torstai 19. maaliskuuta 2009

Mille liputtaisin?

Hyvää Minna Canthin päivää. Olen iloinen siitä, että meillä on yksi ns. vakiintunut liputuspäivä, jolloin kunnioitetaan naisen elämäntyötä. No onhan myös äitienpäivä, tosiaan ja se onkin ihan virallinen liputuspäivä. Mutta muuten Sisäasianminiteriön liputuspäivien luettelo näyttää aika pömpöösiltä ja miehiseltä.

Minna Canthin päivänä liputetaan samalla tasa-arvon puolesta. Minulla on sellainen kolkko tuntu, että olen saanut nähdä ja kokea ihmiskunnan historian tasa-arvoisimman vaiheen mitä tulee sukupuolten tasa-arvoon. Lakipiste saavutettiin ehkä joskus kahdeksankymmentäluvulla. Tämän nyt meneillään olevan laman aikana ja seurauksena alamme vähitellen siirtyä jälleen aikakauteen, jolloin sukupuolten tasa-arvo jää muiden arvojen jalkoihin. Toki vielä pitkään tulee näkymään naisia korkeilla paikoilla juhlittuina ja liputettuina sankareina, mutta talouselämän myllerrykset ravistelevat yhteiskunnan perusteita ja se tulee vaikuttamaan naisvaltaisten alojen toimintaedellytyksiin ja rahoitukseen. Luonnollisesti tämä tietää entistä kovempia aikoja myös lapsille ja vanhuksille, osittain sukupuoleen katsomatta.

En haluaisi sanoa tätä, mutta tietyssä mielessä naiset tosiaan ovat se heikompi sukupuoli, enkä tarkoita pelkästään fyysisiä voimia. Naiset ovat kyllä sitkeitä ja heidän vaatimaton uurastuksensa kannattelee yhteiskuntaa sillä välin kun miehet tekevät sankarillisia tekoja tieteen, taiteen, politiikan ja talouselämän alueella. Mutta naisissa tuntuu olevan tekovika, joka mahdollistaa heidän alistamisensa. Eihän muuten olisi mahdollista, että koko ihmiskunnan historian ajan naiset ovat olleet miesten alistamia, ovat edelleenkin alistettuja suuressa osassa maailmaa, vaikka täällä rikkaassa pohjoisessa me olemme hetken saaneet nauttia lähes samoista oikeuksista ja velvollisuuksista kuin miehet. Ehkä naisissa on samanlainen tekovika kuin hevosissa. Hevonen voisi potkia ärsyttävän isäntänsä tuusan nuuskaksi ja karata sen käsistä ja häipyä omille teilleen koskaan palaamatta. Mutta äksyilyn sijasta se yleensä taipuu isäntänsä vallan alle ja luovuttaa järkyttävän voimansa ja kauneutensa isäntänsä hallintaan.

Suomessa naisten tasa-arvon ajamisessa ovat ponnekkaiden naisten ohessa kunnostautuneet myös miehet. Naisten tasa-arvo tuntuukin olevan asia, joka toteutuakseen vaatii myös miesten tuen. Ehkä niin on kaiken tasa-arvon laita. Alistettu ryhmä ei yksin, omin voimin voi nousta, se vaatii aina taakseen parempiosaisten tuen, eri kansalaisryhmien yhteisen tahdon.

Vaikka messusin naisten heikkenevistä tasa-arvonäkymistä, voisin haluta liputuspäivän myös sille marginalisoituneelle yksineläjien porukalle, joka on ulkona kaikesta ja koostuu enimmäkseen miehistä. Hekin olisivat liputuspäivänsä ansainneet.

Share/Bookmark

14 kommenttia:

  1. Entäs Kansainvälinen naistenpäivä, muistaa Sinikka.

    VastaaPoista
  2. Liputtaa kai saa milloin katsoo tarpeelliseksi, mutta virallisten liputuspäivien luettelosta en Kansainvälistä naistenpäivää löytänyt. Isänpäivän sen sijaan yllättäen löysinkin, joten jouduin vähän muokkaamaan juttuani.

    VastaaPoista
  3. "Toki vielä pitkään tulee näkymään naisia korkeilla paikoilla juhlittuina ja liputettuina sankareina"

    Mikä on ihmisarvo? Ovatko vain "korkeilla paikoilla olevat juhlitut ja liputetut" ihmiset arvokkaita?

    Samasta työstä sama palkka on tasa-arvoa, mutta ei se, että kaikkien pitäisi haluta tai päästä noille korkeille paikoille. Kaikki eivät yksinkertaisesti edes halua sellaista. Heidän käsityksensä hyvästä ja arvokkaasta elämästä on jotain muuta kuin arvoasemien tavoittelua. Ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta eivät samanlaisia.

    Ja mistä se johtuu, että ihailemme miehiä, jotka ryhtyvät sairaanhoitajiksi, opettajiksi tai koti-isiksi, mutta vähättelemme naisia, jos he ovat noissa töissä?

    VastaaPoista
  4. "Ja mistä se johtuu, että ihailemme miehiä, jotka ryhtyvät sairaanhoitajiksi, opettajiksi tai koti-isiksi, mutta vähättelemme naisia, jos he ovat noissa töissä?"

    Niin, sanopa se. Ja miksi noista töistä maksetaan niin vähän, vaikka kaikki toisaalta tunnustavat, että ne ovat tärkeitä hommia.

    VastaaPoista
  5. Pitäisikö YK:n perustaa Kansainvälinen miestenpäivä, jotta marginaaliin joutuneet miehetkin saisivat oman päivän, pohtii Sinikka.

    VastaaPoista
  6. Kuka vähättelee ja kuka ei. Tärkeitä ja arvokkaita ihmisiä tärkeissä sekä merkittävissä töissä. Palkat vaan ovat todella surkeita. Ja pysyvät surkeina, niin kauan kun päättäjäporukoissa enemmistönä ovat oikeisto-kepulaiset, jotka samanaikaisesti ottavat isosti velkaa sekä pienentävät verotusta,ja keventävät erityisesti omaisuustulojen verotusta.

    Turussa on jopa ehdotettu, että kaupungin työntekijät pitäisivät talkoovapaan, toisin sanoen olisivat palkattomalla vapaalla vapaaehtoisesti, samalla ilmoitettiin, että tämä otetaan sitten kyllä huomioon lomautuksien yhteydessä. Kaupunginjohtaja itse ei kuitenkaan ole ilmoittanut osallistuvansa näihin talkoisiin millään lailla.

    VastaaPoista
  7. Hyvä idea Sinikka,tehdään aloite.


    Hehheh, kuulostaa kovin turkulaiselta, Hirlii.

    Kirsti

    VastaaPoista
  8. Eikö tämä maa mennyt alaspäin pitkän demarihallituksen aikana? Hehän tätä maata ovat johtaneet vuosikymmenet, ja nyt muut joutuvat korjaamaan jälkiä? Rapsuttakaa päätänne, että muisti alkaa toimia.

    VastaaPoista
  9. Demarit on valitettavasti sitä samaa sakkia kuin kokoomuslaiset ja myyneet aatteensa kauan sitten. Puolustukseksi on sanottava, etteivät he yksin ole vastuussa maan kurjasta tilasta. Kokoomuksen pillin mukaanhan he tanssivat, mutta eipä kokoomusta äänestävä valkokaulusköyhälistö halua sitä ajatella.

    VastaaPoista
  10. Ainakin Turussa osa demareista on oikeammalla kuin oikeinkaan oikeisto. Vihreät yrittävät vähän jarruttaa näitä ihan pähkähulluja suunnitelmia, mutta pakkohan heidän on lipua valtaapitävien mukana valtakunnanpolitiikassakin.

    Anonyymi hoi, mikä on alaspäin menoa ja mikä ei?

    VastaaPoista
  11. Tätä samaa olen itse pohtinut tasa-arvosta. - Lupasin kertoa lukukokemuksistani jahka saan kirjasi. Nettikauppa oli nopea ja sain kirjan eilisessä postissa. Luin sen saman tien alusta loppuun. Pidin.

    Yksi juttu kuitenkin hämmentää ja hiertää minua: "viiltävän hauska viihderomaani" Näinkö on? Olen tosikko, myönnän. Voin hyvin kuvitella ainakin 60-70-luvun tiukimpien herätysliikkeiden parissa olleen juuri tällaista, eikä ollenkaan huumormielessä. En epäile, etteikö näin voisi olla tämänkin päivän uskonyhteisöissä, vaikken asiaa tunnekaan. Yhtä kaikki, koskettava kirja, joka minusta menee paljon syvemmälle kuin "viihdyttävä viihderomaani".
    Villiviini

    VastaaPoista
  12. Kiitos palautteesta Villiviini! Niin, kirja perustuu tositapahtumiin, eikä siinä mielessä ole viihdettä lainkaan, vaan tosielämää. Mikä siinä onkin, että "viihdyttävä viihderomaani" tuntuu sisältävän negatiivisia arvolatauksia, niin sen itsekin helposti koen, vaikka toisaalta pidän merkittävänä saavutuksena että pysyin kirjoittamaan viihdyttävän romaanin tällaisesta aiheesta.

    VastaaPoista
  13. Jaah kunhan saan tuon realismiromaanin lukuuni, niin kirjoitan siitä varmasti.

    Lisäksi: olen mukana YK- miestenpäivävä vetoomuksessa.

    VastaaPoista
  14. Loistavaa, Hirlii!

    Kirsti

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!