maanantai 22. huhtikuuta 2013

täältä pesee vaikka mitä noloa


21.

Ihminen ei enää pelkää syntiä, vaan noloutta.
Synnit saa anteeksi, mutta kuka armahtaa häpeästä?

***

Tämä siksi, että luin Kirsti Kurosen Ammeiden ajan.


Kirjaa on kehuttu mm. Kirjavinkeissä.

Kaimani kirjoittaa sensuellisti. Olisiko tässä jotain ranskalaista kepeyttä? Mieleen tuli Anna Gavaldan romaanit, vaikka Gavalda kirjoittaa tiiliskiviä. No kuitenkin, päähenkilö Iiris pohtii sellaisia sanoja kuin Elämä ja Rakkaus, joiden käyttäminen olisi noloa. Tämä kolahti, koska minulta on tulossa syksyllä romaani, jossa ei muusta puhutakaan kuin elämästä ja rakkaudesta ja kuolemasta ja kaipauksesta. Tajusin, että kyllä taas saa olla syksyllä nolona, koska  romaanihenkilö Iiris on tietenkin oikeassa, kaikki tuollainen on noloa.

Mistä tuli mieleen Kari Hotakainen jota haastateltiin televisiouutisissa. Hän totesi, että on vaikea ymmärtää elämän lahjaa. Siinä tuli siis Hotakaiseltakin peräti kaksi noloa sanaa peräkkäin. Mutta ehkä hän saa käyttää tällaisia sanoja, koska hän on ollut kolarissa.

Minäkin olen tavallaan ollut kolarissa, joten olen ottanut myös itselleni oikeuden käyttää sellaisia sanoja kuin elämä ja kuolema ja rakkaus ja viha.

Share/Bookmark

19 kommenttia:

  1. Luin Kirstin kirjan ja pidin. Jotain kepeyttä, liekö sitten ranskalaista. Olen kallellaan ranskalaiseen kirjallisuuteen, mutta yhtään Gavaldaa en ole jaksanut loppuun asti.

    Saanko udella, kuka on tulevan kirjasi kustantaja?

    Eikös me olla kaikki jo jos jonkinnäköisen kolarin uhreja...;) Tähän ikään ehtii montaa ja mm. melanoomaa ja oikeaa autokolaria yms.

    VastaaPoista
  2. Ite oon pudonnut katolta eli kai sitten voin käyttää noloja sanoja. Huojentavaa. Elämä on yhtä häpeää.

    VastaaPoista
  3. Mutta mitä elämä olisi ilman häpeää? Jos ei tarvitsisi koko ajan miettiä, että voiko tästäkään puhua ja kirjoittaa? Sitten voikin olla todella ylpeä, kun kerrankin uskaltaa päästää sanaisen pierunsa.

    Gavaldalta on tullut yksi lyhytkin kirja "Je l'aimais" tai "Viiniä keittiössä". Siinä käsitellään niinkin häpeällistä asiaa kuin eroa, hylkäämistä ja rakkauden loppua.

    VastaaPoista
  4. Leena, Karistolta tulee. Olisitko kiinnostunut arvostelukappaleesta...? Niin, elämä on ehtinyt jättä arpia.

    Sami, vaadin nolojen sanojen käyttöoikeutta kaikille. Vaikka olisi elämä silkkihansikkain pidellyt, niin silti nolot sanat rules.

    Mary, aloin oikein miettiä, että mitä olisi elämä ilman häpeää. Varmaan häpeä on tärkeä asia, ei ehkä kannata pitää tavoitteena elämää ilman häpeää. Mutta ehkä kannattaa miettiä, että millaisia asioita kannattaa hävetä. Hyvä tietää, että Galvalda on kirjoittanut lyhyenkin kirjan. Aika jännä oikeastaan. Jostain syystä olen ajatellut, että kirjailijoilla on tapana kirjoittaa tietyn mittaisia kirjoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voit laittaa Karistolle tiedoksi, että lähettävät minulle. Jos muistavat pyytämättä lähettää painetun katalogin, sieltäkin sen sitten löydän. Odotan sitten parempaa kuin Gavalda, joka jäi minulta kesken;)

      Poista
    2. Okei, teen niin! Ei ole yhtään Gavaldamaista minun tekstini, vaan voihan se silti jäädä kesken, tai sitten voi muuten syntyä allerginen reaktio...

      Poista
  5. Jos aforismien seuraksi huvittaa, tässä tulee haaste sinulle.

    VastaaPoista
  6. Ylpeys ei kuitenkaan ole häpeän vastatunne.

    VastaaPoista
  7. Kaikille oikeus häpeällisiin sanoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskovaiset ja kaikenlaiset lahkolaiset luulevat elävänsä jopa suomen lain tuolla puolen ja suuntaavat häpeälliset sanansa kanssaihmisiinsä, kuten Anskupapin julistuksesta käy hyvin ilmi: on oikeus häpeällisiin sanoihin (niin kauan kun ne eivät kohdistu minuun tai läheisiini). Sairaita ihmisiähän nämä ovat.

      Poista
  8. Ansku, samaa mieltä kyllä!

    Anonyymi, ei ole ei.

    Kiitos haasteesta Susu.

    VastaaPoista
  9. Hyvää Kirjan ja ruusun päivää!

    VastaaPoista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Kyllähän ihminen edelleen syntiä pelkää.

    Hirveä on se ihmisten määrä, jota on syntikäsitteellä peloteltu terapeuttien sohville masentumaan ja itkemään koti-Suomessakin, puhumatta muiden kulttuurien uskonnoista. Pelko on aina ollut uskonnon keskeistä termistöä, ja on edelleen. Pelkoon pohjaa sekin, että pedofilia onnistuu uskontojen sisällä niin pitkään ja laajasti.

    Hyvä esimerkki syntipeloista on kahden nuoren tytön todentuntuinen elämänetsintä sunnuntaina näytettyssä Ylen Kotikatsomon näytelmässä Kielletty hedelmä, nähtävissä Areenalta.

    http://yle.fi/haku/default_fi.jsp?g1.qry=kotikatsomo+21.4.2013

    PS Mielestäni häpeää ei pelätä, vaan sitä hävetään.

    VastaaPoista
  12. Äh, se oli kyllä tylsä elokuva.

    VastaaPoista
  13. Ylpeys ei poista häpeäntunteita. Jos ihmiset oikeasti kiinnittäisivät huomionsa häpeäänsä, he eivät sotkisi toisiinsa syyllisyyttä (joka on todellisen teon synnyttämä terve tunne) usein lamauttavaan häpeän tunteeseen joka syntyy mm pelkokasvatuksesta tms. Toisten ihmisten häpäisemisessä ei ole mitään ylevää eikä ylpeilyn aihetta.

    Polvirukoilijat menivät aikoinaan terrorisoimaan siviilivihkimyksiä hakevia homopareja. Eivät älynneet edes hävetä siinä kadulla ulvoessaan. No, nyt on jännä nähdä, miten käy kun Johanna Korhonen on tehnyt rikosilmoituksen nettihäpäisemisestä.


    VastaaPoista
  14. Anonyymius sen sijaan noin yleensä ottaen näyttäisi poistavan häpeäntunteet monelta.

    VastaaPoista
  15. Ymmärränkö nyt oikein vai väärin, mutta toivoisitko sinä, että vain ne kommentoivat, joilla on blogi ja siten persoona siinä takana?

    Harmi, jos niin on. Olen kauan seurannut blogiasi innolla ja joskus jonkin kommentin heittänyt. Itselläni ei ole rahkeita pitää blogia.

    Sanna

    VastaaPoista
  16. Hei Sanna, mistäs tuo nyt tuli? Minähän juuri tykkään kaikenlaisien ihmisten kaikenlaisista kommenteista. Ymmärrät siis väärin. Etkä sinä sitä paitsi edes ole anonyymi, sinähän allekirjoitat viestisi.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!