tiistai 5. maaliskuuta 2013

Muuttuuko ihminen, ja mihin suuntaan

Minua järkytti se, että kun Wäinö Aaltosen koululla propagoin lapsia pitämään päiväkirjaa elämästään, kaikki jotka jo olivat kirjoittaneet päiväkirjaa kertoivat, että joku läheinen ihminen, yleensä veli tai sisko oli murtautunut lukolliseen päiväkirjaan.

Myös minun ensimmäiseen päiväkirjaani murtauduttiin aikoinaan. Olen aivan varma, ettei veljeni muista tapahtumaa, mutta minä muistan. Kun lapset yksi kerrallaan halusivat kertoa, miten heidän salaisuuksiaan oli reposteltu, sydämeni vuosi verta. Miksi ihmiskunta ei ole yhtään kehittynyt sitten minun lapsuuteni? Aikuiset, jos teillä on lapsia jotka kirjoittavat päiväkirjaa, estäkää sisaruksia lukemasta niitä salaa. Vaikka ettehän te pysty, kyllä minä sen tiedän.

Tuo edellisen postauksen alla käyty keskustelu oli aika masentava, mutta kiitos teille jotka ymmärsitte tai edes oikeasti yrititte pohtia asiaa. Kristillinen verkkokauppa ei Haitin runoja myy, mutta nou hätä, esimerkiksi Savukeidas-kustannukselta sitä saa!  Ostakaa ihmeessä! Kannattaa tukea kotimaista runoutta eikä pelkästään keuhkota marginaalikirjailijan blogissa. Savukeitaalla on myös muuta erittäin kiinnostavaa kirjallisuutta. Esimerkiksi Chestertonin Oikea oppi.



Share/Bookmark

14 kommenttia:

  1. Pitääkö joku vielä paperista päiväkirjaa?? Vau. Muinaista.

    Mutta joo siis vanhemmathan lukevat tenaviensa päiväkirjoja varmaan enemmän kuin sisarukset, joten en tiedä mitä sanoa tuohon. :p

    VastaaPoista
  2. Päiväkirjat ovat mielenkiintoisia, vaikkapa klassikko My Secret Life, Volumes I-VI & VII-XI. Ostin sen kerran New Yorkista "kun sain halvalla." Teksti ei niin minusta erityisen "salaista", mutta hyvälukuista. Onkohan se suomennettu? Menisikö nykyisin enää edes kaupaksi? Ketä kiinnostaisi.

    Toista päiväkirjaa, Saarikosken, mietin. Hyvin kirjoitettu, sillä kyllä Pentti kirjoittaa osasi proosaakin, mutta Penan päiväkirjoista henkii ajatus että Pentti kirjoitti alunperinkin julkisuuteen. ?

    Itse tallennan aika usein juttuja. Olen jopa tarvinnut niitä. Pikkuseikat tulevat tallennetuksi. Huomasin kerran että isoista maailmaa tärissyttävistä ei tule kirjoitettua, mutta sensijaan pienistä.

    VastaaPoista
  3. Anne, minäkin pidän vielä, mutta taidan olla muutenkin muinainen. Mietin itse asiassa samaa, varsinkin puberteettisten päiväkirjoja vanhemmat varmaan tutkivat, vai.

    Juhani, sinullapa kirjallinen lähestymiskulma. Saatat olla oikeassa Penan päiväkirjojen suhteen. Hauska havainto tuo, että pikkujutut voivat olla kiinnostavampia kuin isot.

    VastaaPoista
  4. Kunpa olisikin aikaa pitää päiväkirjaa säännöllisesti. Viime vuonna vuorotteluvapaalla niin teinkin. Nyt pidän pääasiassa lukupäväkirjaa ja unipäiväkirjaa.

    Muistan kuulleeni tosiseikkana, että Saarikoski tarkoittikin päiväkirjansa julkaistavaksi.

    Chestertonin Oikea oppi oli aika monisanaista selitystä!. Välillä alkoi hiukan väsyttää. Odotin koko ajan jotakin huippukohtaa tai lopullista selvennystä, mutta ei sitä sitten tullutkaan. Nylénin alaviitteet selvensivät suomalaislukijalle monia seikkoja, jotka liittyivät senaikaisiin keskusteluihin ja jotka muuten olisivat jääneet ymmärtämättä.

    VastaaPoista
  5. Etkö itse varasta ystäviesi elämiä kirjoihisi? Etkö suutu kirjoittamisen ohjaajana oppilaillesi siitä, että he eivät paljasta sinulle meheviä aiheita?

    VastaaPoista
  6. Anonyymi, ei ole tullut mieleen suuttua oppilaille tuollaisesta.

    Maisakaisa, parempi kuitenkin pitää päiväkirjaa vaikka vähän epäsäännöllisesti kuin olla kokonaan pitämättä. Niin toi on totta mitä sanot CH:n kirjasta, mutta tykkäsin sen ajatuskuluista, se oli niin hulvaton asioiden nurinniskoin kääntäjä.

    VastaaPoista
  7. Minusta päiväkirjan pitäminen on oman napansa ympärillä pyörimistä. Minun ajatukseni, minun tunteeni, minun elämäni. Jos haluaa selvitellä ajatuksiaan kirjoittamalla, sen kuin kirjoittaa, lukaisee päälle, oivaltaa ja heittää paperin pois.

    Elämä eletään reaaliajassa ja kaikki koettu on läsnä koko ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päiväkirjan ajatus on juuri siinä, että siihen voi palata ja se sillä tavoin rakentaa ja luo kokemusta itsestä. Se, että purkaa ajatuksensa on vain toinen puoli, koska ne juuri sillä hetkellä päällä olevat ajatukset usein oivaltaa rikkaammin joskus myöhemmin. Päiväkirja luo myös olemassaolontunnetta, ettei elämä vain juokse ohi. Juuri näistä syistä minunkin pitäisi kirjoittaa päiväkirjaa (tai kaikkien). Itsekkyyden kanssa asialla ei ole tekemistä. Muuten olen sitä mieltä, että lukollisen päiväkirjan ongelma on se lukko.

      Poista
    2. Marko, samaa mieltä. Esim. itselleni on tärkeää, että on päiväkirjoja lapsuusajalta ja nuoruusajalta. Voin palata niihin ja todeta miten ajatus tuohon aikaan kulki. Se oli jotain toista nykyiset selostukseni. Mutta kiitos yllättävästä näkökulmasta Hoo Moilaselle, ei olisi tullut itselleni mieleen tuo.

      Poista
  8. Äitini mursi kylmästi päiväkirjani lukon, luki ja piti hirvittävät haukkumapuheet ja polvirukoukset. Vieläkin kylmää.
    Tyttäreni tiesi, että hänen päiväkirjansa voi olla vaikka pöydällä auki, minä en lue.

    Itse kirjoitan edelleen päiväkirjaa, ihmettelen, mitä niillä teen. Lapsilleni en halua niitä jättää. Ehkä joku kirjasto/museo huolisi?

    VastaaPoista
  9. En usko, että ihminen ihmiskuntana ja lajina tulee miksikään muuttumaan. Mutta onneksi yksittäisillä ihmisillä on mahdollista sentään oppia virheistään ja sitä kautta muuttua. Ehkä perusluonne ei muutu, mutta vahvuuksiaan ja heikkouksiaan voi oppia kokemuksen myötä ymmärtämään, ja olla sitä kautta armeliaampi itselleen ja muille...

    VastaaPoista
  10. Kaupungilla liikkuu huhu kirjailijasta, joka ohjaa kirjoittajia saadakseen rupuisesti rahaa mutta ennen kaikkea siksi, että saa heiltä aiheita. Mutta ethän sinä tietenkään voisi toimia niin. Viimeisimmän kirjasi aihekin on kokonaan omasi ja mahtavan hyvä.

    VastaaPoista
  11. Kyllä maailmaan puhetta mahtuu ja kateus on kolmas kuolemansynti.
    Sunnuntaina on taas Sininen hämärä förituvalla. siellä esiintyy mm. kristillisten kirjakaupan myyntilistoille halajava ja mielensä pahoittanut runoilija.

    VastaaPoista
  12. Quijote, Sininen hämärä on kyllä hyvä nimi kirjallisuustapahtumalle. Pitäisikö Fazerin ryhtyä sponssaajaksi?

    Hanna-Riikka, noinhan se on.

    Lukutikku, SKS voisi hyvinkin olla kiinnostunut päiväkirjoistasi, tai sitten jokin muu arkisto. Uskon, että niille löytyy paikka kyllä. Äitisi toiminta kuulostaa tyrmäävältä. Kauniisti jos tahtoo ajatella, niin hän oli varmaan hirveän huolissaan vuoksesi.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!