maanantai 1. maaliskuuta 2010

Kirjat on vaikeita

Haluaisin kirjoittaa jotain kultturellia. Esitellä kirjallista löytöä. Analysoida mielenkiintoista teatteriesitystä, tai elokuvaa. Haluaisin käyttäytyä ylevän ammattinimikkeeni veroisesti. Haluaisin käyttäytyä kirjailijamaisesti.

Mutta todellisuudessa olen ihan puhki. Hän joka näkee, Eeva-Kaarina Arosen romaanikin on ollut kesken varmaan kuukauden. En myöskään ole uskaltanut katsoa kirjaston asiakastietojani nähdäkseni kuinka pahasti kirjani ovat myöhässä ja miten hirvittävästi olen saamassa jälleen sakkoja. Pitäisi jaksaa palauttaa ne kirjat, mutta en jaksa.

Olen pettynyt itseeni, koska Hän joka näkee vaikutti kiinnostavalta kirjalta. Luin muutaman sivun, enkä ymmärtänyt mitä siinä tapahtuu, vaikka tyyli vaikutti kiinnostavalta. Pitäisi ilmeisesti ponnistella ymmärtääkseen, mutta juuri nyt en jaksa. Tunnistan oireet. Pitäisi hellittää, lomailla, unohtaa kirjoittaminen, mutta en pysty.

Lauantaina kun kävelin kurssilta kotiin, joku lintu lauloi Aurajoen rannassa olevan puun latvassa niin iloisesti että rinnassa hetkahti kevään tuntu. Mutta nyt sataa räntää ja minä haluaisin vain nukkua.

Share/Bookmark

6 kommenttia:

  1. Hei, kiitos kirjastasi, viihdyin sen parissa!

    VastaaPoista
  2. Sanovat, ja väittävät viisaammat, että se on tuo lumi joka väsyttää meitä. En tiedä lumenpainosta, mutta aika paljon tässä on viime aikoina tarvittu unta.

    Joten Kirsti, lepää.

    VastaaPoista
  3. Jaa, minä en koskaan osaa sanoa mitään kultturellia. Luin tosin tässä parisen viikkoa sitten erään kirjailija K. Ellilän tuoreimman romaanin ja siitä osaan sanoa sanasen. Pidin siitä, niin että kiitos ja menestystä! Ajatukset jäivät sen verran siihen kiinni, että luen sen pikapuoliin uudestaan ja vähän hitaammin. Jossain sanottiin, täällä varmaan, että tämä oli sarjan kolmas. Ensimmäinen?

    VastaaPoista
  4. Hei Villiviini! Tämä oli sarjan toinen, kolmatta ei ole vielä kirjoitettu, ei kunnolla edes aloitettu, mutta tarkoitus olisi sellainenkin väsätä. Kiitos lukijapalautteesta:-)

    Niinkö se oiskin Hirlii, että lumi väsyttää. Se voi olla. Ja talvi ainakin on tuntunut tosi pitkältä. Huhtikuun lopussa lepään:-)

    Kiitos anonyymi!

    VastaaPoista
  5. kirjastosakkoihin pitää ottaa oikea asenne: kun maksaa paljon sakkoja, osallistuu korvaamattomalla panostuksella kansallisen ja kunnallisen kulttuurilaitoksen ylläpitoon, ja on itse asiassa oikeutettu muistolaattaan itse valitsemansa hyllykön kohdalla.
    Minä varasin jo hömppähyllyn. Laatta ilmestynee ihan lähiaikoina ;)

    VastaaPoista
  6. aa, hieno asenne Marika, tuota en olisi itse keksinyt. siis nyt rinta rottingilla kohti kirjastoa!

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!