maanantai 28. kesäkuuta 2010

Marianne Fredriksson

Onkohan Marianne Fredriksson Ruotsin Virpi Hämeen-Anttila, tai pitäisikö sanoa toisin päin, onko Hämeen-Anttila Suomen Fredriksson, tämä tuli mieleen kun luin Kahta todellisuutta.

Ensin ajattelin, että tämä on jotain kauhean hienoa. Kirjassa puhutaan geenitutkimuksesta, Kierkegaardista, pohditaan ihmisen irrationaalisuutta, uskonnollisuutta, älyllisyyttä, ja ajattelin lukiessani että tätä voivat ymmärtää vain tosi yleissivistyneet. Sitten yhtäkkiä juututtiin häävalmisteluihin. Hääpuvun hankintaa, ensimmäisen yhteisen kodin kalustamista ja hääjuhlien kulkua ruokatarjoiluista lähtien on nyt seurattu sangen pitkään. Morsian on välillä kyynelissä, välillä hekumoi sulhon käsivarsilla alkukesäisen metsän siimeksessä, lähteiden pulpahdellessa ja lintujen viserrellessä.

Fredrikssonia on käännetty valtavasti, hän on siis suosittu. Ilmeisesti Fredrikssonin kaksoistrategia puree. Hän kirjoittaa kuin hömppämestari, toisaalta sirottelee tekstiin viitteitä lukeneisuudestaan. Myös Hämeen-Anttilalla on ollut sama strategia.

Pitäiskö ottaa mallia?

Share/Bookmark

18 kommenttia:

  1. Paljon löytyy, kun maailmalle katsoo :)

    VastaaPoista
  2. Se on hyvä jos sen osaa. Jos ei osaa niin tulee Dan Brownia huonoimmillaan, kovaa tohinaa jossa välissä on sitten pitkiä mukafiksuja ekspositiomonologeja.

    VastaaPoista
  3. Kirjat eivät tosiaan vielä toistaiseksi ole maailmasta loppumassa, Timbe:-)

    hdcanis, eikö Brownistakin voi toisaalta sanoa, että hän osaa tuon yhdistäminen, koska kukapa olisi myynyt häntä enemmän. Ihmiset ovat viihtyneet hänen seurassaan, mitäpä sitä voi muuta vaatia?

    VastaaPoista
  4. Sitä vain, että totta kai pitää ottaa oppia, jos haluaa myydä kirjojansa! Oppia ikä kaikki! Otetaanpa oppia vaikka Kaari Utriosta! Hän myös (kuten Virpi Hämeen-Anttila) osaa yhdistää oppineisuutensa ns "hömppään" erinomaisen viihdyttävällä tavalla. Molemmat kirjoittavat erinomaisesti.
    En ole lukenut Ruotsin Virpi Hämeen-Anttilaa, tätä Fredriksonia, joten en pysty sanomaan hänestä mitään.

    VastaaPoista
  5. Utrio onkin esimerkki kirjoittajasta joka pystyy sujuvasti yhdistämään faktatiedon ja fiktion. En silti kauheasti viihdy hänen kirjojensa parissa, koska koen Utrion maailmankuvan etäiseksi. Se ei siis ole mikään vika hänen kirjoissaan, vaan kysymys on kemioiden pienestä epäsopivuudesta.

    VastaaPoista
  6. Minusta Hämeen-Anttila on kupla ja huonompi kuin esimerkiksi Kata Kärkkäisen tai siis Katariina Sourin Kahdeksas huone, joka tapahtuu Suomen sivistyksen keskiössä tai kehdossa eli Tuusulan rantatiellä! Ah. Eli juuri kirjallista "sivistystä" voi kyllä minusta sotkea mukaan, mieluummin jotenkin sekavasti mutta läpikotaisesti. Suosio siinä kyllä varmaan menisi. Esimerkiksi de Sade sotkee kai jotenkin filosofiaa pornoon.

    VastaaPoista
  7. Taiteen sotkeminen pornoon tuo selvästi julkisuusarvoa. Naisen kannattaa ehkä tehdä se Katan tapaan, ensin porno, sitten taide. Miehellä on ehkä samantekevää mikä järjestys on. Tai mitäpä minä tiedän. Niin, sekavasti ja läpikotaisesti, se ilman muuta toimii joidenkin kohdalla, mutta silloin olisi hyvä, jos olisi vetää takakaskusta jokin meriitti, kuten valtakunnan älykkönä tunnettu puoliso, hätätilassa vanhemmat, myös isovanhemmista tai ylipäänsä kulttuurisuvusta olisi ehkä apua. Niin, minäkin luin Katalta jonkin kirjan, ei se minusta sen huonompi ollut kuin suomalaiset kirjat keskimäärin. Eli siinä kohtaa voi miettiä kostautuuko playboyura tässä kohden, kun ei päässyt kirjailijaliittoon. No ehkä ensi kerralla tärppää.

    VastaaPoista
  8. Niin, kirjailijaliitto (Levola) jätti ensin Katan kypsymään antaessaan rukkaset keväällä 2008 ja voila, hän kypsyikin ja kirjoitti valmiiksi kauan sitten hyllyttämänsä elävän kuvan käsikirjoituksen sivistyneistöromaaniksi Kahdeksas huone, vaikka se kantensa ja sisältönsä puolesta muuten onkin melko viihteellinen, niin se vakuutti liiton ja hokkuspokkus: Kata pääsi jäseneksi jouluun 2008 mennessä. Varmaan asiaa auttoi myös hiljattain tapahtunut nimenvaihdos, mikä teki pientä distanssia Playboyhin heh heh. Aiemmin hylkäävän valinnan tehneestä johtokunnasta vain kaksi (Levola ja Mörö) tunnustivat tutustuneensa Katan tuotantoon. Sittemmin johtokunnan jäsen Helena Sinervo kirjoitti myös romaanin, missä hän yhdisti nerokkaasti pornoa ja sivistystä, vaikka Kata jättikin pornon sivuun Tuusulassa.

    VastaaPoista
  9. Niin, en itse jaksa lukea en H-A:ta (jossa ei tippaakaan huumoria tai oikeita oivalluksia; jotenkin puuttuu oikeiden kokemusten maku) tai Dan Brownia (sama vika, totista torvensoittoa sekin). Ja jotenkin kummankin kirjat niin rautalangasta taivuteltuja teoksia.
    Luin muuten Pelastusrenkaat viimeinkin. Hyvin viihdyin sen parissa, jatkoa varmaan seuraa?

    VastaaPoista
  10. Olen lukenut Marianne Fredriksonila ainakin kirjat Simon ja Muuttolinnut. Niissä en tunnistanut yhtäläisyyttä Hämeen-Anttilaan, vaan pidin kirjoista todella paljon. Mainitsemasi kirja on kirjoitettu vuosia myöhemmin, joten ehkä kirjailijan kirjoitsutapa on muuttunut.

    Ihmisillä on toki oikeus sanoa mielipiteensä lukemastaan, mutta kun kyseessä on ammattisisaren töiden arvostelu, se tuntuu hiukan ikävältä.

    VastaaPoista
  11. Delilah, moititko minua siitä, että arvostelen Fredriksonia? Monet kirjailijat kirjoittavat kritiikkejäkin kirjoista. Enkä edes erityisesti arvostele, vaan yritän ymmärtää mihin hänen suosionsa perustuu ja millainen kirjailija hän on. Mutta on tietysti selvää, etten kauheasti ihastunut tähän teokseen, joka oli aika moista töks töks juttua. Jota taas Hämeen-Anttila ei kyllä kyllä ole. Mutta siinä on mielestäni yhtäläisyyttä Hämeen-Anttilaan ja edellä mainittuun Dan Browniin ja varmaan moneen muuhunkin, että kirjojen henkilöt ovat laajasti sivistyneitä ja heidät pistetään keskustelemaan niin että myös lukija voi saada tietoonsa yksityiskohtia tieteen ja tutkimuksen eri osa-alueilta. Siinä on minusta vaarana tietty kömpelyys, joka ei kylläkään tunnu lukijoita häiritsevän. Mutta minua jonkin verran häiritsee.

    Anonyymi joo, tarkoitus olisi täydentää tarina, mutta Auliksen näkökulmasta. Ei siis ihan suoraa jatkokertomusta Matleenasta. Mutta katotaan nyt.

    Kiitos tästä tiedosta Peter, Kata siis onkin jo liiton kunnianarvoisa jäsen. Hienoa!

    VastaaPoista
  12. "Hän kirjoittaa kuin hömppämestari, toisaalta sirottelee tekstiin viitteitä lukeneisuudestaan. Myös Hämeen-Anttilalla on ollut sama strategia." Edellinen sitaattisi tosiaan tuntui ikävältä. En moiti, totesin vain.

    Mietin V. Hämeen-Anttilaa. Ehkä ihminen, joka elää elämäänsä tiedepiireissä ja älymystön parissa, tulee ympäristönsä kaltaiseksi myös kirjallisessa ilmaisussaan. Se on mielestäni terävää, mutta kuivaa. Tosin täytyy tunnustaa, että hänen kirjoistaan olen lukenut vain romaanin Perijät kokonaan. Niin pienellä tuntemuksella näkökulmani on kovin suppea.

    VastaaPoista
  13. ...joskin eikös "hömppämestari" ole kehu Kirstiltä, niin kuin kai se lukeneisuus myös...

    Ja aikaisempaan Brown-viittaukseeni, on hän parhaimmillaan juuri sellaista sujuvaa yhdistelyä, huonoimmillaan ne samat elementit ovat siellä mutta ne eivät mene sujuvasti yhteen...

    VastaaPoista
  14. Delilah, minähän olen toisena ylläpitäjänä blogissakin, jonka nimi on Hömpän helmet. Tosin blogi on nyt kesätauolla, mutta eiköhän sen kanssa taas syksyllä jatketa.

    Hämeen-Anttila mielestäni kirjoittaa hömppää, mutta niin kirjoittaa moni muukin, enkä pidä sitä pahana, vaan arvokkaana, varsinkin jos hömppä on hyvää.

    hdcanis, asian ja hömpän yhdistäminen on vaikeaa. Mutta kuten olen aikaisemminkin sanonut, lukijoita ei kuitenkaan taida juuri häiritä, vaikka pientä kömmähtelyä tapahtuukin. Viittaan suuriin myyntilukuihin,joista voin vain haaveilla.

    VastaaPoista
  15. En ole lukenut Hämeen-Anttilaa, mutta Utriosta diggailin älyttömästi varsinkin teini-ikäisenä 8-) Voisin melkein jopa näin jälkiviisaasti hahmotella, että hän on ollut yksi kirjallisista innoittajistani.

    Vaikka hömppäkommentti onkin kehu, niin saahan nyt toki kirjailijakin sanoa jos ei jostakin kirjasta tai kirjallisesta tyylistä tykkää. Itse en tykännyt juurikaan Dan Brownin kirjoista, vaikka paikoitellen olivatkin ihan vauhdikasta viihdettä. Niihin leffoihinkin oli muuten saatu ympättyä ihan kiitettävästi sitä puuduttavaa infodumppausta...

    Yksi mitä voin sanoa lähes inhonneeni (mutta jota jotkut muut on kehuneet) on Kate Mossen Labyrintti. Idea oli tosi hyvä, mutta kielellisesti se oli niin kauheaa, etten kyennyt lukemaan edes puoliväliin. Tietty suomennoskin voi vaikuttaa, mutta tässä tapauksessa kääntäjä olisi kyllä ottanut hurjia vapauksia jos kaikki kökköydet olisivat käännöksestä kiinni.
    Jotenkin se ottaa erityisesti päähän, että hyvä idea pilataan huonolla kirjoittamisella. Tietysti joku jossain on takuulla mun kirjoistani samaa mieltä, mutta ei se haittaa, kunhan minäkin saan pitää omat mielipiteeni :D

    VastaaPoista
  16. No ei se hömppäkommentti nyt ehkä ollut kehukaan, vaan aika neutraali huomio. Siis kun itselle siitä hömppyydestä on tullut aika neutraali juttu, siis silloin kun itse käytän sitä sanaa. Toki tiedän, että sanaa käytetään paljon halventavassa mielessä.

    Kadehdin Anu mielenlujuuttasi, jos tosiaan et hermostu siitä jos jossain moititaan kirjoittamistasi. Mulla tahtoo kyllä siinä aina palaa päreet, täytyy myöntää. Mossia en ole lukenut.

    VastaaPoista
  17. Argh, mokkula tilttasi just kun olin nakutellut syvällisen vastauksen.. No yritetään uudestaan. Kyllähän sellainen ärsyttää jos joku tulee vartavasten mulle henkkoht kertomaan miten huono kirjoittaja olen ja mun kirjat on ihan p**kaa. Samoin sisältöjen ymmärtäminen ihan pieleen - joka toki on lukijan oikeus! - ja varsinkin niiden negatiivisten tulkintojen liimaaminen mun persoonaan on aavistuksen rasittavaa (vrt. Strategista pohdintaa -rönsy).

    Eihän se tietty ole KIVAA lukea kritiikkiä, joka ei löydä mun kirjasta mitään hyvää ja huonoa senkin edestä ;) mutta mielipiteitä maailmaan mahtuu ja noin yleisesti niitä saa ilmaista ihan vapaasti. Ei kukaan tykkää kaikesta ja kaikista, eikä tarvitsekaan.
    Mutta jos mä joskus tapaisin Kate Mossen, en tuntisi pakottavaa tarvetta "olla avoimesti rehellinen" ja kertoa hänelle päin näköä, etten tykännyt Labyrintista yhtään. On olemassa mielipiteen ilmaisun vapaus, mutta on myös olemassa ns. normaali kohteliaisuus.

    VastaaPoista
  18. Nää mokkulat on kyllä ärsyttäviä, mullakin tilttailee tämän tästä.

    Niin, joskus mietin, että miksi on pakko lukea loppuun kirja joka on ärsyttävä, tai omasta mielestä huono. Eikö sen voisi vaan jättää kesken ja unohtaa. Tavallaan minusta sekin on kunnianosoitus kirjalle, että lukee sen loppuun vaikka pitääkin paskana. Ehkä lukija jollain tuntemattomalla tasolla ja tietämättään onkin viehättynyt tällaisesta kirjasta... No ehkä siinäkin on kysymys vaan perskohtaisesta erosta. Joku vaan ei voi jättää kesken kirjaa, jos kerran on aloittanut. Itse jättelen kirjoja kesken tämän tästä.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!