torstai 24. kesäkuuta 2010

Eijkensin höpinöissä ei ollut mitään uutta

Ihmettelen miksi Hesarissa olleesta Wsoy-pomo Ejkensin haastattelusta on noussut niin kova haloo, koska suuntahan on ollut nähtävissä jo pitkään. Olen itse ollut alalla 16 vuotta, ja muistan kuin eilispäivän sen järkytyksen, kun ensimmäinen kirjani ilmestyi, ja tajusin Urjalan esikoiskirjailijatapaamisessa, että minä en ole esikoiskirjailijana kiinnostava. Siis minä. Siihen asti olin ollut siinä Ruususen unessa jossa kuvitellaan, että kirja on pääasia.

Meni vuosia toipua tuosta rysäyksestä. Ymmärrän kyllä, ettei esikoiskirjanikaan ollut, eikä edelleenkään ole mediaseksikäs, mutta koko seminaarin ohjelma painoittui sen miettimiseen kuinka ollaan henkilöinä kiinnostavia ja päästään Annan kanteen, ja saadaan sitä kautta apurahahana kunnolla auki.

Nyt Ejkens vain sanoo ääneen sen, minkä minäkin olen tiennyt 16 vuotta, ja tässä blogissakin lausunut ääneen kerran jos toisenkin, ja sitä ennen kirjallisuuskeskustelupalstoilla, joten mistä siis tämä haloo syntyy.

Hyvä kysymys tietysti on, että haluavatko ihmiset tosiaan ensisijaisesti sen kirjailijan ja vasta toissijaisesti kirjan. Onko joku tutkinut asian, vai luotetaanko tässä siihen että markkinat kyllä tietävät.

Sitten sivuhuomio. Kun uutislähetyksessä haastateltiin wsoyn ulosmarssivaa henkilökuntaa, siellä vihainen nainen tokaisi, että ilmeisesti Wsoy ei halua enää olla varteenotettava kustantamo, siellä aiotaan tästä lähtien julkaista vain jotain viihdettä. Kun Oikean Kirjallisuuden Puolustajat pääsevät ääneen he yleensä ensimmäiseksi aina lyövät viihdekirjallisuutta. Viihdekirjailijoiden kuulen yleensä puhuvan aina kauniisti kaikesta kaunokirjallisuudesta, jonka joukkoon ilmeisesti tahtovat lukea myös omat kirjansa. Pienilevikkistä kirjallisuuttakin viihdekirjailijat yleensä puolustavat, ja pitävät yleensä kirjaa merkittävämpänä asiana kuin kirjailijaa. Tässä on jokin epäsuhta, jota minun on vaikea tajuta.

Share/Bookmark

10 kommenttia:

  1. Kokemuksen ääni puhuu totta, kirjailijasta on tullut se myyntitykki kirjalle jo vuosia sitten. Ja toisaalta sekin on jo alkanut aikoja sitten. Saarikoskea voisi pitää kai ensimmäisenä varsinaisena "mediapellenä", sillä ellei hän olisi antanut haastatteluja niin ahkerasti ja toilallut vielä ahkerammin niin runokirjojen myynti olisi varmasti ollut pienempää.

    Toisaalta jos ajattelee suomalaisia EU:n jäseninä, niin näinhän on käynyt jo hyvin monelle suomalaiselle alunperin suomalaisissa yrityksissä. Ja tulee vastakin käymään. Että minä puolestani ihmettelen sitä älämölöä joka syntyy 30-40 kustannustoimittajan ja kustannusalan ihmisen irtisanomisista kun satoja suomalaisia on viime vuosina laitettu pihalle useista yrityksistä.

    Kun Sofi Oksanen nimitteli WSOY:n johtajia apinoiksi, niin monissa yrityksissä/organisaatioissa istuu näitä apinoita, paviaaneja useampia tänä päivänä.

    Suomalaisen kirjallisuuden tähden voi olla murheellinen, sehän on näille hollantilaisille omistajille hiekanmuru, ihan samantekevää.

    Lukijoille ei ole. Ja kuulun lukijana niihin joille kirja on tärkeämpi kuin kirjalijan mediaseksikkyys.

    VastaaPoista
  2. Sinulla on jo hurjasti kokemusta ja tunnet kirja-alaa paremmin kuin monet aloittelevat kirjoittajat. Minäkin olen ollut pitkään siinä luulossa, että itse kirja on tärkein, mutta Eijkensin haastattelu havahdutti minut tajuamaan alan raadollisuuden. Mitä luulet Kirsti, ovatko kaikki Suomen kustantamot Eijkensin linjoilla? Minua tämä julkkiskirjailija-ihanne lähinnä kauhistuttaa. Siksi käsittelin ilmiötä omassa blogissanikin.

    VastaaPoista
  3. Niin kovasti haluaisi allekirjoittanut uskoa tarinaan ja siihen että teksti on enemmän kuin kirjoittajansa, että myös lukijalla on osuutensa siinä mitä teksti on - ja jos jotain hyvä-huono -mittareita pitää tekstille laittaa niin ne ovat sitten sitä kuinka teksti tavoittaa lukijoita, mitä saa heidät tuntemaan. Lukijana ajattelen näin - kirjoittajana on hirvittävän vaikea ajatella että kirjailijan persoona olisi se ensisijainen asia.

    VastaaPoista
  4. Olihan siinä höpinässä uutta se, että kustantaja sanoo suorin sanoin, ettei kirjalla ja kirjallisuudella ole mitään väliä, kun se tuottaa niin vähän, suomalaiset kirjat ovat vain"pieniä perunoita" liikevaihdossa.

    VastaaPoista
  5. Anita, kai tämä jokin merkkipaalu tietysti on, kun ryhdytään lausumaan ääneen asioita, jotka ovat ennen näkyneet vain toiminnassa.

    Reine, niin minäkin haluan uskoa. Mutta markkinavoimat jylläävät.

    Satakieli, kaikki kustantamot haluavat ja tarvitsevat kirjailijoita, joiden kirjat myyvät. Ja markkinataloudessa kun eletään, niin... Mutta en kyllä usko, että kaikki kustantamot ajattelevat kotimaisen kaunokirjallisuuden julkaisemisen olevan merkityksetön juttu.

    Hirlii, ajan henkihän tässä jupakassa vain tulee näkyviin, ja kirjallisuus on ilmeisesti ollut sellainen saareke, josta on ajateltu että markkinatalouden lainalaisuudet eivät siellä saisi vaikuttaa. Mutta tällaisen yltiömäisen talousliberalismin keskellä on mielestäni turha kenenkään kuvitella, että sellainen saareke voisi olla.

    Tämähän ei tarkoita sitä, että hyväksyisin tämän nykymenon, siis joka käsittääkseni on jatkunut jo vuosikymmeniä. Päinvastoin. Vaadin vallankumousta koko yhteiskuntaan ja talousjärjestelmään. Globaalisti;-)

    VastaaPoista
  6. Vallankumouksellista Juhannusta :)

    EU:n rahaliiton romahtamista odotellessa voitaisiin liittyä muihin pohjoismaihin ja perustaa Yhdistynyt Pohjoinen Eurooppa.

    VastaaPoista
  7. Ja taas lisää aiheesta Hesarissa
    http://www.hs.fi/juttusarja/partanen/artikkeli/Kirjailija+kauppatavarana/1135258125528

    VastaaPoista
  8. Ruattis on paljon pikku kustantamoja, vaikuttaa terveemmältä..

    VastaaPoista
  9. Höö, yritin pitää uutispaastoa, mutta tämän aiheen nostattamat aallot rantautui tänne Savon sytämeenkin. Pakkohan se oli pistää mokkula lämpiämään ja lukaista, mitä WSOY:ssä taas sekoillaan.

    Enpä voi muuta kuin todeta, että olen NIIN onnellinen, kun aikanaan päädyin Kariston kirjailijaksi.

    VastaaPoista
  10. Hirlii, minulla on ollut ihan samanmoisia ajatuksia.

    Kiitos linkistä anonyymi, hyödynsin sen heti.

    Hannele, on Suomessakin aika paljon pienkustantamoja, ja hyvä niin.

    Onpas kauniisti sanottu kustantamostamme, Anu:-)

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!