Kirjoitan tätä junassa, joka kulkee kohti pääkaupunkia. Olen junassa siksi, että Helsingin yliopiston museossa on yllättäen putkahtanut ilmoille kappale Oriveden lepran arkistoa ja minä riennän tutkimaan mitä sieltä löytyy.
Yritän nyt kovasti eläytyä ajatukseen, että tässä on kirjailija, joka tekee taustatyötä. Näinhän kirjailijat tekevät. Elävät jännittävää elämää, tutkivat jännittäviä asioita, vaikken tiedä onko lepran arkisto niin kovin jännittävä asia. Ehkä se riittää, kun minusta itsestäni asia on jännittävä.
Juna kiitää läpi järkyttävän kauniiden maisemien. Vihreitä peltoja joita voikukat valostuttavat. Metsiä, kumpuja kukkuloita, kimmeltäviä vesiä. Pilvetön taivas. Olen siis matkalla, olen olen. Kuinkahan kauan minä mahdan taas tätä leprakirjaa kirjoittaa. Ei se ehkä haittaa jos menee vuosia.
Yritän nyt kovasti eläytyä ajatukseen, että tässä on kirjailija, joka tekee taustatyötä. Näinhän kirjailijat tekevät. Elävät jännittävää elämää, tutkivat jännittäviä asioita, vaikken tiedä onko lepran arkisto niin kovin jännittävä asia. Ehkä se riittää, kun minusta itsestäni asia on jännittävä.
Juna kiitää läpi järkyttävän kauniiden maisemien. Vihreitä peltoja joita voikukat valostuttavat. Metsiä, kumpuja kukkuloita, kimmeltäviä vesiä. Pilvetön taivas. Olen siis matkalla, olen olen. Kuinkahan kauan minä mahdan taas tätä leprakirjaa kirjoittaa. Ei se ehkä haittaa jos menee vuosia.
Tekstit
Nähdään kohta!
VastaaPoistaOli mielenkiintoista, kiitos!
VastaaPoista