sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Hybristä ja hysteriaa

Olen hankkinut itselleni työhuoneen. Aion helmikuusta lähtien teljetä itseni parina päivänä viikossa 14 neliön selliin, jossa ei ole nettiyhteyksiä.

Tiistaina tapaan ohjaajan, joka värkkää kirkkotrilogiastani esitystä Maneerin näyttämölle. Minun pitäisi kirjoittaa näytelmää varten yksi puhelinkeskustelu. Sanoin reteesti, että se on ihan kakunpala, mutta nyt alkaa tuntua, että ehkä sitäkin pitää silti hiukan miettiä.

Uuden romaanin kanssa junnaan juoksuhiekassa. Mitä enemmän ponnistelen, sitä syvemmälle vajoan. Minun ei pitänyt enää ikinä valittaa, mutta silti merkityksettömyyden tunteet vainoavat.

Paimion kirkkoherra soitti ja kysyi, tulisinko Torsti Lehtisen, Harri Raittiin ja hänen kanssaan toukokuussa keskustelemaan kirjailijan jumalakuvasta. Lupauduin, vaikka ajattelenkin, että se on äkkiä keskusteltu. Kirjailijan jumalakuvahan on kirjailija itse, vai eikö muka ole.


Share/Bookmark

4 kommenttia:

  1. Inspiroivaa oleskelua (ja työtä) työhuoneella.

    Älä vajoa liian syvälle tarpoessasi juoksuhiekassa, muita ystävät, he auttavat sinut ylös :D

    VastaaPoista
  2. Joo ystävät ovat välttämättömiä :-)

    VastaaPoista
  3. Kiitos illan virkistysnauruista, tuosta kirjailijan jumalakuvasta. Luulen, että saattaa päteä myös kirjallisuudenopiskelijan jumalakuvaan. :D

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!