keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Ihmisten erilaisuus

Hiukan jännittää tulossa oleva palaveri, koska viime kerralla yksi työryhmän jäsen sylkäisi tarjoamani pullan tassille ja sanoi: Hyi, eihän tämä ole edes kypsää. Sinun ei olisi tarvinnut muuta tehdä, kuin paistaa uunissa ja sitäkään et osannut. Sellaisesta voi herkästi tulla trauma kaltaiselleni mimoosalle. Sama ihminen sanoi joskus aikaisemmin: Anteeksi Kirsti, etten ole vastannut viesteisihisi, mutta minua suoraan sanoen vituttaa, kun jatkuvasti kyselet. Yritän kuitenkin toipua, koska hän oikeasti on ystävällinen ihminen.  Sovittiin, että työryhmä tuo seuraavalla kerralla pullat itse. Niin, me siis kokoonnumme täällä minun keittiössäni.

Share/Bookmark

32 kommenttia:

  1. Ei kuulosta kovin ystävälliseltä.

    VastaaPoista
  2. Huomaan, että kirjoitettuna se kuulostaa paljon pahemmalta kuin miltä se tuntui. Oikeasti se oli vähän huvittavaakin, kun joku on niin suorasukainen. Sanoihin ei myöskään liity mitään tuomiota, hän vain sanoo mitä tulee mieleen.

    VastaaPoista
  3. En päästäisi kotiini tuollaista ihmistä.

    VastaaPoista
  4. Komppaan Annaa, mä nyt en juuri muutenkaan päästä ihmisiä kotiini, mutta tuolla meiningillä takuulla katselisi aika vikkelästi rappukäytävää.

    "koska hän oikeasti on ystävällinen ihminen."

    Millä mittapuulla? O_o Rehellisyys sinänsä on tietenkin jees, mutta ainakin kirjoitettuna tuo tosiaan kuulostaa siltä kuin tarkoituksella yrittäisi pahoittaa toisen mielen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen sitä mieltä, että koti täytyy rauhoittaa paikaksi, jossa saa levätä maailman myrskyistä. Olen nähnyt liian monta tapausta, jossa on ihanteellisesti "avattu koti kaikille" ja päädytty monenlaisiin katastofeihin tai vain ylirasitukseen, joka voi sekin olla katasrofimaista tasoa. Ja vaikka itse sietäisikin melkein mitä vain eikä välittäisi yksityisyydestä, muut perheenjäsenet saattavat kärsiä ja menettää kotinsa.

      Poista
    2. No mulla on ehkä nyt meneillään jokin avautumisvaihe. Katsotaan mitä tapahtuu.

      Poista
  5. No juu. Mutta oikeasti sanat ovat pieni osa kommunikaatiota. Tässä sen huomaa.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Suorasuut ja totuuden torvet ovat rasittavia mutta voi ehkä oppia suhtautumaan heihin huvittuneesti. Minä en osaa, ottaisin kyllä tuollaiset puheet itseeni.

    VastaaPoista
  8. Niinpä, jo sanomisen sävy merkkaa paljon. Sietääkö muuten ko. ihminen sen, että hänelle puhutaan yhtä "rehellisesti"?

    VastaaPoista
  9. Jotenkin systeemiin kuuluu, että kun tekee törkeästi riittävän usein, se onkin kyseiselle henkilölle sallittua. "Maija nyt päästää suustaan, mitä sattuu". "Ainahan Pekka on myöhässä". "Raivoaahan pomo muillekin, eikä vain sinulle".

    Sama koskee ammattiryhmiä. Puhelinmyyjälle on sallittua valehtelu ja kusettaminen, koska "hänhän tekee vain työtään". Feissari saa tunkea päälle, koska hän on hyvällä asialla. Katumuusikko saa räikyttää soittopeliään, niin että korviin sattuu, koska hänellä on siihen lupa kaupungilta.

    VastaaPoista
  10. Alpo, se on totta, että ihmiset joustavat tällaisissa jutuissa.

    Anu, en muuten osaa sanoa. Pitäisi ehkä kokeilla...

    Paula, mulla ehkä tapahtunut jo lapsuudessa joku karaisu. Olen elänyt ympäristössä, jossa on ladeltu totuuksia. Voi olla, että myös itse joskus täräyttelen huomaamattanikin. En ole varma silti.

    VastaaPoista
  11. Entäs: katsoa ihmistä siellä sanojen takana?

    Ihminen kun on ristiriitaisempi kuin mitä pintakuori usein meille näyttää ja on kertovinaan. Hyvin varmana ja ehdottomana esiintyvän ihmisen sisällä voi olla epävarma ja arka puoli ja myös päinvastoin: epävarma ja ujo ihminen voi olla ehdottomuudessaan luja kuin kallio tai jopa täydellinen jääräpää.

    VastaaPoista
  12. Kaikkien kommenttien jälkeen totean että ystävyys kestää suoran puheen. Minä olen suora. Joskus liiankin suora, mutta ystäväni kestävät sen. Ja silloin kun eivät kestä, he sanovat sen ja pyydän anteeksi. Yleensä pyydän anteeksi jo ennen heidän sanomisiaan. Ja sitä paitsi joskus pitää voida olla urpo.

    VastaaPoista
  13. Elli-Jasmiini, varmaan kestää suoran puheen jos suora puhe on sitä että myös hyvät asiat sanotaan suoraan. Onneksi sellaisia ihmisiä on, joilta tulee suoraan myös se hyvä. Mutta useammin on ehkä tullut tärmättyä suorasuihin, jotka tuovat reippaasti esiin vain toisen puutteet. Mutta tämä nyt mainitsemani tapaus ei ole ole sellainen.

    Anonyymi, tunnistan ainakin itseni tuosta epävarmasta ja ujosta joka on hirveä jääräpää.

    VastaaPoista
  14. Toisinaan törmää tyyppeihin, jotka perustelevat omaa persoonaansa: "Olen niin rehellinen ja suora." Tavallisesti nämä kaksi adjektiivia pitävät sisällään sen, että ko. henkilö on empatiakyvytön, tilannetajuton ja epäanalyyttinen töräyttelijä, jolla on kamalan paha olla.
    He ovat loistavaa kirjallista materiaalia.
    Sinulle, Kirsti, siis aivan tarjottimella!

    VastaaPoista
  15. Itselläni kokemusta mm. Asperger-ihmisistä, ja heiltä saattaa tulla hyvinkin tuollaista töksäyttelyä. Pahaltahan se ensiksi tuntuu, mutta kun ymmrätää, että he tosiaan eivät sano sitä pahoittaakseen mielen, vaan koska eivät kykene säätelemään verbaalista ulosantia samalla herkkyydellä kuin moni muu, ei siitä jaksa kovin kauan loukkaantua. Kun taas jos joku sanoo pahasti, vaikka osaisi sanoa mukavamminkin, niin se kyllä pistää mietityttämään. Herkkä ihminen joutuu kyllä miettimään, millaisten ihmisten kanssa jaksaa seurustella, koska vaikka ihmisellä olisi lääketieteellinen syy töksäyttelyyn, niin herkällä ihmisellä saattaa olla mielenterveyllinen syy suojella itseään siltä töksäyttelyltä.

    VastaaPoista
  16. Kaikkia tötötiituksia ei todellakaan tarvitse sietää ja vaikka taustalla olisikin sairaus, se ei silti poista töksäytysten aiheuttamaa mielipahaa.

    VastaaPoista
  17. Mä en kestäis tollasta, ainakaan usein. Rupeaisin vaan vatvomaan niitä loukkaavia sanoja mielessäni iät ja ajat. Se on tietysti mun vammani, kun en siedä kovia sanoja. Mutta kun elämä on muutenkin monesti kovaa, niin suojaudun ainakin ton tyyliseltä, jos se vaan on mahdollista.

    VastaaPoista
  18. Pöyristyttävää käytöstä tarjoilujen ja toisen taitojen arvosteleminen!
    Minä en kyllä pääsisi helposti tuollaisesta yli. Ihan turha lievennellä, että se nyt aina sanoo suoraan eikä osaa hillitä itseään. Minusta aikuisen ihmisen pitää osata. Eikä tuollainen käytös ainakaan ole ystävällistä.
    Tällä kohtaa olen hyvin yksioikoinen.

    VastaaPoista
  19. Minulla taitaa tässä kohtaa olla jokin tunnoton kohta, tai vähätuntoinen, koska oikeasti tällainen enemmän huvittaa kuin suututtaa. Tai siis ei suututa lainkaan.

    VastaaPoista
  20. Ihmiset ovat erilaisia. Itse olen vähän kanssa tuollainen suora suu ja jos minua ei tunne, saattaa ensiksi loukkaantua. Ei se ole ilkeyttä, vaan turhan sivelyn jättämistä pois. Sitten on tietysti myös ihmisiä, jotka väittävät 'olevansa vain rehellisiä', mutta joiden rehellisyydellä on jokin alhaisempi tavoite, kuten toisen haavoittaminen. En aisti sitä tässä. :)

    VastaaPoista
  21. Mutta siis lisään, että näin "vanhemmiten" olen oppinut jo sen verran, että painan huuleni kiinni jo useammin. Sillä totta on sekin, että jos ei ole mitään kivaa sanottavaa, niin miksi edes sanoa ;)

    VastaaPoista
  22. Informaatiosta iso osa välittyy muuten kuin sanoina. Mutta voihan sitä tietenkin vähän miettiä niitä sanojaankin, joskus...

    VastaaPoista
  23. Tunnen myös pari ihmistä jotka laukovat kommentteja sen tarkemmin ajattelematta, niin huonoja kuin hyviäkin. Mukavia ihmisiä kun osan jutuistaan antaa mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.
    Mutta tunnen myös ihmisiä joilla on tapana tarttua vatvomaan kaikkia mahdollisia sanomisia ja tajuan että nämä kaksi ihmisryhmää eivät sovi yhteen...

    VastaaPoista
  24. Tunnistan itseni valitettavasti tuosta porukasta myös, joka jää vatvomaan...

    VastaaPoista
  25. Asperger tuli minullekin mieleen.

    VastaaPoista
  26. Harvoin toinen ihminen todella haluaa loukata toista. Sanat ovat vain sanoja. Jos tulkitsee toisten/muiden sanat aina tai usein vain loukkaavina, on otettava omista tulkinnoista vastuu ja elettävä niiden kanssa. Eikä sysättävä vastuuta muille ja toisille.

    Toisten yksisilmäinen syyttely on vastuuntunnottomuutta.

    Aikuisuuden eräs mitta on, että ottaa vastuun omista tunteistaan. Se on vaikea taito, mutta sitä kannattaa harjoittaa sekä viljellä. Taipuminen omaan keskeneräisyyteen ja erehtyväisyyteen on nöyryydenviisautta jota tarvitaan aina.


    VastaaPoista
  27. Sieltä taas tuli totuuden sanoja anonyymeiltä. Kiitos.

    VastaaPoista
  28. !--on otettava omista tulkinnoista vastuu ja elettävä niiden kanssa. "
    Tässä yhteydessä vaatimus vaikuttaa jo uhrin syyllistämiseltä.
    toinen anonyymi

    VastaaPoista
  29. Uhrin syyllistäminen on yllättävän yleistä.

    VastaaPoista
  30. Kirstin tarina ja suhde "suorapuheiseen" ystäväänsä on omansa, en ottanut siihen kantaa.

    Uhrina olemisen/uhriuttamisen voi myös lopettaa.

    Jotta elämä ei jäätyisi elämän jäihin, kannattaa useimmiten luopua: sortamisesta (sorron kehistä), uhrina olemisesta (uhri-pelastaja rooleista) ja myös välinpitämättömyydestä.

    Ovat ihan kelpo ratkaisukeinoja pienissä elämän mutkapaikoissa, mutta erinomaisia myös jyrkemmissä mutkissa.

    - eka anonyymi

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!