullaan etteivät he voisi käydä siiderillä, rock-klubeilla tai vaikka tansseissa. Riippuu porukasta. Lestadiolaiset luonnollisesti ovat asia erikseen, mutta kirjani ei kerro lestadiolaisista.
Kirja kuvaa ihmisiä, joille vanhoillisuudessa on kysymys nimenomaan raamatuntulkinnasta, ei niinkään 1800- luvulta peräisin olevasta elämäntavasta. Raamatuntulkinta estää heitä hyväksymästä naisia papeiksi, mutta se ei estä naisia toimimasta lääkäreinä tai asianajajina. Koska tämä porukka on keskimäärin erittäin koulutettua, he myös toimivat yhteiskunnassa usein hyvinkin merkittävissä tehtävissä, eivätkä suinkaan ole lähipiirissään tunnettuja hassuista kielloistaan ja oudoista tavoistaan. Heitä ei yksinkertaisesti mitenkään erota muista ihmisistä. He eivät ehkä työkseen istu lähikapakassa siideriä juomassa, mutta se ei johdu siitä, etteivätkö he saisi niin tehdä, jos heitä sattuu huvittamaan, vaan siitä, että heillä yleensä on niin paljon muuta, tärkeämpää tekemistä.
Oman kirjani päähenkilö Matleena on kuitenkin henkilökohtaisessa kriisissä, se selittää hänen siiderinlipittelynsä, joka pysyy varsin kohtuullisissa mitoissa.
Pohjolan työkin oli arvostellut kirjani, mutta sitä arvostelua en ainakaan äkkipäätä pongannut netistä.
Tekstit
Epäuskottavuusperustelu on sellainen, jota kirjoja arvostelevan kannattaa miettiä kaksi kertaa. Usein on kyse vain siitä, että kirjan tapahtumat, henkilöhahmot tai käsitys todellisuudesta eivät vastaa lukijan odotuksia. Niissäkin voi itse kullakin olla tarkistamista. Ennakkoluulot tai liian ahdas lukutapa voivat helposti tulla kirjallisten nautintojen tielle, mutta toisaalta kirjat voivat myös auttaa havaitsemaan tällaisia sokeita pisteitä omassa ajattelussa.
VastaaPoistaLuulen, että sinun on ollut suhteellisen helppo kirjoittaa asiasta. Tiedän, että tiedät, mistä kirjoitit.
VastaaPoistaJokaisella arvostelijalla on myös oma taustansa.
Juuri äsken lopetin kirjan (työajalla vielä, hyi).
VastaaPoistaPidin. Huumori oli paljon osuvampaa ja kuivempaa (positiivista siis - pidän kuivasta nasevasta huumorista), kuin odotin. Olen lukenut muitakin kirjojasi, nimittäin.
Matleena oli henkilönä uskottava ja kasvoi todelliseksi kirjan loppua myöten. Pidin siitä, että henkilöhahamot eivät olleet mustavalkoisia vaan he olivat sekä mukavia ETTÄ ikäviä eikä vaan jompiakumpia. Oli todella rikasta se, että kirjoitit aiheesta, josta tiesit niin paljon ja se antoi hyvän kehyksen tarinalle. Loppuvaiheessa en vaan halunnut laskea kädestäni ja oli pakko lukea loppuun...
Itsekin puutalossa riipustelevana tiedän, miten kiva on saada palautetta ja positiivista palautetta ainakin. Eli tässä sulle sitä - ole hyvä - ja auringonpaistetta kanssa.
Ei mitään paineita, mutta odotan jo seuraavaasi... : )
terv. Kirsi
Jep Kalle, sokeita pisteitä on varmaan itse kullakin. Ennakkoluulotkin vaativat jatkuvaa päivittämistä:-)
VastaaPoistaNiinpä mm, tämä oli sellainen aika henkilökohtainenkin juttu.
Hei Kirsi, olipa hauska kuulla, että pidit kirjasta. Ja olet ihan oikeassa, kyllä palaute on aina ihanaa ja positiivinen tietysti erityisesti, turha kai tässä esittää mitään itseään ylevämpää siinä suhteessa.
Kivaa että tämä arvio oli päätynyt nettiinkin (edellisen kirjasi arvio oli muistaakseni vain lehdessä, välillä nuo lehden nettisivujen päivitykset tuntuvat hieman satunnaisilta, mikä on harmi). Itselläkin tosiaan vanhastaan kosketuspintaa "uskovaisiin" (aika ärsyttävä sana jotenkin) on, ja tosiaan nuo siiderin juomiset minun kokemukseni mukaan ovat edelleen melko "syntisiä". Mutta eiköhän tässäkin mahdu monenlaista kokemusta maailmaan. Kokonaisuutena lukukokemus oli positiivinen, mikä toivottavasti arviostakin näkyy!
VastaaPoistaJoo Salla, kyllä minäkin tiedän uskovaisia, joille siiderin lipittely olisi ongelma. Minustakin uskovainen on jotenkin hankala sana, ja peittää ainakin näkyvistä sen, ettei kysymyksessä ole mitenkään homogeeninen ryhmä jotka porukassa kaikki uskovat samoin ja toimivat samoin. Raamattua pidetään auktoriteettina, se yhdistää kaikkia, mutta muuten joukkoon mahtuu hyvin monella tavalla ajattelevia ja toimivia immeisiä.
VastaaPoista