Olen hitaasti punnertanut Knausgårdin Taisteluani eteenpäin, ja inhoan itseäni, kun huomaan seuraavani kiinnostuksella tuota ihmisen alennustilan ja latteuden erittelyä.
Hän kirjoittaa notkean yksityiskohtaisesti ja luo vaikutelman juonellisuudesta, vaikka tarina etenee tajunnanvirtamaisesti. Seuraan hänen touhujaan työhuoneella ja pohdintoja vaimon raskaudesta ja seuraavaksi hän onkin siivoamassa isävainaansa ulosteita ja juomassa viinaa alkoholisoituneen isoäitinsä kanssa. Miten sinne jouduttiin?
Hän myös tekee toistuvasti sitä mistä kiellän opiskelijoita. Rakentaa torttua tortun päälle. Siis miettii pitäisikö hänen antaa lokille lohta. Sitten hän kysyy isoäidiltä, pitäisikö lokille antaa lohta. Sitten lokille annetaan lohta. Ensin kertoo asian, sitten perään sama juttu dialogissa. Lopulta kuvaus tapahtumasta. Minä kiellän tekemästä niin. Mutta Knausgårdia lukiessa alleviivaus ei haittaa, koska se tuntuu kuuluvan päähenkilön luonteeseen, hän on tuollainen tyhjänpäiväisyyksien jauhaja, ja lukemisen motiivina on tirkistely.
Ihmiseen on sisäänrakennettuna kiinnostus muiden ihmisten sontatunkioita kohtaan. Sitä vastaan voi taistella kuten minäkin olen tehnyt, kohtuullisella menestykselläkin. Mutta aina kuitenkin tulee hetki, jolloin ihminen lankeaa, kuten minä nyt.
Hän kirjoittaa notkean yksityiskohtaisesti ja luo vaikutelman juonellisuudesta, vaikka tarina etenee tajunnanvirtamaisesti. Seuraan hänen touhujaan työhuoneella ja pohdintoja vaimon raskaudesta ja seuraavaksi hän onkin siivoamassa isävainaansa ulosteita ja juomassa viinaa alkoholisoituneen isoäitinsä kanssa. Miten sinne jouduttiin?
Hän myös tekee toistuvasti sitä mistä kiellän opiskelijoita. Rakentaa torttua tortun päälle. Siis miettii pitäisikö hänen antaa lokille lohta. Sitten hän kysyy isoäidiltä, pitäisikö lokille antaa lohta. Sitten lokille annetaan lohta. Ensin kertoo asian, sitten perään sama juttu dialogissa. Lopulta kuvaus tapahtumasta. Minä kiellän tekemästä niin. Mutta Knausgårdia lukiessa alleviivaus ei haittaa, koska se tuntuu kuuluvan päähenkilön luonteeseen, hän on tuollainen tyhjänpäiväisyyksien jauhaja, ja lukemisen motiivina on tirkistely.
Ihmiseen on sisäänrakennettuna kiinnostus muiden ihmisten sontatunkioita kohtaan. Sitä vastaan voi taistella kuten minäkin olen tehnyt, kohtuullisella menestykselläkin. Mutta aina kuitenkin tulee hetki, jolloin ihminen lankeaa, kuten minä nyt.
Tekstit
No,taitaa olla Knausgård kuin YLE:n radiouutiset klo 17.00.
VastaaPoistaSama asia toistetaan 5-7 kertaa varttitunnin aikana. Uutisten aiheet, itse uutinen, kirjeenvaihtaja ja haastateltava ynnä käännös suomeksi, ehkä vielä kotimainen asiantuntija. Lopuksi uutisten kertaus.
Maksaisin paljon jos saisin takaisin STT:n vanhat uutiset.
.. kiinostus ihmisten, hm, ..asioita kohtaan sai minutkin palaamaan tänne helmoihisi.
Ilahduin!
hh (ent. ajoin hiukan koleerinen hannuhoo)
No tosiaan, tiedonvälitys on kyllä aikamoista toistoa.
VastaaPoistaJa tervetuloa tänne tunkiolleni takaisin :-)
Minä heitän kaikille silliä ja lohta, mutta ne luulee syövänsä sähkörauskua.
VastaaPoistaokei..!
VastaaPoista