maanantai 7. kesäkuuta 2010

Olen lukija, mutta en kenenkään mielestä kuningas

"Toimittajalla on yleensä parempi ymmärrys siitä mikä lukijoita kiinnostaa kuin haastateltavalla."
Miina Supinen puolustaa blogissaan kulttuuritoimittajia, joita marginaalikirjailijat eivät ymmärrä. Marginaalikirjailijat haluaisivat päästä esiin mediassa, mutta eivät pääse, koska toimittajat tietävät, ettei heidän kirjansa, eikä persoonansa kiinnosta lukijoita. Jotkut muutamat julkkiskirjailijat pääsevät lehtiin sitten senkin edestä, mutta ei mene hyvin heilläkään, koska jutuista tulee kirjailijan kannalta usein vähän omituisia. Jotenkin tähän suuntaan ymmärsin tuon Supisen postauksen. Ja lopputuloksena oli, että jos on jotain valittamista median suhteen, niin kannattaa perustaa oma blogi.

Muistaakseni Aamulehden Apunen selitti taannoin, että lukija on ehdoton kuningas, sen vuoksi Aamulehti on lähestulkoon luopunut kirjallisuuskritiikkien julkaisemisesta, koska ne eivät kiinnosta lukijoita. Se saattaa olla tottakin, mutta mietin silti, että millaiseksi tämä mediamyllytys on menossa tämän lukija on kuningas ajattelun keskellä.

Lukija
ei käsittääkseni ole mikään monoliitti. Eivät lehtien kaikki lukijat ole kiinnostuneita samoista asioista. Väitän, että lukijoiden mielenkiinnon spektri voisi olla huomattavastikin laajempi, kuin mitä lehtien perusteella voisi päätellä.

Minun kysymykseni kuuluu, että onko toimittajilla varmasti riittävän kattava käsitys siitä, mitkä asiat heidän lukijoitaan voisivat kiinnostaa. Onko heillä riittävästi sivistystä, elämänkokemusta, ovatko he jatkuvasti kiinnostuneita ja uteliaita kaikenlaisten ilmiöiden, kirjojen, ihmisten suhteen. Koska minusta mediat näyttäisivät olevan jossain yleisessä tyhmistymiskierteessä, mutta ehkä tyhmistymiskierteessä olenkin sitten vain minä.

Supinen sanoo, etteivät toimittajat ole tyhmiä eivätkä ilkeitä. Eivät ehkä olekaan, mistä siis johtuu, että niin iso osa lehtijutuista ja televisio-ohjelmista perustuu tyhmyyteen ja ilkeyteen ja siihen, että nämä asiat huvittavat joitakin toisia.

Share/Bookmark

11 kommenttia:

  1. Ja Supisen Liha tottelee kuria oli tänään Hesarissa. En lukenut juttua.

    VastaaPoista
  2. Mun mielestä on turhaa ylipäätään sanoa mitään yleispätevää tyyliin toimittajat sitä taikka toimittajat tätä. Toimittajatkin on yksilöitä, ihmisiä, aivan yhtä lailla ammatillisesti kuin yksityiselämässäänkin. On uskomatonta itserakkautta kuvitella, että olemalla The Toimittaja kykenisi kirjoittamaan jotenkin absoluuttisen, objektiivisen kirjakritiikin (tai minkään muunkaan jutun). Eihän se ole mahdollista, taustalla on aina, AINA omat mieltymykset, näkemykset, oma historia kokijana ja ajattelijana ja niinpäinpois. Puhumattakaan siitä, jos sattuu olemaan henkilökohtaista - positiivista tai negatiivista - kosketuspintaa kirjan kirjoittajaan.

    "Toimittajalla on yleensä parempi ymmärrys siitä mikä lukijoita kiinnostaa kuin haastateltavalla."

    Tämä on vähän omituinen käsitys kirjailijahaastattelusta puhuttaessa. Jos joku on saanut kirjan pituisen tekstin julkaisukynnyksen ylitse, eiköhän hänellä ole vähintään yhtä hyvä käsitys lukijoiden kiinnostuksesta kuin toimittajallakin. Ellei jopa parempi, koska lehtiä nyt kuitenkin myydään enimmäkseen vain niiden julkkiskirjailijoiden nimellä ja naamalla, ja kuten Kirsti sanoi, se on erittäin suppea käsitys "lukijoista" joukkona.

    VastaaPoista
  3. Lisäksi kun toimittaja kirjoittaa kirjailijajutun, on takana aina myös kateus (mikäli toimittaja ei ole itse jo kirjoittanut kirjaa) julkaissutta kirjailijaa kohtaan.
    Suunnilleen jokainen toimittajahan kuvittele olevansa myös kirjailija. Että "jonakin päivänä"... ja "no eihän tää mikään ihmeellinen kirja ole, minäkin tämmösen kirjoittaisin koska vaan, kun olis aikaa..."
    Aina kun kuulen tämän suuntaisen kommentin, tokaisen, että siitä vaan, mikä estää! Nyt ei kun kone laulamaan!
    Toimittajat parhaassa tapauksessa tietävät, mikä on heidän oman lehtensä tiukan brändin mukaan kiinnostavaa. Mitään käsitystä "yleisestä kiinnostavuudesta" heillä ei voi olla.

    VastaaPoista
  4. Kaisa, käsitin että jokin uusi kirja olisi tulossa.

    Sulla Anu taitaa itselläsikin olla kokemusta toimittajan työstä, eli olet katsellut asioita siltä puolelta pöytää. Kirjailijalla tosiaan kirjaa kirjoittaessaan yleensä on käsitys siitä, että ketkä voisivat olla kiinnostuneita hänen kirjastaan, jos saisivat tietää siitä. Mutta ongelmahan on, että ihmiset eivät näistä kirjoista saa koskaan tietää, koska media esittelee aina niitä samoja. Tai sitä tuo täältä minun puoleltani tarkastellen kovasti näyttää. Mutta kaipa se niin on kuin sanot, että lehtiä myydään julkkiskirjailijoiden naamoilla, tai kauniilla naisten naamoillakin voidaan myydä, kai se niin menee. Ja meikäläinen, joka ei noita niin kauheasti kaipaa, on muinaisjäänne.

    Anonyymi, niin kaipa toimittajilla on sitten lukijatutkimusten ym kautta muodostunut kuva siitä, keitä lukijat ovat ja mitä ne kaipaavat. Mutta kun markkinataloudessa elämme, niin pelin henkeen kyllä kuuluu sekin, että asiakkaille luodaan tarpeita, joita nämä eivät ole tienneet olevan olemassakaan. Sanotaan nyt vaikka, että kukaan ei parikymmentä vuotta sitten ajatellut tarvitsevansa välttämättä tekstiviestejä, mutta palvelu kehitettiin siitä huolimatta ja hupskeikkaa, yhtäkkiä oli se tarvekin olemssa. Väitän näin, että lehtien lukijoillakin voisi olla yllättäviä tarpeita lehtien juttujen suhteen, jos tähän asiaan suhtauduttaisiin vähän innovaatiohenkisemmin.

    VastaaPoista
  5. Tarkoitin, että lehtien sisällöt on niin tiukasti suunniteltu ja paketoitu, ettei niihin nykyisin enää mahdu mitään "yllätyksiä" tai "innovaatioita". Jos lehti on liian innovoiva, saattaa kustantajan pelästykseksi pari lukijaa jopa karata kynsistä. Lehdet ovat siis muuttuneet yhä varovaisemmiksi ja entistä enemmän toistensa kaltaisiksi. Ja jos kaunis kansikuva myy, niin kirjailijan on kai sitten paras olla nuori ja kaunis...

    VastaaPoista
  6. Niin, se on vähän sama asia kuin että kaikki radiokanavat muistuttavat toisiaan ja kaikki televisiokanavat muistuttavat toisiaan ja lehdet muistuttavat yhä enemmän toisiaan jne. Tuutteja on joka lähtöön, mutta se ei paljon auta kun joka tuutista tulee sitä yhtä ja samaa.

    VastaaPoista
  7. Niin, ja kaikki ruoka maistuu samalta mössöltä ja ihmisten on pukeuduttava saman kaavan mukaan. Ostat auton: merkillä ei ole väliä, koska kaikki ovat samanlaisia, kyse on vain tunteesta.
    Massamediahan tämän on saanut aikaan, ja jos yrität muuta, niin toimittajat heittäytyvät sitten ilkeiksi...(elleivät ole kaverin kavereita)

    VastaaPoista
  8. Tarkoitin samaa kuin anonyymi, että lehdet ei uskalla riskeerata myyntilukuja esittelemällä muuta kuin varmoja myyntinakkeja lukijoilleen. Joka puolestaan yksipuolistaa "yleistä" kuvaa paitsi lukijoista, myös kirjailijoista. En ole kriitikko vaan lääketieteen toimittaja, mutta teen jonkin verran myös yleisjuttuja ja yritän mahdollisuuksien mukaan omalta osaltani ujuttaa näkyville vähän muitakin kuin ns.ykköskirjailijoita. Jos ei muuten niin edes joulunumeroiden kirjavinkkilistoille, mutta muutama isompikin juttu on aikanaan mennyt läpi. Nykyään on varmaan vielä vaikeampaa saada esiin muita kuin valmiiksi julkkiksia tai "kohuhenkilöitä", kun taantuma on pelotellut kaikenlaisen riskinoton ja kokeilunhalun pois toimituksista :(

    VastaaPoista
  9. Millä tavalla voisi päästä ykköskirjailijaksi. Mikä se mekanismi on, tätähän itse kukin miettii, paitsi jos on niin viaton, että uskoo aina nimenomaan parhaiden pääsevän ykköskirjailijoiksi.

    Ne jotka ovat ykköskirjailijoita varmasti uskovat olevansa sitä ihan omasta ansiostaan, siksikin kai on loogista luottaa toimittajien ammattitaitoon, koskapa ne kerran yksimielisesti kaikissa medioissa poimivat parasvaloihin juuri heidän kirjansa.

    Marginaaliotukset taas eivät tahdo millään uskoa olevansa niin huonoja, kuin mitä julkisuuden määrä antaisi ymmärtää.

    VastaaPoista
  10. Muutama mietelmä kysymykseesi:
    1. Jos olet nainen, lyö itsesi läpi mahdollisimman nuorena, mieluummin opiskelijana. Hanki joku "setä" kirjallisuuspiireistä suojelijaksesi.
    2. Jos olet mies, odota, kunnes olet opiskellut johonkin ammattiin. Psykologin, toimittajan, lääkärin tai taiteilijan koulutuksella ja kokemuksella on hyvä ponnistaa kirjalistojen ykköseksi vähän vanhempanakin. Tosin tätimediaihmiset tykkäävät vähän yli kolmikymppisistä mieskirjailijoista, jotka voisivat olla joko heidän omia poikiaan tai sitten rakastajiaan - haaveunissa.
    3. Ole hyvännäköinen - naisella tämä tarkoittaa fotogeneettisyyttä.
    4. Keksi taustallesi tarina, keksithän niitä muillekin. Ole orpo, masentunut, natise, miten vaikeaa kirjoittaminen on, kerro unettomista öistä, avioerostasi, köyhyydestäsi, ekologisesta elämäntavastasi, jossa olet tinkimätön. Keksi lisää. Hanki empatiaa hymylläsi, joka ei ulotu surullisiin silmiisi.
    5. Nainen: pukeudu kekkereillä mekkoon. Musta pitsi tai punainen vartalosmyötäilevä puku on varma valinta juorupalstoille pääsyyn.
    6. Hanki oikeita kavereita ja muista nuoleskella oikeiden ihmisten takapuolia. Älä kerro, mitä heistä oikeasti ajattelet. Moikkaile rennosti, mutta ole nöyrä. Liika itsevarmuus kostautuu heti. Toimittaja on aina kuningas.
    7. Jos ja kun mikään näistä ei onnistu, eli olet valovoimaton, hyvinkirjoittava tylsimys, pitää vain tyytyä pysymään siellä marginaalissa.
    Ehkä meitä vanhoja nysveröitä vielä sinne mahtuu.

    VastaaPoista
  11. "Millä tavalla voisi päästä ykköskirjailijaksi."

    Lisäisin anonyymin listaan pari mahdollista reittiä lisää:

    8. Kirjoita mahdollisimman räväköistä aiheista ja mahdollisimman inhorealistisesti: Seksi, huumeet, rappioalkoholismi, väkivalta.

    9. Ole jo valmiiksi julkkis, esimerkiksi salarakas tai urheilustara, ennen kuin kirjoitat ensimmäisen kirjan.

    Nooo mutta, ihan oikeassa elämässä on myös sellaisia ykköskirjailijoita, jotka yksinkertaisesti vain ovat ihan hemmetin hyviä kirjoittamaan (mikä ei toki tarkoita että kaikki muut olisivat huonoja). Siihen pari onnekasta yhteensattumaa ja oikeassa paikassa olemista oikealla hetkellä, niin hups, ykköskastissa ollaan.

    Itse en missään tapauksessa haluaisi olla julkkis, mutta olishan se kiva jos kirjoja kirjoittamalla pystyisi elämään. Vaan meneehän se näinkin, harrastuksena :)

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!