perjantai 2. tammikuuta 2015

Vyötiäisen sanoma

No ihan kiva, että Aikojen kuluessa I kirjassa oli kartta lepran alueen rakennusten sijainnista. Kirja tuli siis postissa toissapäivänä. Mutta sen ansioista minun piti taas muljata alkua, koska kartan mukaan ylihoitajan kämppä oli ihan tien vieressä ja minä olin ehtinyt jo kirjoittaa hänet kahlaamaan lumihangessa kohti kaukana pilkottavia valoja.

Vakavasti olen kysellyt itseltäni, että miksi teen tätä. Kannattaisi kirjoittaa jotain hauskempaa. Pitäisi tunnustaa tosiasiat. Ihmiset ovat kiinnostuneita rahasta, seksistä, pieruhuumorista, urheilusta. Vain pieni valikoituneiden joukko on kiinnostunut vähän fiksummista asioista ja he taas ovat sitten itse niin kultivoituneita, että minä en yllä heidän tasolleen.

Mutta nytkin minä haudon ahteriani tässä sohvassa. Minulla on läppäri sylissä ja sohvaan on muodostunut kuoppa siihen nurkkaan, jossa pääsääntöisesti elän. Joku voisi päätellä tästä vinkunasta, että olen jotenkin masentunut, mutta ehkä minä nyt vain kahden vuosikymmenen itsepetoksen (eka romaanini ilmestyi 20 vuotta sitten) olen kypsynyt katsomaan totuutta silmiin.

Vielä tuosta ideasta, että Jumala on yksityiskohdissa. Spitaalia ei tavata tässä luomakunnassa muualla kuin ihmisessä ja yhdeksänvöisessä vyötiäisessä. Repikää tuosta.



Share/Bookmark

2 kommenttia:

Kerro mitä mielessä!