tiistai 22. kesäkuuta 2010

Valoa ja valosaastetta

Eila Kostamo on kuulemma sanonut, että jotkut kirjat ovat tähtiä, ja siksi kestää niin kauan ennen kuin niiden valo yltää maahan asti.

Uutiskuohussa jotkut kirjat pääsevät valokiilaan, toiset jäävät pimentoon. Median keinovalossa kirjojen oma valo ei erotu. Median keinovalo on jonkinlaista valosaastetta. Tähtitaivaankin nähdäkseen pitää mennä yhä kauemmaksi kaupungeista, joiden valosaaste häivyttää avaruuden ihmeet silmiemme ulottuvilta. Samoin ehkä pitäisi kyetä vetäytymään median ulkopuolelle, jotta voisi nähdä mitkä kirjat valaisevat itse, mitkä kirjat loistavat median keinovaloa.

Meillä on tietysti jokaisella omat mielipiteemme siitä, minkä kirjan valo on todellista, mikä kirja saa valonsa median loisteesta. Vain aika näyttää kuka meistä on oikeassa. Kukaan meistä ei ehkä ole näkemässä sitä, joten onko tällä asialla mitään merkitystä?

Share/Bookmark

4 kommenttia:

  1. Ajattelinkin että tarttuisit WSOY-keskusteluun...
    Niin, minulla on tapana odotella kirjojen lukemisen kanssa, vaikka periaatteessa olenkin ajoittain kiinnostunut kirjallisuusilmiöistä ihan myös puhtaalla ilmiön tasolla, luen hyvin vähän uutuuskirjoja. Sitten parin vuoden viiveellä voi alkaa katsoa mitkä kirjat oikeasti voisivat olla lukemisen arvoisia.

    Ei kai tämäkään malli kirjailijoiden tai kustantamojen mieleen ole, tuolla tavalla kun eivät rahani virtaa taskuun kun tuolla viiveellä ei kirjoja helposti uusina saa, paitsi Kirjatorilta, tai sitten jos kirja on ollut sen verran huomionarvoinen että siitä on otettu myös pokkaripainos. Muuten sitten luetaan divareista ostettuja tai kirjaston kirjoja.
    Finlandia-raatilaisuus tai vastaava olisi ihan kauhea pesti kun en minä käytännössä ole koskaan lukenut muuten niitä ehdokkaita tai edes niitä "miksei tämä ole ehdokkaana?" kirjoja...

    VastaaPoista
  2. Hdcanis, minulla on ollut jotenkin sama käytäntö, luen uutuuskirjoja vasta kun niiden ilmestymisestä on kulunut joitakin vuosia. Se ei kyllä johdu periaatteesta, vaan siitä että silloin niitä saa jo kirjastosta. Ennen alalle ryhtymistä en tajunnut, että sillä edes on mitään merkitystä lukeeko kirjan tuoreena, vai vähän myöhemmin, kirjojajan pitää lukea silloin, kun ne sopivat omaan elämäntilanteeseen, tunnelmaan jne.
    Niin, me emme tosiaan taida kustantamoja ja kirjakauppoja tehdä kannattaviksi, se on totta.

    VastaaPoista
  3. Kirjablogit levittävät sitä ihan oikeata valoa.

    VastaaPoista
  4. Minä en ota kirjastosta uutuuskirjaa heti sen tultua saataville, vaan jään odottelemaan sopivaa paikkaa, hetkeä ja tunnelmaa. Kritiikit kyllä luen ja kuuntelen tuttujen kommentteja. Joskus katson kirjaston hyllyssä alun, lopun ja pari sivua keskeltä, mutta en lainaa. Odotan sopivaa hetkeä. Joskus se tulee, joskus ei.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!