Huomasin, että puu, joka oli kaadettu jo pari vuotta sitten, oli alkanut versoa. Tuollaisia me puupäät olemme, jaksamme, vaikka ei kannattaisi. Koska onhan se selvää, ettei tuosta mitään tule.
Mutta miksi mistään pitäisi niin erityisesti mitään tullakaan. Ehkä parhainta onkin, kun saa hetken vielä versoa virkeästi ihan vain huvin vuoksi.
Tekstit
Joskus muinoin heitin roskikseen (silloin ei ollut vielä kompostille laatikoita, ajatella) kiinanruusun, joka oli maannut hengettömänä luonani jo tovin.
VastaaPoistaPari päivää myöhemmin taas roskikselle ja siellä se kasvi oli tehnyt nupun. Pelastin kasvin luokseni, nuppu putosi pois kukkimatta.
Olisi pitänyt vaan jättää se sinne roskikseen.
Muutama vuosi sitten kaadoin vahingossa ison saarnen "muiden" haapojen mukana. Nyt sen kantovesoista on kasvanut kymmenkunta metriä korkea ja monta metriä leveä mahtavan näköinen pensas. Ja kasvu jatkuu.
VastaaPoistakiitos näistä kasvutarinoista!
VastaaPoistaHahhah, hyvä, että sentään kasvit kasvavat, kehittyvät ja kukoistavat, kun tämä oma kasvu on vain ruumiillista ;)
VastaaPoistaIhmisenä kasvamista on monenlaista..
VastaaPoista