maanantai 21. kesäkuuta 2010

Vaihdevuodet saavat aikaan arvaamattomia asioita

Minä esimerkiksi huomasin, että halusin katsoa televisiosta Victorian ja Danielin häät. Oli vähän vaikea tunnustaa aviopuolisolle, että näin oli päässyt käymään. Mieluiten olisin katsonut häät salaa, tunnustamatta asiaa kenellekään. Mies väistyi kohteliaasti takavasemmalle ja jätti olohuoneen haltuuni. Sain keskittyä spektaakkeliin yksin.

En ole koskaan ollut kiinnostunut kuninkaallisista. Minusta niitä ei pitäisi olla. Olen tasavaltalainen henkeen ja vereen. Inhoan kaikkea glamouria, joka sivumennen sanoen on ollut hömppäkirjailijan urallani pieni ongelma. Hömpää kun on vaikea tehdä ilman glamouria. No kyllä se tietysti jotenkin onnistuu, mutta monet ovat tyytymättömiä glamourittomaan hömppään. En ole kiinnostunut muodista, en koruista, en näyttävistä häistä.

Ja kuitenkin halusin yhtäkkiä katsoa televisiosta nämä tietyt häät.

Prinssi Daniel muistuttaa minusta Teräsmiestä, Clark Kentiä. Kun hän kirkossa pyyhki silmiään pujotettuaan sormuksen prinsessansa sormeen, pyyhin silmäkulmastani kyynelen. Onko tämä jotain vaihdevuosivaivaa?

Share/Bookmark

15 kommenttia:

  1. Mukavaa kuulla, että vaidevuodet vaivaavat myös naisia :) Itse olen - näiden miehisten vaihdevuosien myötä - muuttunut jotenkin erakommaksi kuin aikaisemmin, saati että jaksaisin katsoa esim. telkkua, varsinkaan rinsessoja... hmmmm... mutta toiveena on että tämä (a)sosiaalisuus helpottaa vielä joku päivä...

    VastaaPoista
  2. Ai, minä olen suorastaan kuvitellut, että vaihdevuodet olisivat naisten yksinoikeus. Ihan kiinnostava kuulla, että miehilläkin voi olla ne, vaikka ilmenemismuodot olisivatkin sitten vähän toiset:-)

    VastaaPoista
  3. Kirsti, ei tuo ole vaihdevuosivaivoja, vaan romantiikkaa :). Sitä on liikkeellä, eikä se ole vaarallista :).

    VastaaPoista
  4. Siis nuo mitään vaivoja vaan normaalia. Miten niin pitäisi katsoa salaa Vuosikymmenen häitä? Miksi pitäisi teeskennellä olevansa ihailematta glamouria, olla kuin ei välittäisi loistosta, hyvistä tavoista, kauniista spektaakkeleista? Tahi romantiikasta?
    Me tasavaltalaiset suomalaiset olemme outoa, pimeää porukkaa. Me juhlimme itsenäisyyspäivääkin istumalla pimeässä, parin kynttilän valossa katsomassa telkkarista, miten pari tuhatta ihmistä jonottaa saadakseen sanoa presidentille käsipäivää. Siinä sitten jurputamme, että tuollainen mekko tuollakin ja mikähän se tuokin luulee olevansa. Kun sen sijaan voisimme juhlia upeaa paraatia, jossa töyhtöpäisin kypärin varustettu henkivartiokaarti ratsastaisi edellä, sen perästä kullatuissa vaunuissa maajesteetti puolisoineen, ja yhdessä he vilkuttaisivat kadun reunoilla tungeksiville kansalaisille ja Suomen lippuja heiluttaville pikkulapsille. Lapsia heillä voisi olla useita, ja kaikkien niiden häät saisivat liikkeelle kansanjoukot kuin myös kansainvälisen lehdistön. Maamme imago hyppäisi ylös. Hotelli- ja ravintolabisnes kukoistaisi, hääparien kuvilla varustettuja mukeja sun muuta myytäisiin runsaasti. (Kuka haluaisi ostaa mukin, jossa on Tarja Halosen kuva?!)
    Näissä Tukholman häissä näytti olevan vieraina useita maansa menettäneitä monarkkeja, joilla kuitenkin on arvonimet (ja kuninkaalliset tavat) tallella. Sieltä saataisiin varmaan sopuhinnalla meillekin kuningas. Säästyttäisiin turhilta vaaleilta, nyt kun presidentiltämme ollaan viemässä viimeinenkin valta pois. Säästyttäisiin riskiltä, että meitä edustaisi kielitaidoltaan vain kehnoa englantia tankkaava kansan valitsema tyyppi, kun vastapainona olisi tarjolla edustava, monipuolisesti kielitaitoinen, eurooppalaisiin hoveihin sukusitein) valmiiksi verkostoitunut monarkki.
    Eli järki käteen! Oppikaamme noista häistä jotain! Suomeen kuningas!
    Ystäväsi Rocky*

    VastaaPoista
  5. Jos vielä saan palata tuohon viimeiseen lauseeseesi, jossa tunnistit silmäkulmassasi kyyneleen, ja sitten kyselet, olisiko tämä jotain vaihdevuosivaivaa, niin sanoisin että voi hyvä tavaton sentään!
    Ei kai kirjailija voi olla noin tunteeton, että kuvittelee vaihdevuosivaivoiksi normaalia reaktiota nähdessään kahden ihmisen ihan todella ja oikeasti rakastavan toisiaan. Eihän kirjailija voi olla noin vieraantunut, eihän? Eikä noin tunteetonkaan, eihän?
    Ihmettelee vieläkin
    ystäväsi Rocky*

    VastaaPoista
  6. Hehhee, Rockykin heräsi! Vai vielä monarkki Suomeen. Toivottavasti tuo on ironiaa. Minusta on jotenkin vieraantunutta töllöttää televisiosta tunteita. Mutta ehkä me tarvitsemme spektaakkeleja nimenomaan koska emme enää omassa elämässämme kykene kokemaan omia tunteitamme, läheisten tunteista puhumattakaan.

    Ai jaaha Rooibos, romantiikkaako se olikin. Katso vastaukseni Rockylle;-)

    VastaaPoista
  7. Olisin samaa mieltä Rockyn kanssa, että mitä vaihdevuosivaivoja nyt, sehän on vain myötäelämistä, empaattisuutta, jos toisen tunteet koskettaa! Nehän olivat tunteikkaat häät. Ja paljon olen samaa mieltä siitäkin, että me suomalaiset voisimme enemmän antaa vallan positiiviselle ajattelulle ja nauttia kaikesta kauniista sen sijaan, että vain morkataan. Mitenkä suomalaisista on tullut tuollaisia mörköjä, itsekkäitä, joilla ei ole käsitystä hyvistä käytöstavoista ja jotka eivät arvosta niitä? Kyllä taas Ruotsi sai uskomattoman määrän hyvää mainosta ja goodwilliä ympäri maailman!

    VastaaPoista
  8. Mitäs se kaiken maailman filmien katseleminen sitten on? Eikö niissä juuri koeta erilaisia tilanteita ja tunteita, toisten kautta, toisten esittäminä. Onko se parempi kuin katsoa tosi tarinaa?

    VastaaPoista
  9. Ei siinä tosiaan ehkä niin suurta eroa sitten ole, että katsooko romanttisen elokuvan, tai katsooko prinsessahäät. Mutta minä en suin surminkaan olisi koskaan elämässäni katsonut prinsessaelokuviakaan, se vaan nyt ei ole kuulunut tyyliini. En ajatellut, että asia olisi missään erityisessä tekemisessä tunnekylmyyden tai tunteikkuuden kanssa, koska mielestäni olen ihan keskivertokykenevä kokemaan ja myötäelämään tunteita, mutta tykkään enemmän sellaisesta robustista touhusta. Olen arkinen, maanläheinen tyyppi ja tykkään tavallisista sankarittarista ja sankareista, sellaisista jotka on sosiaalityöntekijöitä, kirjastonhoitajia tai vaikka työttömiä. Ehkä siis lähempänä jotain Kaurismäkiläistä linjaa, vaikken sinänsä Kaurismäkeä fanitakaan.

    Mutta ei tässä mitään, olipa taas jotenkin uusi, ja hiukan psykedelinen kokemus tämä. Ja kiva että postaus kirvoitti kommentteja ihan uusilta ihmisiltä. Tervetuloa Sirkka, hauska tutustua. Rockyn tyyli onkin tuttu jo vuosien takaa.

    VastaaPoista
  10. Kiitos, Kirsti, tervetulotoivotuksesta! Sattui vain aihe, joka kiinnosti. En yleensä kommentoi muita kuin itseäni kiinnostavia asioita. Siis sellaisia, joista on jonkinlainen mielipide. Ei läheskään kaikista! Seuraan kyllä klinikan toimintaa kaiken aikaa!

    VastaaPoista
  11. Tämä on yleismaailmallinen ilmiö.

    Jopa kyynisyyden ja verisen vallankumouksen kotimaassa Ranskassa piiloromantikot ja piilorojalistit ovat tulleet ulos kaapeistaan laumoittain Viktorian ja Danielin häiden aikaan. Heitä on kaikkialla.

    Meitä julkiromantikkoja ja julkirojalisteja on maailmassa vielä enemmän..)

    Olipa kerran rehti ja älykäs poika, joka sai omakseen prinsessan ja puoli valtakuntaa.

    Yrjö lohikäärmeen lyö, nyt se prinsessaa ei syö.

    VastaaPoista
  12. Minuunkin on jo sitten vaihdevuodet iskeneet, ja mikä oudompaa, myös 10 vuotta nuorempaan mieheeni! :o Yhdessä katsottiin häähumua, vaikka A) en ole monarkisti ja B) normaalisti ällöän antaumuksella mahtikirkkomegahäitä.

    Mutta! Vickan & Daniel on ihania, ja häät oli tosi kauniit, varsinkin kun tietää että heillä on varmaan ollut paljon epäilijöitä ja liiton vastustajiakin, ennen kuin tuohon saakka pääsivät. Tunnustan näin julkisesti haalineeni nessua kouraan, kun näin että Danielilla oli onnen kyyneleet silmissä alttarilla. Ja ne rakastuneet katseet, kädelle suutelemiset ja lempeät hymyt, oih... Paatunut pitää olla, jos tuollainen ei kosketa :)

    VastaaPoista
  13. Tunnustan myös, olen tehnyt suuren "tyylirikon". Mutta aion varata jo liput Victoria I:n kruunajaisiin.

    Victorian (julkisuus)tarina puhuttelee monella tavalla/tasolla naisia. En aio väheksyä sitä sanomalla, että kyse olisi vaihdevuosista. Pah.

    VastaaPoista
  14. Uskon kokeneempien todistukseen. Victorian ja Danielin tarinassa on jotain elämää suurempaa ja siksi pehmenin. Vaihdevuosista huolimatta, ei niiden vuoksi.

    VastaaPoista
  15. Vaikka olen tiukka tasavaltalainen, prinsessa Viktoria on jo aikoja sitten vienyt sydämeni. Syynä jotkut tv-ohjelmat, joissa on näytetty hänen työtään esim. ulkomaanmatkoilla. Häät olivat mielestäni kaunis tilaisuus, pari oli varmasti tosissaan eikä tunteita peitelty. -
    Kaikesta huolimatta en kaipaa meille kuningashuonetta.

    Seppo Lindblomin kirjassa Manun matkassa on mielenkiintoinen kohta, jossa tavattiin Frankfurtissa Hessenin prinssi. Tämä oli kertonut Mauno Koivistolle, että juuri rakennuksessa, jossa he olivat, hänen isäänsä oli pyydetty Suomen kuninkaaksi. Siinä sitten oli mietitty kohdatusta prinssista olisiko tuo hajoittanut eduskunnan (Kekkonenhan sitä harrasti). Eivät uskoneet että olisi.

    Sylvi

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!