maanantai 24. kesäkuuta 2013

Juhannuksena Graham Greenen kirjoitusvinkkejä --> sekä lisää mainiota sarjakuvaa

Luin Graham Greenen Pakoteitä. Siinä hän kertoo kuinka hänen kirjansa ovat syntyneet. Kirjasta jäi mieleen kaksi kirjoitusteknistä kommenttia.

Ensimmäinen on se, että romaanissa dialogi on eräs toiminnan muoto.
Aion puhua asiasta kirjoituskurssilla. (Yritän kyllä aina puhua siitä, mutta olin välillä unohtanut, että asian voi ilmaista noin napakasti).

Toinen juttu liittyi kirjan henkiöihin. Mitä paremmin kirjailija tuntee itsensä, sitä enemmän vapautta hän voi antaa kirjansa henkilöille. Kirjailija laittaa aina itseään henkilöihin. Eivät romaanihenkilöt mitään kirjailijan täydellisiä toisintoja ole, mutta jokin sukulaisuus henkilöiden ja kirjailijan välillä vallitsee. Jos kirjailija on sokko itsensä suhteen, hänen henkiönsä ovat determinoituja. Olen itse puhunut kursseilla siitä, että romaanissa henkilöiden luonteet syntyvät toiminnasta. Tämä ei ole oma keksintö vaan peräisin Aristoteleeltä. Nyt sain tähän ajatukseen lisää potkua.

Oikeastaan elämässäkin meidän luonteemme syntyvät toiminnasta ja nyt minä piirtelen taas sarjakuvia. Seuraan myös sydän syrjällä kuinka kesäteatterinäytelmäkäpyseni menestyy. Ensi-illassa oli ollut 566 katsojaa, kun paikkoja olisi ollut viidelle sadalle. Kaikki nämä asiat muokkaavat minua. Sekin varmaan muokkaa, että huomenna lähdemme porukalla katsomaan Multarannan miljonäärejä Juukaan, Vuokonjärven kesäteatteriin. Iloinen juttu, että on porukka, jonka kanssa lähteä.

Share/Bookmark

9 kommenttia:

  1. Pidän peukkuja. Oman teksti katsominen elävänä teatteriesityksenä on suuri on tai sitten ei. Kun mitään ei voi tehdä. Voi vain istua penkissään ja pelätä. Minun pitäisi lähteä vastaavaan koettelemukseen/iloon Keuruulle.

    VastaaPoista
  2. Pöh, tuli kirjoitusvihreitä. P.O.: "tekstin katsominen" ja "suuri ilo"

    VastaaPoista
  3. Oli onnenpotku tuo hyllyllisen Greenen löytyminen ja etenkin, että tuo Pakoteitä oli mukana löydössä.
    Tosin en ollut yhtä onnellinen, kun raahasin niitä kirjoja Helsinkiin, ihan älytöntä haalia painavaa kannettavaa toiselta paikkakunnalta.

    Onnea ensi-illan johdosta!!

    Luin tuolta aikaisemmasta kirjoituksesta, että Oriveden kurssi toteutuukin sitten, inspiroivaa viikkoa!

    Ja mukavaa lomailua kohti näytelmäesitystä.

    VastaaPoista
  4. Anneli, onnea tulevaan "koettelemukseesi"!

    Kiitos Susu. Olet kyllä sitkeä sissi, kun jaksoit raahata sen kirjalastin kotiin. Toivottavasti juhannuksesi sujui iloisissa merkeissä.

    VastaaPoista
  5. Graham Greene. Siinä vasta loistava kirjailija ja vastenmielinen ihminen. Kirjat ja niiden kirjoittaja on tässä tapauksessa parasta pitää eri lokerossa, niin kuin ennen tehtiin. Nyt taas kaivetaan kaikki esille.
    http://www.dailymail.co.uk/news/article-539011/The-decadent-world-Graham-Greene--high-priest-darkness.html

    VastaaPoista
  6. Vielä Greenestä. Hänen kirjeensä osoittavat, että hän ei pystynyt pakenemaan itseään kirjoissaan. Tai kuten eräs kirja-arvostelija sanoo, hän on toisinto kirjoistaan.
    http://www.thenation.com/article/not-easy-being-greene-graham-greenes-letters#axzz2XD0xy7pS

    VastaaPoista
  7. Eiks kirjat ja kirjailijat kannata aina pitää vähän erossa toisistaan. Toivon, että minutkin erotetaan kirjoistani, kuin myös tästä blogista.

    VastaaPoista
  8. Monikerroksinen juttu.

    Postmodernisti ajatellaan, että kieli ja kulttuuri kirjoittavat kirjan kirjailijan kautta, muta eihän se niin voi olla. KIrjailijan elämä vaikuttaa hänen kirjoihinsa, joillakin niin karkeasti, että kirjailija vain raportoi suoraan omat ja omaistensa sanomiset ja tekemiset. Mutta kypsä ja taitava kirjailija on "pureksinut" ja suodattunut elämäns, niin että kirjasta tulee taideteos.

    Pidän Greenen kirjoista. Mutta minulle oli järkytys, kun sain tietää, millainen ihminen hän oli. Tietenkin antoisa aihe kirjallisuuden opettamiseen.

    Greenen ajan englantilaisen rikkaan yläluokan nuoret olivat samalla tavalla sekaisin kuin meidän rikkaista perheistä tulleet äärivasemmistolaiset. Heille ,missä maassa he sitten elivätkin, politiikka oli sarja epäkäytännöllisiä teoreettisia kokeiluja, joiden seuraukset olivat joskus hirvittäviä.

    Katolisuus mutkistaa Greenen tilannetta, Nuo artikkelit kertovat siitä.

    VastaaPoista
  9. Minulla ei ole kantaa Greenen persoonaan, koska en ole koskaan tavannut häntä. Kirjat ovat kiinnostavia, se riittää.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!