lauantai 26. syyskuuta 2009

Ihmeellinen shunkit

Olin eilen jo valmiiksi uuvuksissa, kun menin tapaamaan thaimaalaista naista, jonka oli määrä kertoa meille siitä mitä kaikkea kaivoihin Thaimaassa liittyy. Meidän etsijämme Jenia oli valmistellut tapaamisen huolellisesti, thaimaalaisnainen ymmärsi mitä häneltä odotettiin, ja hän oli kirjoittanut itselleen muistiinpanot.

Nainen alkoi selittää suomeksi. Minä en ymmärtänyt mitään. Salme ja Jenia alkoivat vilkkaasti keskustella naisen kanssa, he nyökyttivät ja piirtelivät paperille kuvia. Minä ihmettelin vain, että miksi nainen puhui jatkuvasti joenlannasta.

Vähitellen tajusin, ettei hän käyttänyt ollenkaan r-kirjainta.

Sitten nainen kertoi, että Thaimassa kaivovesikin on usein likaista. Silloin otetaan kivi, jota on luonnossa, siitä veistetään ja hetkessä lika laskeutuu pohjaan. Suomessakin on sellaista kiveä. Kaikissa kaupoissa myydään. Hän nyt vain ei muista mikä kiven Suomi-nimi on.

Minä en ollut kuullutkaan sellaisesta kivestä. Jenia tiesi heti, mistä on puhe. Kivi auttaa kaikkeen. Kännykänkin voi sillä sivellä eikä tule säteilyä. Puoli tuntia Jenia ja thaimaalaisnainen keskustelivat innokkaasti tästä ihmeellisestä shunkitista. On kuin jää, mutta ei ole kylmä. Maistuu happamalta. Kaivoasiat jäivät kesken, koska shunkit ryöstäytyi käsistä.

Kokouksen jälkeen sain tietäväiseltä taholta kuulla, että kysymys on kidesoodasta. Minä olen entisenä maalarimestarina käyttänyt kidesoodaa lähinnä likaisten seinien ja jalkalistojen pesuun ennen niiden maalaamista. Venäläinen tuttava kuulemma juo kidesoodaa joka päivä, volgansienijuoma ei ole enää mitään. Tai sitten minä ymmärsin kaiken ihan väärin.

Thaimaa on meidän neljäs maamme. Jouduin taas sen kiehtovan mysteerin äärelle, että samalla kun ihmiset kaikkialla maailmassa ovat aivan samanlaisia, he ovat aivan erilaisia.

Share/Bookmark

9 kommenttia:

  1. Tästä tekstistä rakentaisit hienon novellin. Minä, joka tuntee olevansa kaikesta vähän ulkona ja uupunut, kuulee vain yhä absurdimpia ja absurdimpia joenlantoja. Muut puhuvat innokkaasti, viittoilevat käsillään, löytävät yhteisen kielen: shunkit, kyllä kyllä, sellaista meilläkin on. Minä istuu nurkassa eikä ymmärrä mitään.

    VastaaPoista
  2. Hei Kirsti, taisit tosiaan käsittää väärin. Shungit on sitä Venäjältä saatavaa mustaa hiiltä, jonka terveysvaikutukset voittavat volgansienen. Kidesoodalla, valkoisella happamalla, joka on kuin jäätä, oli joku toinen nimi, mutta vastaavanlaisia vaikutuksia sillä on kuin shungitilla.

    VastaaPoista
  3. Ai niinkö kävi Salme, että ymmärsin jotain väärin. Olipa yllätys.

    Mummo, minä kyllä ajattelinkin, että elämä on parasta novellia. Tuo Salmen vastaus vielä täydentää tarinan.

    VastaaPoista
  4. En nyt ota kantaa bloggauksen aiheeseen, ilmoitanpa vain käyneeni siinä ystävyysaiheisessa haastattelussa.
    Puolitoista tuntia purskahtelin tarinaa ja vastauksia kysymyksiin ja sain taatusti yhtä paljon kuin annoin, ellen enemmänkin. Bloggaan siitä myöhemmin, nyt olen liian väsynyt - mutta tulin tänne kiittämään sinua kun välitit viestin täällä! Ihana ihminen, ihana keskustelu!

    VastaaPoista
  5. Haastatteluun piti minunkin mennä, mutta tuli ylittämätön este ja matkani Hesaan peruuntui. Harmi, kun jäi kokematta, Varmaan pitää ottaa lohdutukseksi ryyppy shungitia.

    VastaaPoista
  6. Eikö sitä voisi siirtää? Täytyykö se välttämättä kokonaan perua.

    VastaaPoista
  7. Arja sanoi, ettei voi siirtää, kun kaikki ajat on varattu ja haastatteluun on ihan tunkua, joka on tietysti onnekas juttu tutkimuksen tekijälle. Jos aineistoa on jo kertynyt riittävästi, pitää hänen ehtiä kirjoittamaan, niin käsitin tilanteen. Olisi tietysti tullut laadukasta aineistoa, kun olisin kertonut meidän vuorovaikutteisesta ystävyydestämme.

    VastaaPoista
  8. Ehkä meidän pitää tehdä itse kirja tästä meidän vuorovaikutteisesta ystävyydestä.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!