torstai 5. huhtikuuta 2012

Kirjastokäynnin jälkeen

Kansanuutisten viikkolehdessä Tuula-Liina Varis kirjoitti nirsoudesta, joka on elämää kokeneen ihmisen etuoikeus. Olipa hyvä, että sain häneltä nyt tuon sanan nirso, ehdin nimittäin jo tuntea syyllisyyttä siitä, että kannoin kirjastosta kotiin kaikki löytämäni Graham Greenet, vaikka olenhan minä ne ennenkin lukenut. Mutta nyt minä onnessani uppoudun niihin uudestaan. VAIKKA tuntuu tyhmältä lukea kirjoja, jotka on jo lukenut. Maailma olisi täynnä uusiakin kirjoja. Miten voin uskottavasti itse kirjoittaa uusia kirjoja ja olettaa ihmisten innostuvan niistä jos itse luen vain vanhoja? Mutta me nirsot ihmiset olemme tällaisia, meillä on niin tarkka maku.

Share/Bookmark

7 kommenttia:

  1. Upea kassillinen luettavaa!

    Tuollainen nirsoushan on hivelevää, ajattele nyt lukijoita, jotka palaavat sinun kirjojesi pariin aina uudestaan, eivätkä halua lukea uusia teoksia.

    VastaaPoista
  2. Joskus vain haluaa palata niihin tuttuihin ja rakkaisiin kirjoihin :)

    VastaaPoista
  3. Susu, enpä tiedä. Eteenpäin elävän mieli kuitenkin, eli kyllä uusienkin kirjojen pitäisi ainakin välillä kiinnostaa...

    Villasukka, näin se kyllä on.

    VastaaPoista
  4. Ei vanhoihin, hyviksi havaittuihin palaaminen sulje pois intoa tutustua uusiin!

    Minulle jotkut japanilaiset kirjailijat ovat heitä, keiden luo haluan aina palata. Elämä kun menee eteen päin, kirjankin lukee aina hiukan eri tavalla.

    Sama asia ihmisten suhteen - joskus vain kaipaa vanhan, rakkaan ystävän seuraa; voi luottaa siihen, että sisin tulee ravituksi.

    Hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
  5. Eihän SE tietenkään sulje pois intoa, vaan elämän kuorma, jonka ikääntyessään saa kannettavakseen...

    Hyvää pääsiäistä.

    VastaaPoista
  6. Piti ihan miettiä parina päivänä tuota jo luettujen kirjojen uudelleen lukemista, että miksi itsekin teen sitä jatkuvasti. En kyllä tunnista ainakaan omaksi syykseni nirsoutta, vaan pettymyksen pelon, arkuuden ja kärsimättömyyden. Vierasta kirjaa alkaessa pelkään pettyväni. Vaikka tuttuunkin kirjaan voi pettyä (ja se on sitten sitä katkerampaa), niin onhan pettymyksen riski vieraassa kirjassa suurempi. Sitten olen kärsimätön, ja tutuissa kirjoissa tietää ne kohdat, joissa kärsivällisyys on koetuksella, ja uskaltaa hypätä ne yli ilman, että putoaa kärryiltä. Taidan olla huonotapainen lukija.

    Hieman myöhäiset hyvän pääsiäisen toivotukset täältäkin!

    VastaaPoista
  7. Kiinnostava analyysi aiheesta, kiitos!

    Minulle sellainen pettymyksen tuottanut vanha rakas kirja oli Sinuhe egyptiläinen. Oli raskasta huomata, että kirja joka oli ollut joskus rakas, tuntui valtaisan vastenmieliseltä pessimismipaisutukselta.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!