keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Allenin hengessä

Olen kaksikymmentä vuotta toiminut tässä ammatissa, ja vasta nyt olen keksinyt idea-arkistointimenetelmän. Opin sen Woody Allenilta. Hän kirjoittelee ideat lappusille ja säilöö laput muovikassiin. Kun on uuden elokuvan aika, hän kaataa kassin sisällön sängylle ja ryhtyy käymään lappuja läpi. Jokin niistä poikii seuraavan elokuvan. Muut laput säilötään takaisin pussiin.

Minä varmaan ehdin tehdä tätä työtä viisitoista vuotta ennen kuin tuli edes mieleen, että päähän pälkähtäneet ideat pitäisi säilöä johonkin. Oletin, että alitajunta olisi paras säilö. Luulen, että se oli silkkaa typeryyttä.

Jossain vaiheessa aloin kirjoitella ideoita muistikirjoihin, mutta siinä on se ongelma, että ideat ovat muistikirjoissa muun roinan joukossa ja muistikirjat puolestaan ympäri asuntoa, tai asuntoja (kesämökkikin on) ja minä siis en koskaan tiennyt missä ne ovat.

Allenin inspiroimana otin Salmelta saamani puisen pienen lippaan varastoksi. Aina kuin saan idean, kirjoitan sen lapulle ja lapun sullon lippaaseen. Lipas on tietyssä paikassa. Aina siinä samassa. En siirrä sitä mihinkään.

Minulle on parissa kuukaudessa kertynyt jo aika monta ideaa, joita voisi jossain vaiheessa hyödyntää. Tänäänkin sain idean. Tai ehkä se ei ole ihan idea, mutta sinne päin. Huomenna on Hermogenes nimisen marttyyrin nimipäivä. Heti alkoi mielessä elää nuori mies, ehkä vähän Antti Nylénin tapainen. No Nylén ei ole enää kovin nuori, mutta tämä olisi. Voisi olla siis tyylikäs, vähän outo murrosikäinen poika. Herkkä jne. Siis Hermogenes marttyyri.

Minusta on tosi kiva, kun on kaikki munat samassa korissa, mistä tuli mieleen tämän päivän aforismi, joka luultavasti ei vielä sinkauta minua kiintotähdeksi suomalaisten aforistikkojen taivaalle, mutta tärkeäähän on antaa anonyymeille kommentaattoreille mahdollisuus taas tuntea henkistä ylemmyyttä minua kohtaan.

16.

Ei kannata laittaa kaikkia munauksia samaan koriin.

Lisäys:

Leena Lumi on esitellyt Kariston Puutarhamaailma 2013 teoksen. Minunkin hieno kertomukseni on siellä joukossa, kuten myös kollegoiden Kirsti Kuronen ja Anneli Kanto.

Share/Bookmark

27 kommenttia:

  1. Hyödyllinen idea ja vielä hyödyllisempi aforismi.:)

    Olen laittanut ideoita seinälle tarralapuilla, korkkitauluihin nuppineulalla, paperisuikaleille, jotka tungen isoon kirjekuoreen. Mutta idealipasta en ole koskaan omistanut.

    Laitan nykyään ideat talteen yksityisiin blogeihini. Uudelle kirjaidealle voi perustaa oman blogin, jonne voi kerätä myös linkkejä ja kuvia yksityisesti nähtäviksi. Siellä ne ideat muhivat.

    VastaaPoista
  2. Mutta kokkelia ei synny munia rikkomatta!

    Tuo idealipas... Saakeli, semmoisen taidankin tehdä itselleni, sillä kuten sanot, muistikirjoissa (ja blogissa) ideat on kivasti piilossa kaiken sekasotkun (kokkelin) seassa. Tosin ei mulla paljon ideoita ole. Enkä osaa puutöitä. Jää lipas tekemättä! No, naapurin mies tekee linnunpönttöjä, ostan siltä linnunpöntön ja niin minulla on ideapönttö. Näin toimin. Idealinnunpönttö.

    VastaaPoista
  3. Sami, kehittelit tosiaan hienon ideani astetta pidemmälle. Tulen kadehtimaan idealinnunpönttöäsi. Se mitä sanot kokkelista on taivaan tosi. Ja aloin miettiä pitäisikö aforismin nimenomaan väittää, että kaikki munaukset pitää laittaa samaan koriin.

    Anna, jo internet kaatuu, niin sitten olet pulassa. Mutta ehkä internet ei kaadu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulostan blogeja silloin tällöin. Kokoan ideat läjään ja tulostan sen.
      Kamalinta ovat isot blogit. Vuodatuksen muutoksissa on kadonnut kuvia. Blogeihin syntyy yllättävän paljon tekstiä.

      Poista
  4. Netti tuskin mihinkään häviää, mutta palveluita kyllä lopetetaan. Eiköhän blogialustan ylläpitäjä kuitenkin ilmoittane etukäteen, jos tekee niin. Toinen ongelma on sitten se, että mikä tänään on yksityistä, voi olla huomenna julkista tai peräti jonkun muun myytävää omaisuutta.

    Samin kannattaa välttää viemästä pönttöään ulos, oli kuinka kaunis kesäpäivä tahansa. Muuten voi käydä, että jokin lintu laittaa kaikki munansa pönttöön lappujen päälle. Vielä pahempaa, jos feeniks-lintu ottaa pöntön pesäkseen.

    VastaaPoista
  5. Minua ihan hävettää, miten vähän ideoita minulle ylipäänsä tulee. Itse asiassa tuntuu, että kierrätän aina vaan samoja juttuja eri tavalla.
    Ja jopa samalla tavalla.

    Sama on muuten mielipiteiden kanssa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän niitä on. Tai ehkä se johtuu siitä, että on mieletön? Tai ettei jaksa ajatella, ottaa kantaa? Hmm, tästä voisin oikeastaan kirjoittaa joskus. Kunhan muistan. Käsittelen viimeisessä jutussani aggressioita, niistä varmaan jatkan ensin.

    Minäkin olen uskonut tuohon alitajunnan ja muistin voimaan tähän asti eli jos muistan sen loistavan idean esim. seuraavana päivänä, se on käyttökelpoinen. Ei ihme, että tekstiä ei nykyään synny samalla tavalla kuin ennen, muistini on huonontunut todella paljon.

    Jos tulee kyläilemään luoksesi, saako idealaatikkoosi sujauttaa lappusen huomaamattasi? Sehän voisi olla hauska yllätys...
    Tai sitten ei.

    VastaaPoista
  6. Susu, mainio idea.
    Minäkin olen kyllä huomannut mielipiteiden katoamista, liittyisikö ikään. On kauheasti asioita joista ei ole mielipidettä. Mutta muutamasta asiasta on, ja niitä taas ei aina rohkene sanoa ääneen.

    Alpo, pelkään jotain totaalista sähkökatkoa tms, joka pimentäisi laitteet ratkaisevalla hetkellä. Ja tosiaan, enpä kauheasti hämmästyisi, jos eräänä päivänä saisin kirjeen jossa kerrottaisiin, että joku muu omistaa tämän blogin kallisarvoiset ajatelmat.

    Anna, minäkin tulostin joskus, ja seurauksena oli läjä paperia jonka ajatteleminenkin sai minut voimaan huonosti.

    VastaaPoista
  7. Rulosteet voi laittaa kauniisiin kansioihin tai läpinäkyviin koteloihin. Mahtuu valtavasti ideoita muutamalle sivulle.

    VastaaPoista
  8. Hmm, onko Antti Nylén herkkä? Mielestäni hänen esseissään, tai niissä mitä olen tähän mennessä lukenut, maistuu vahvasti läpi tendenssikirjallisuus, jota on kuorrutettu sopivalla ropsauksella ylemmyydentuntoa - sopivasti, ei liikaa, jotta lukija ei jätä kesken. Ei hän minulle ainakaan näyttäydy erityisen herkkänä.

    VastaaPoista
  9. No minä kirjoitin tuossa, että Nylénin tapainen. Mutta kai hänen täytyy aika herkkä olla, kun ottaa niin tosissaan kanojenkin oikeudet. Tuntuu myös, että koetut tölväykset ovat kertyneet sisimpään, eivätkä suinkaan menneet kuin vesi hanhen selästä, mikä voisi selittää lievän misantropian hänen kirjoittelussaan. Tendenssikirjallisuutta varmaan, mutta minusta kiva, kun se tendenssi on välillä aika erilainen kuin tämä vallitseva tendenssi kulttuurielämässä. Odotan jännityksellä mitä tapahtuu jos/kun hän oikein kunnolla katolilaistuu. Nythän hän on vielä puolikatolilainen käännynnäinen, 90 % kiinni meidän aikamme ennakkoluuloissa, kuten minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Lievä" misantropia niistä totisesti paistaa. :)

      Mitä ovat nuo aikamme ennakkoluulot? Ja minkä 10 % osuudelta Nylén ja sinä jo olette niistä irti? Tämä on tosi mielenkiintoinen pointti, joten haluan kuulla tästä lisää. :)

      Poista
    2. Aikamme ennakkoluulot saat lyhentämättöminä, kun avaat minkä tahansa median ja kuuntelet tai luet, mitä siellä sanotaan. Helpoimminhan me tietenkin tajuamme sen, että tiedotusvälineet manipuloivat meitä, kun tutkimme esim. muutaman vuosikymmenen takaisia aikakauslehtiä. Nyt niiden asenteet näyttävät meistä hassuilta, koska emme jaa niitä käsityksiä. Mutta ilmestyessään niissä lehdissä ei ollut suurimman osan mielestä mitään outoa. Minun yksinkertainen väitteeni on, että meidän aikamme medioiden sisältö tulee muutaman vuosikymmenen päästä näyttäytymään tutkijoiden silmissä suuntaan tai toiseen hyvin outona, riippuen siitä mihin suuntaan kulttuuriin kehitys kehittyy ja edistys edistyy. Luonnollisesti olemme Nylenin kanssa irti niistä siltä osin kuin olemme kiinnittyneet katoliseen doktriiniin. Veikkaan ettei se ole Nylenillä vielä täydellistä, ainakaan minulla ei ole. Siis katolisuushaan ei ole missään korkeassa kurssissa Suomessa, mikäli et ole sattunut huomaamaan.

      Poista
    3. No se vähän riippuu mitä sieltä mediasta sattuu lukemaan. :) Esimerkiksi minä istuin tänään koko iltapäivän yliopiston lehtiarkistossa ja hämmästyin monesti, miten tarkkanäköisesti 30 vuotta sitten tehdyistä päätöksistä jotkut asiantuntijat osasivat kommentoida. Esimerkiksi julkishallinnon valtava kasvattaminen 80-luvun alussa (45 000 uutta työpaikkaa)nähtiin joissakin lehdissä huolestuttavassa valossa, ei uskottu, että "toinen toistemme paitoja pesemällä" voisi tuottaa mitään. Ja nythän me sitten olemme saaneet sen kaiken katkerin mielin ja ilkein kielin purkaa.

      Täytyy myöntää, että en ihan hoksaa linkkiäsi katolisen doktriinin ja mediasta vapaana olemisen välillä. Varmaankin siksi, etten ole mediasta vapaa, tai jotain... Mutta ei kai siihen doktriiniin kiinnittymisen pitäisi olla siitä kiinni, mikä on arvostus? Kai sen pitäisi olla sisäinen asia, niin kuin usko tyypillisesti on?

      Poista
    4. No vähän riippuu tietenkin mediasta, minäkin uskon että Niin & Näin lehden artikkeleista monet ovat kuranttia kamaa vielä sadankin vuoden päästä.

      Niin, siis se linkki tulee siitä, että toinen on kauhean muuttumaton (siis katolinen kirkko. Sitähän mediassakin aina ihan oikein hoetaan, vanhoillinen, ei suostu uudistumaan: siis pysyy samana.) Toinen taas on koko ajan muutostilassa, siis kulttuuri tässä ympärillämme. Koko ajan valtavasti pyritään uudistumaan ja kehittymään.

      Tietenkään kumpikaan ei ole absoluuttista. Katolinen kirkko ei ole niin muuttumaton kuin ehkä haluaisi olla, eikä yhteiskunta tässä ympärillä muutu kaikin osin, vaikka ehkä yrittää. Mutta. No, en minä tässä kommenttilootassa pysty asiaa paremmin selittämään.

      Poista
    5. Ai niin, ja se piti sanoa, etten suinkaan väittänyt olevani mediasta vapaa. Olen hyvin tietoinen siitä, että olen itse median vaikutuspiirissä. 90% :sti tämän meidän yhteisen massamediamme vaikutuspiirissä ja sitten pieni ripaus riippumatonta intertöttiä + jotkut valikoidut katoliset mediat siihen päälle. Mutta koska katoliset mediat tosiaan edustavat jotain täysin muuta ajattelutapaa kuin mikä massamediassa on vallalla, se jollakin tavalla toimii kuin kalibrointilaite. Koska se edustaa muuttumattomia asioita alkaa nähdä kuinka paljon kulttuuri on muuttunut. Suurin osa ihmisistä tuntuu näkevän muutoksen pelkästään hyvänä. Minäkin näen siinä paljon hyvää. Mutta näen myös kauhistuttavia ongelmia, joille ihmiset tuntuvat olevan sokeita.

      Poista
    6. Joukkotiedotus, jota nyt kutsutaan massamediaksi, on muuttunut sisällöllisesti, ”tieto” mitä se levittää on kaventunut. SoMe toimii lähinnä toistimena ja toistaa vain sen mikä kerrotaan ikään kuin uutisena.

      Informaatiotutkijoiden mukaan 90% verkossa kiertävästä tiedosta on yhden ja saman uutisen tai paremminkin: tiedonkappaleen monistumista. Jos tänä päivänä haluaa tietää enemmän, tarkemmin tai lisää, on osattava etsiä se tieto. Useimmat eivät osaa kuin naputella googlen pikkuluukkuun sanan tai kaksi. Ei osata, eikä tiedetä, miten tietoa verkossa haetaan. Kuinka tutkitaan ja tarkistetaan lähde, ja mitä se on. Monissa organisaatioissa sekä lehti- ja mediataloissa on työntekijöitä joiden tehtävä on ainoastaan seuloa verkkotietoa, setviä verkkotiedon solmuisia ja sekavia verkkoja.

      Tietoteknologia ja verkko (internet, net) ja digitaalisuus on suurin ja mullistavin kulttuurinen murros. Me elämme pitkään tätä murrosvaihetta, koska ihmiset toimivat käytännössä yhä kuin paperiaikakauden kulttuurissa.
      Sähköinen teksti on kuitenkin ihan muuta kuin paperille kirjoitettu ja painettu sana (enkä puhu nyt sisällöistä). Sähköinen teksti hakee erilaisia muotojaan (twiit, txt, email, blogi yms) ja silloin kun sen kirjoittaja ei ole enää paperiaikakauden kirjoittaja, hän ymmärtää että sähköinen teksti elää ja muuttuu aivan toisella lailla kuin paperille painettu sana. Se linkittyy, monisttu, siirtyy, pirstoutuu ja se ei ole kuten sanat paperilla jotka eivät muutu miksikään.

      E-kirja:
      Se mahdollistaisi kirjallisuuden laajan ja nopean levityksen, mutta se törmää (vielä) tekijänoikeussäädöksiin ja kustannustalojen voiton maksimointipyrkimyksiin. Muun muassa ne tekijät (niitä on muitakin) jarruttavat sitä mikä joka tapauksessa tulee tapahtumaan, koska kaikki tekniikka ja teknologia on jo olemassa. Kirjan, kirjallisuuden, kohdalla tuo jarrupoljin tarkoittaa sitä, että sähköistä teosta kohdellaan yhä kuin paperikirjaa. Niiden ajatellaan olevan sama asia.

      Vaikka se nimenomaan on keksintö joka tekee mahdolliseksi esimerkiksi sen, että yhtä ja samaa teosta voisivat useat lukijat lukea samanaikaisesti, mutta nyt tuo em. tekijänoikeuslainsäädäntö estää sen. Kirjan kohdalla olemme siirtymässä Gutenbergin keksinnöstä toiseen aikakauteen.

      Tieteellisessä julkaisutoiminnassa on jo siirrytty toisenlaisiin käytänteisiin. Tekijä saa kertakorvauksen, jos saa edes sitä ja sen jälkeen artikkeli tai teos on vapaasti jaettavissa tai sen omistusoikeudet ovat siirtyneet kokonaan kustannustaloille. Tämä murros on jo vähän näkyvissä myös kaunokirjallisuuden puolella.

      Digitaalisuus ja globaali verkko muuttaa ihmisen toimintaa kaikkein eniten, mutta siihen menee luultavasti useampi sukupolvi, koska se muutos on niin iso, että meidän on vaikea hahmottaa sen kaikkia vaikutuksia ihmisyhteisöihin ja kulttuuriin. Sitä kautta yksilöiden elämään ja ihmisen toimintaan.

      Poista
    7. Muutokset aivoissa näkyvät ilmeisesti aika nopeastikin.

      Johannalle vielä: Enkä muuten väittänyt, että minua lukuunottamaat kaikki muut maailman ihmiset olisivat sataprosenttisen kiinni aikansa ennakkoluuloissa. Määrittelin ainoastaan, että olen itse Nylenin kanssa siinä 90% kieppeillä niissä kiinni. Joku voi ihan hyvin olla vaikka vain 1%:sti niissä kiinni, en väitä vastaan!

      Poista
    8. Niin, enhän minä ole sellaista sanonutkaan, että sinä olisit tuollaista väittänyt. :) Mistä muuten tulee tuo lukema 90 %?

      Poista
    9. Varmuuden vuoksi huomautin. 90% tulee hilseestä, niin kuin melkein kaikki muukin täällä:-)

      Poista

  10. " mutta tärkeäähän on antaa anonyymeille kommentaattoreille mahdollisuus taas tuntea henkistä ylemmyyttä minua kohtaan."

    Kiitos vain, jos siinä nyt on mitään kiittämistä, että ylennät toisen – sinulle tuntemattoman ihmisen – ja alennat itsesi.

    Tulkintasi kommenteista synnyttää tämänkaltaisen vastauksen sinussa. Ilmeisesti tarvitset sellaista tulkintaa, ehkä. En tiedä.

    Vaikka tulkintasi on varmaan sinulle täyttä totta, niin sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä minä, yksi useista blogisi anoista ja pseudonyymeistä, ajattelen ja tunnen.

    Ja sitä sinä et voi päättää. Mutta sen sinä toki voit päättää ja valita miten tulkitset.

    Omat kuvitelmat ovat kuvitelmia toisesta ihmisestä, ne eivät ole tuo toinen ihminen.

    ***
    Lukuohje: tämä ei ole vihan vallassa kirjoitettu kommentti, enemmänkin melkoisen hämmennyksen vallassa.

    VastaaPoista
  11. Lukuohjeestasi huolimatta oli vaikea ymmärtää kommentin pointtia. Minun kommenttini pointti on, että anonyymeista on vaikea pitää lukua. miksi on niin vaikea keksiä itselle nimimerkki, vaikkapa Pilkku, tai Täplä, niin sitten minä erottaisin teidät toisistanne. Kun on neljältäkin anonyymilta kommentteja, niin eihän niistä ota selvää Vanha Erkkikään, joka onkin tainnut kadota jonnekin. Nyt taas yhtäkkiä muistin hänetkin. Eli hänkin oli anonyymi kommenttaattori, mutta blogistiystävällisesti keksi itselleen nimen.

    VastaaPoista
  12. Kanadassa eräässä Remembrance Day (kaatuneiden muistopäivä) jumalanpalveluksessa oli läsnä myös katolisia. He ihmettelivät sitä, että sehän oli melkein samanlainen kuin heidän jumalanpalveluksensa. Yhteistä historiaa on 1500 vuotta, ja se näkyy ja tuntuu. Ekumenia on tuonut ne vielä lähemmäksi.

    Varsinainen erohan on se, että esimerkiksi suomalainen kulttuuri on hylännyt kristinuskon, jos asia ilmaistaan kärjistetysti.

    Ei tarvitse siirtyä katolisuuteen erotakseen tästä suomalaisesta "uuspakanallisesta" kulttuuurista. Ja samoin voi nauttia katolisesta kirkkkomusiikista ja taiteesta ym olemalla edelleen vaikkapa luterilainen.

    Katolisuuden sisällä on hyvin suuria eroja riippuen kyseisen maan kulttuurista ja paikallisesta papistosta. Katolinen kirkko, sen oppi ja kulttuuri on niin laaja, että siitä riittää tutkimista moneksi ihmiselämäksi. Mariasta ilmestyy varmaankin noin 2000 kirjaa vuodessa. Toisaalta kanadalaiset sukulaisemme sanovat, että he eivät tarvitse Mariaa, heille riittää Jeesus.

    Me eletään ekumenian aikaa. Minulla ei ole ainakaan ollut ongelmia katolisten kanssa. Katolisuus ei ole eri uskonto. Se on kristinuskoa.

    VastaaPoista
  13. Kyllä kansanhurskaus on katolilaisuudessakin mitä sattuu, mutta siellä on tämä mainio katekismus, jossa on katolinen vastaus kaikkeen ja johon pappien ja piispojen on sitouduttava ja jota rahvaskin saa tutkia ja joka esim minun mielestäni onkin todella kiinnostava.

    VastaaPoista
  14. Täällä sanotaan, että katekismusta ei ole tarkoitettu maallikoille.
    http://sley.fi/luennot/ESITYS/VANHURSKAUS/Vanhurskaus/Katolinen_tiedotuskeskus.htm

    VastaaPoista
  15. Niin, ei ole tarkoitettu maallikoille, mutta se ei tarkoita, etteikö maallikko kaikin mokomin saa sitä tutkia jos kiinnostaa.

    VastaaPoista
  16. Mahdottoman hyvä idea tuo idealipas, alankin heti huomenna etsiskellä sellaiseksi sopivaa nurkistani - siis jos en unohda tätä ideaa. :)

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!