Viime viikolla kuoli läheltä liipaten kaksi ihmistä ja tiskikone. Ei ole tarkoitus esittää kuolemia samanarvoisina, mutta ajallinen lähekkäisyys niputti tapahtumat yhteen.
Ensin kuoli kollega, jonka kanssa olin kämppiksenä parilla matkalla, Arkangelissa ja Pietarissa. Matkan aikana ja pitkinä unettomina öinä tuli kuunneltua kaikenlaista, mikä jäi mieleen pyörimään. Ajattelin aina, että sopivan tilaisuuden tullen niistä jutuista voisi vielä puhua. Vaan nyt se on siis myöhäistä.
Sitten kuoli nuoruudenystävä, jota en ollut tavannut kolmeenkymmeneenviiteen vuoteen, kunnes sitten Facebookin kautta osuimme yhteen. Tavattiin joitakin kertoja ihan oikeastikin. Hän sairasti, sitten tervehtyi, sitten sairastui uudestaan. Viestiteltiin silloin tällöin. Oli mielessä juuri kysyä, että miten voit. Joskus lokakuussa oli ollut viimeksi jotain juttua. Mutta sitten tuli puhelu, ja on selvää, ettei enää tarvitse vointeja kysellä.
Ja sitten tuo tiskikone. Mistä nykypäivänä edes saa tiskikoneita. Pitääkö ne tilata netistä, vai kuinka pitää toimia. Lähden tästä nyt pyöräilemään Jumalan selän taakse Skanssiin siinä toivossa, että sieltä löytyy jumalaton kodinkoneliike. Pyörryttää nyt jo tässä vaiheessa. Milloin käytännön asioiden hoitaminen on muuttunut näin hankalaksi. Kuka on muuttunut, minä vai maailma?
Onneksi ilma näyttää nyt seestyvältä. Sisäisesti elän vielä marraskuuta
Ensin kuoli kollega, jonka kanssa olin kämppiksenä parilla matkalla, Arkangelissa ja Pietarissa. Matkan aikana ja pitkinä unettomina öinä tuli kuunneltua kaikenlaista, mikä jäi mieleen pyörimään. Ajattelin aina, että sopivan tilaisuuden tullen niistä jutuista voisi vielä puhua. Vaan nyt se on siis myöhäistä.
Sitten kuoli nuoruudenystävä, jota en ollut tavannut kolmeenkymmeneenviiteen vuoteen, kunnes sitten Facebookin kautta osuimme yhteen. Tavattiin joitakin kertoja ihan oikeastikin. Hän sairasti, sitten tervehtyi, sitten sairastui uudestaan. Viestiteltiin silloin tällöin. Oli mielessä juuri kysyä, että miten voit. Joskus lokakuussa oli ollut viimeksi jotain juttua. Mutta sitten tuli puhelu, ja on selvää, ettei enää tarvitse vointeja kysellä.
Ja sitten tuo tiskikone. Mistä nykypäivänä edes saa tiskikoneita. Pitääkö ne tilata netistä, vai kuinka pitää toimia. Lähden tästä nyt pyöräilemään Jumalan selän taakse Skanssiin siinä toivossa, että sieltä löytyy jumalaton kodinkoneliike. Pyörryttää nyt jo tässä vaiheessa. Milloin käytännön asioiden hoitaminen on muuttunut näin hankalaksi. Kuka on muuttunut, minä vai maailma?
Onneksi ilma näyttää nyt seestyvältä. Sisäisesti elän vielä marraskuuta
Tekstit
Viimeisiin vuosiin mahtuu paljon kuolemia, se on kait väistämätöntä, kun tulee itselle ikää. Tosin kaikki kuolleet eivät ole olleet yhtä vanhoja kuin minä, huomaan.
VastaaPoistaMinulla ei ole koskaan ollut tiskikonetta, onneksi ei tarvitse metsästää siis sellaista.
Puolitoista tuntia pyöräilyä ja nyt meille on tulossa uusi kone. Vievät vanhan pois. Äidin joululahjarahoille löytyi käyttö.
VastaaPoistaEi kahta ilman kolmatta sanovat viisaat. Muistan yhden vuoden jolloin ensin kuoli koirani sitten minipossuni ja viimeksi äitini. Itse sain siitä sitten puolen vuoden päästä tuomion rintasyöpä. Toivoin kuolevani, mutta vielä hengitän. Eikä tämä ollut ensimmäinen kauhuvuosi elämässäni. Ehkä se kolmas on sitten se loppu.
VastaaPoistaTiskikone; meillä on tässä lähellä, ainakin vielä, kodinkoneliike eli käynti siellä rahapussin kanssa riittää ja kone, mikä se nyt lieneekin, on paikallaan parin päivän päästä ja vanha poiskuljetettuna.
Ostin juuri uuden tiskikoneen kun vanha (24v.) ei jaksanut enää. "Toista samanlaista et enää saa", sanoi myyjä mutta antoi kumminkin 5 vuoden takuun uudelle.
//Eija
No huh, aikamoista. Itse olen saanut olla kohtuullisen terveenä. Mitä nyt vähän kilpirauhanen häiriköi.
VastaaPoistaHaikeana muistan aikaa, jolloin koneet tehtiin kestämään. Minä ostin kiinalaisen halpismallin, kun sille oli sama takuu kuin kolme kertaa kalliimmalle saksalaiskoneelle.