maanantai 16. huhtikuuta 2012

Kysymys heräsi

Jos joku tyyppi ärsyttää minua, niin onko mahdollista, että minä en vastavuoroisesti tahattomasti ärsyttäisi häntä? Vai vallitseeko tällaisissa suhteissa jokin automaattinen tasapaino ja vastaavuus tyyliin sinä ärsytät minua, minä ärsytän sinua?



Share/Bookmark

41 kommenttia:

  1. On mahdollista, mutta se vaatii itsehillintää. Jos on ärsyyntynyt jostakusta, on helposti itse myös arsyttävä jolloin se toinenkin ärsyyntyy. Ellei se omaa tarpeeksi itsehillintää.

    En koskaan lakkaa ihmettelemästä sitä, miten yllättäen henkilökemiaongelmat tulee. Kaksi muuten ok ihmistä erikseen, mutta ei vaan tule toimeen keskenään. Mutta kun ei näe ihmisten mieleen ja henkilöhistoriaan, että mikä siellä aiheuttaa moisen reaktion...

    Sarjakuvablogisi on mielenkiintoinen. Tosi hyvä oikeasti.

    VastaaPoista
  2. On se ainakin blogeissa mahdollista. Blogien kirjoittaja voi useinkin ärsyttää, mutta hiljaa pysyvä lukija ei suinkaan välttämättä ärsytä blogin kirjoittajaa :D

    Samoin elävässä elämässä esim. suuna päänä käyvä adhd-ihminen saattaa ärsyttää monia aivan tietämättään, koska häntä muut eivät suinkaan ärsytä eikä hänellä ole aavistustakaan siitä, että hänen hösläämisensä saattaisi ärsyttää muita.

    VastaaPoista
  3. Noita Veran mainitsemia höslä-ihmisiä tunnen, sellaisia oikeasti hirveän positiivisia ja ystävällisiä ihmisiä jotka kuitenkin onnistuvat aiheuttamaan ärsytystä ympäristössään...
    Ja vastaavasti myös ihmisiä jotka ovat päällepäin hyvin kohteliaita ja miellyttäviä mutta jotka sitten kiehuttavat sappea sisimmässään (ja saattavat toki esim. puhua pahaa selän takana ynnä muuta sellaista).

    Pitemmän päälle saattaa ehkä syntyä jonkinlainen tasapaino kun välien nihkeys tulee paremmin ilmi, mutta nopea prosessi se ei välttämättä ole.

    VastaaPoista
  4. Voi kiitos Auvo sarjisblogini kehumisesta:-)
    Tuo on kyllä totta, että joskus voi käydä niin, että kun kaksi miellyttävää ihmistä pistetään samaan tilaan niin helvetti on heti valloillaan. Etukäteen tämä ei välttämättä ole lainkaan pääteltävissä.

    Vera, mullekin tuli mieleen, että blogeissa on tosiaan mahdollista olla autuaan tietämätön siitä kuinka paljon muita mahdollisesti ärsyttää jutuillaan.

    Hdcanis, minäkin tunnen posiitivisa häslääjiä ja sitten on huono omatunto, kun välillä ei jaksa millään vaikka toinen on ihan ihana kaikin puolin. Ja selän takana pahan puhumisesta tuli mieleen, että pitäisikö olla jokin institutionalisoitu pahanpuhumisen muoto, vähän rippituolia vastaava, jossa voisi käydä purkamassa ärsytystään, puhumassa pahaa ilman että siitä olisi ikäviä seurauksia pahanpuhumisen kohteelle, eikä pahanpujalle itselleenkään. Vähän niin kuin rippituoli.

    VastaaPoista
  5. "Vai vallitseeko tällaisissa suhteissa jokin automaattinen tasapaino ja vastaavuus tyyliin sinä ärsytät minua, minä ärsytän sinua?"

    Ei kai tämä sentään pidä paikkaansa. Minä olen ärsyttänyt ihmisiä joista itse kovasti pidän, ja olen itse ärsyyntynyt henkilöistä jotka kaikesta päätellen pitävät minusta.
    Ylipäätään, jos tuo pitäisi paikkansa, ärsyttäisin melko suurta joukkoa ihmisiä, koska ärsyynnyn itse aika helposti (vaikken pidäkään sitä ärsyttävien ihmisten syynä, vaan tiedostan itse olevani herkästi ärtyvä) ;)

    Ärsytys ei ylipäätään ole niin vakavaa kuin luullaan, vaan ihan luonnollinen ja vieläpä suht harmiton inhimillinen tunne. Jokainen ärsyttää ja ärsyyntyy joskus, pääasia ettei siihen jää vellomaan, antaa sen vaan tulla ja mennä ja porskuttaa sitten eteenpäin. Eikä kannata ottaa kauhean henkilökohtaisesti, vaikka sattuisi huomaamaan että itse ärsyttää jotakuta.

    VastaaPoista
  6. Valitettavaa sanoa, mutta yllättävän usein ärsyyntyminen sekoittuu kateuteen. Jo pelkästään esilläolo tai blogin pitäminen voi aiheuttaa kateutta ja siten ärsytystä.Ei sillä ole välttämättä mitään tekemistä itse sisällön kanssa.

    VastaaPoista
  7. "Valitettavaa sanoa, mutta yllättävän usein ärsyyntyminen sekoittuu kateuteen."

    Höpö höpö. Toki se voi joskus liittyä kateuteen, mutta ärtyminen voi syntyä miljoonasta muustakin syystä.

    VastaaPoista
  8. Tietenkin voi, mutta valitettavasti esimerkkejä tästäkin on.

    VastaaPoista
  9. Anu, eihän se ärsytys olekaan vakavaa, jos sen tiedostaa ja jos ei anna sen hallita itseään. Mutta minulla ainakin on joskus niin, ettei oikein edes tiedosta olevansa ärsyyntynyt, toinen nyt vaan ylipäätään vaikuttaa ihan pöntöltä. Samoin joskus huomaa, että toinen inhoaa itseä, vaikka yrittäisi olla mitenpäin. Ja kyllä tällaisista jutuista voi olla ikäviäkin seurauksia eri osapuolille, jos oikein pahaksi pääsee.

    Markus, olen kyllä samaa mieltä, että kateus saattaa olla ärsytyksen takana. Toisaalta saattaa takana olla myös se, että alitajuisesti aistii toisessa samoja luonnevikoja kuin itsellä on...

    VastaaPoista
  10. Mahdollista sekin toki. Tai sitten ihan puhtaasti kokemuksesta ymmärtää, että joillekin kateus on olevinaan voimavara.

    VastaaPoista
  11. "Tietenkin voi, mutta valitettavasti esimerkkejä tästäkin on."

    En sanonutkaan etteikö syynä _koskaan_ olisi kateus, mutta veikkaan että "usein" on lievää liioittelua.
    Kyllä muakin ärsyttää että tästä aiheesta keskusteltaessa joku aina vetää tuon simppelin "ärtymys = kateus" -väitteen esiin, mutta en todellakaan ole kateellinen niin yksiviivaisen rajoittuneesta näkemyksestä ;)

    "Ja kyllä tällaisista jutuista voi olla ikäviäkin seurauksia eri osapuolille, jos oikein pahaksi pääsee."

    Toki voi, mutta siinä auttaisi jos kukin osapuoli ymmärtäisi ja hyväksyisi sen, että kaikki ei vain voi pitää kaikista - mutta kaikkien kanssa pitää silti käyttäytyä ihmisiksi.

    VastaaPoista
  12. "Toisaalta saattaa takana olla myös se, että alitajuisesti aistii toisessa samoja luonnevikoja kuin itsellä on..."

    Joo, tämän voin allekirjoittaa! Mua joskus ärsyttää muissa ihmisissä juuri ne piirteet, joiden arvelen itsessäni ärsyttävän muita :D
    Toisaalta ärsyttävät myös tietyt omilleni täysin vastakkaiset piirteet. Enkä mä nyt silti sanoisi kaikkia ärsyttäviä piirteitä luonnevioiksi, henkilökemialla on tosi paljon vaikutusta.

    VastaaPoista
  13. Sanavalintani oli ehkä väärä. Pahoitteluni. En ollut suoraan vetämässä yhtäläisyysmerkkejä asioiden välille. Pikemminkin nostamassa tuonkin asian esiin. Eräässä toisessa ammatillisessa keskusteluryhmässä tuli nimittäin hiljattain joukolla todettua kuinka ammattikateus torppaa joskus jopa merkittävän ammattisisällön tekemisen. Mikä taas näkyy lopputuloksessa. Sen minkä kukin oli luullut olevan vain yksittäistä, olikin yllättävän yleistä.

    VastaaPoista
  14. Jos oikein ärsyyntyy jostakusta, syyt voivat olla moninaisia, mutta useimmiten kannattaa tutkia omaa tunne-elämäänsä ennenkuin kiljuu: Sä ärsytät mua! Ja kaataa kuonaansa sekä vastuutaan omista tunteistaan toisen ihmisen niskaan.

    Jos on jatkuvasti ärsytysherkkä kannattaa miettiä ja tutkia ennenkuin lyö sanoilla tai väärillä tulkinnoilla toisesta tai tämän tunteista.

    Jos menee tietoisesti tai tahallaan ärsyttämään toista ihmistä, kannattaa ottaa omasta ajattelemattomuudesta vastuu ennemmin kuin alkaa syytellä toista.

    Kateus tai jokin muu vaikea ja torjuttu tunne, toki, mutta se voi olla myös "tykkäämistä kun hevonen potkii" - tai sitten ei. On loukannut tai haavoittanut toista ihmistä sanoillaan tai teoillaan niin kovin ettei se ole enää niin vain kuitattavissa.

    "toinen nyt vaan ylipäätään vaikuttaa ihan pöntöltä"

    Eikä ole sitä, vaan suotimesi tekevät toisesta ihmisestä pöntön. Ihmiset harvemmin ovat pönttöjä koko olemukseltaan. Useimmat ihmiset ovat fiksuja ja tulevat toimeen itsensä sekä toisten kanssa. Eivätkä kokoaikaisesti ärsyynny.

    VastaaPoista
  15. Juu, tuo on varmasti totta, Markus. Mutta onko se ärtymistä vai ihan vain kateuteen perustuvaa sabotaasia?

    "ennenkuin kiljuu: Sä ärsytät mua!"

    Mun mielestä ylipäätään tällaista ei tarvitse kiljua. Kyllä ihmisen - varsinkin jos huomaa ärtyvänsä herkästi - pitäisi oppia erottamaan, milloin ärsytyksen syynä on joku ns. todellinen vääryys tai haitta ja milloin omat ominaisuudet, ja toimia sen mukaan. Jos on ihan oikeasti syytä puuttua asiaan tai pitää puoliaan, senkin voi tehdä fiksusti.

    VastaaPoista
  16. Nimenomaan näin. Meitä on aika moneen junaan, eikä kaikilla yksinkertaisesti riitä kyvyt esimerkiksi oman itsensä tarkastelemiseen ja fiksusti toimimiseen.

    VastaaPoista
  17. Myös sokeiden pisteiden olemassaolo kannattaa muistaa. Siis väitän, että meillä kaikilla on myös niitä, vaikka yritettäis olla kuinka fiksusti.

    VastaaPoista
  18. Totta kai kaikilla on sokeita pisteitä, Kirsti :) Ja olisi hyvä jos jokainen myöntäisi sen itselleen, ehkä joskus voi myös pysähtyä vähän miettimään mitä ne omalla kohdalla mahtaisivat olla.

    Puhelen siis ihan ideologiatasolla vaan, ihmisyyden hankalammat puolethan tässäkin ihanteessa heittää kankeimmat kapulat rattaisiin, myös itseni kohdalla ;)

    VastaaPoista
  19. Jees jees ymmärrän, enkä periaatteessa väitä vastaan. Mutta sokean pisteen yksi ongelma on kyllä siinä, että ne ovat sokeita pisteitä ja hankalasti havaittavissa silloinkin kun oikein kaikkensa tehden yrittää.

    VastaaPoista
  20. Jos olen univelkainen, niin melkein kaikki ihmiset ärsyttävät jollakin tavalla, mutta onneksi niin selkeän tilanteen tiedostaa eikä rupea sen takia ärhentelemään tai syyttämään itseään.

    Muissa tilanteissa jotenkin kiellettyä ärsyyntyminen on ainakin minulle. Tulee syyllinen olo herkästi, että mitä mä nyt noin kivasta ihmisestä ärsyynnyn.

    Kamalampaa on, jos joku ärsyyntyy minuun. Jos puhua pälpätän paljon, pelkään että joo, nyt tota ärsytti mun pulina, ja jos taas olen melko vaitonainen, pelkään että toinen ärsyyntyy siitä.

    Pitäs tosiaan tajuta, että ärsyyntyminen on luonnollinen tunne eikä sen vakavampaa, turha siitä on ottaa pultteja. Kai mie vaan aattelen, että kunnon ihminen on aina aurinkoinen ja ystävällismielinen (ellei toinen ole täysi kusipää).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on minustakin kauheaa kun joku ärsyyntyy minuun. Jotenkin paljon isompi asia kuin se, että itse ärsyynnyn toiseen.

      Poista
  21. Mitä ovat pimeät pisteet? Taidan olla niin vanha jo ettei niitä enää ole, nuorempana oli enemmän kun ei tiennyt itsestään vielä sitä mitä nyt tietää. Itsensä kun oppii niin sen kanssa voi hyvin elää.

    - Anonyymi: 16, 2012 07:37 AM

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos itsestään tietäisi ne pimeät pisteet, niin sittenhän ne eivät enää olisi sellaisia.... ;-)

      Poista
  22. Minulla oli eräs ystävä, joka ärsytti minua jatkuvasti, päivittäin ja jopa silloin kun emme tavanneet - ystävyys kesti viitisen vuotta. Hassua kyllä, opin samaanaikaan toki myös pitämään hänestä - muutenhan häntä en ystäväksi kutsuisi. Lopulta kuitenkin minäkin aloin ärsyttämään häntä ja siihen viimein loppui se ystävyys.
    -Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostava tarina Mari. Ja myös kaunis siinä mielessä, että on minusta jotenkin kaunista kyetä pitämään ihmisestä joka myös ärsyttää.

      Poista
    2. Kyllähän läheisetkin ihmiset aina välillä ärsyttää, minua ainakin! Eiköhän se ole väistämätöntä, että kun on ihmisen kanssa paljon tekemisissä, niin toiseen ärsyyntyy silloin tällöin - jo ihan siksi, että ei itse ole aina päivänsäde-tuulella.

      Tai ehkä olenkin ainoa tässä asiassa, ja vahingossa tunnustin taas viallisuuteni ;) No, tiedän etten ole ainoa, olen nimittäin jutellut aiheesta muutamankin läheisen ystävän kanssa, ja ollaan tunnustettu puolin ja toisin mikä toisessa ärsyttää :D Mutta ei se tarkoita ettemmekö silti olemme toisillemme rakkaita. Eikä ole tarkoitus muuttua toisen mieleiseksi, vaan ihan vain ymmärtää miltä osin olemme erilaisia.

      Poista
    3. Kyllä minä sen ymmärrän, että toisen pärstä alkaa jossain vaiheessa välillä ärsyttää. Mutta minusta on eri asia jos jo alun alkaen joku ihminen ärsyttää ja silti haluaa samanaikaisesti tutustua häneen, kuten Mari tuossa kertoi käyneen.

      Poista
    4. "alunalkaen toinen ihminen (pärstä) ärsyttää ja silti haluaa tutustua".

      Eikö silloin ole kyse siitä, että haluaa tutustua siihen omaan ärtymykseensä, ei varsinaisesti toiseen ihmiseen. Jonkinhan se toisessa ärsyttää: naama on vääränlainen, elämäntavat ovat ihan vääriä, asenteet ovat vieraita, vaatteet ovat kummallisia.

      Ärtymyksen tunne voi lieventyä tai kadota kokonaan jos löytää siitä ihmisestä jotain muutakin kuin vain oman ärtymyksensä.

      Poista
    5. Niin, jos on kehittynyt ihminen ja pystyy tällaiseen. Sitä kohti tähdätkäämme.

      Poista
  23. Minulla oli lukioaikoina koulukaveri, joka ärsytti minua ajoittain niin paljon, että piti juosta karkuun jopa hänen hajuaan. Hankalaksi asian teki se, että hän oli oikein herttainen tyttö, jossa ei ollut oikeastaan mitään vikaa ja joka haki minun seuraani aika paljon ja lopulta vielä poikaystävämmekin olivat hyvät ystävät. Tuli hassuja tilanteita.

    Itse ärsytin ilmeisesti yhtä toista tyttöä samoihin aikoihin tosi paljon, ainakin korviini kanneltiin juttuja, että hän puhui minusta selän takana pahaa, vaikka omasta mielestäni emme olleet missään tekemisissä eikä siis syytä pahan (tai minkään muunkaan) puhumiseen olisi ollut.

    Aikuisiällä olen pyrkinyt kasvattamaan lehmän hermoja ja kuiskutteluille kuuroja korvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, että herttainen tyttö sitten kuitenkin ärsytti niin paljon. Aikuistumisen myötä kertynyt elämänkokemus tosiaan usein auttaa tällaisissa asioissa, onneksi.

      Poista
  24. Kätevä emäntä-ohjelmassa tv2:lla mainittiin "sairaudet, pakkomielteet, ja jankutuksen aiheet", joista annettiin lista henkilölle, joka tuli hoitamaan suvun vanhuksia. Mua nauratti, sillä kaikilla meillä taitaa olla omat mieliaiheet, joista tekee mieli paasata, vähän samaan malliin, kun pariskunnilla on tietyt kiistat, jotka toistuvat vuodesta toiseen samanlaisina ellei käy niin, että huomataan, kun litania lähtee käyntiin, että joo, tää on taas tätä.

    Just jankutuksen aiheet saattaa ärsyttää toisessa vietävästi, toisaalta jotkut päähänpinttymät lähinnä hymyilyttävät ja tekevät siitä toisesta just niin lutusen ja hassun.

    Miks toiset syyllistyy ärsyyntymisestään ja toiset ei?

    VastaaPoista
  25. No toisilla varmaan on herkempi omatunto kuin toisilla...

    VastaaPoista
  26. "Miks toiset syyllistyy ärsyyntymisestään ja toiset ei?"

    Toiset hyväksyy itsensä inhimillisinä ihmisinä, silloinkin kun se inhimillisyys ei ole sieltä ylevästä päästä.
    Ja tunteista ei ylipäätään aina tarvitse tehdä valtavaa numeroa - tunteet tulee ja menee, ne vaihtuvat koko ajan, nyt ärsyttää ja hetken päästä jo naurattaa, se on vaan elämää. Ei se ole niin kovin vakavaa :)

    VastaaPoista
  27. Tunteita ilmaisemalla vaikutetaan kuitenkin aika vahvasti muihin ihmisiin. Aiheutetaan heille myös kipua ja elämänikäisiä henkisiä vammoja. Itse hyväksyn kyllä itseni inhimmillisenä olentona ja ymmärrän, ettei minun kannattaisi ottaa omia tunteitani niin vakavasti. Mutta jos loukkaan toista, niin mielestäni siitäkin pitäisi osata ottaa vastuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tunteita ilmaisemalla vaikutetaan kuitenkin aika vahvasti muihin ihmisiin. Aiheutetaan heille myös kipua ja elämänikäisiä henkisiä vammoja."

      Teoilla aiheutetaan vammoja, tunteet eivät ole koskaan vahingoittaneet ketään. Vain tunteettomat ihmiset voivat tehdä tekoja jotka aiheuttavat elämänikäisiä henkisiä tai fyysisiä vammoja.

      Poista
    2. Tunteiden ilmaiseminen voi olla esimerkiksi sanomista. Sanat voivat haavoittaa.

      Poista
    3. Sanoilla on myös sellaisia vaikutuksia, se on totta.

      Tässä ollaan kuitenkin hankalassa paikassa. Sanoja voi tulkita niin, että tämä tai tuo on loukkaavaksi tarkoitettu vaikkei se olisi ollut lainkaan sanojan sanojen tarkoitus.

      Se ei yksinomaan riitä, että sanoo: "tämä loukkaa minua tai tästä minä loukkaanun". Oletko koskaan elämässäsi joutunut tilanteeseen, että olet sanonut jotain ja toinen on ymmärtänyt väärin ja loukkaantunut?

      Inhimillisissä tekijässä puhuttiin sairaalaan joutuneista lapsista ja heidän vanhemmistaan. Eräs äiti kertoi siellä tunteistaan, mm vihan tunteistaan lastaan kohtaan - en usko että lapsi loukkaantui tai sai ikuisia vammoja äitinsä sanoista tai tunteista.

      Poista
    4. Luullakseni me emme voi tietää kuinka pahasti joku toinen loukkaantuu.

      Olen itse loukannut tahattomasti, ja tullut loukatuksi. Kokemus on tosi, vaikka joku ulkopuolinen sanoisi mitä.

      Poista
  28. Puhuin nyt siitä että syyllistyy jo siitä pelkästä ärsyyntymisen TUNTEESTA. Miten tää tuntuu aina kääntyvän niin, että jo pelkkä tunteen kokeminen automaattisesti johtaa toisten ihmisten vahingoittumiseen?

    VastaaPoista
  29. Niin joo, ei se tunne tosiaan ketään vahingoita.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!