perjantai 18. syyskuuta 2009

oppitunti


olen pullottanut itseeni
salaisia toiveita

sydän on pingottunut
ahdas

kaipauksen mato
kairaa minut reikiä täyteen
vuodan kuin seula

tuuli tarttuu unelmiini
riepottaa niitä yhdessä
makkarapaperien kanssa
nakkikioskin takapihalla

naurakaa minulle
olen houkka
**


runotorstai


Share/Bookmark

6 kommenttia:

  1. Hyvä, hyvä! Jättäisin kuitenkin tuon loppukaneetin pois, siis kaksi viimeistä riviä. Jos runon minä on houkka, anna lukijoiden päätellä se itse. Jos he tuntevat sääliä, he tekevät sen pyytämättä. Runo on paljon vaikuttavampi, jos se loppuu makkarapapereihin nakkikioskin takapihalla. Lukijan ajatus lähtee tuulen ja papereiden mukaan. Loppukaneetti turhaan pysähdyttää lukijan ajatukset.

    VastaaPoista
  2. Aivan samoin sanoisin, anna lukijan päättää onko runon minä houkka vaiko ei. Kelpo runo.

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia rakentavasta kritiikistä Riitta ja Hirlii:-)

    VastaaPoista
  4. Riitalta ja Hiirliltä saitkin jo hyvää kritiikkiä. Joten minulle jää vain kehut: Pateettinen alku ja humoristinen loppu. Oikein hauska ja onnistunut muutos runossa. Tuo toisiksi viimeinen säe on oikein helmi alun jälkeen.

    VastaaPoista
  5. Elä elä unelmia makkarapapereihin.. ;)

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!