Siltala ja Tammi ilmeisesti joutuivat törmäyskurssille, kun Leena Lander pisti vuonna 1987 ilmestyneen Jumalattoman kovan tingin kierrätykseen Liekin lapsissa. En ole seurannut kärhämää, enkä tiedä onko asiassa saavutettu lopputulos.
Jumalaton tinki oli minusta rasittava romaani, mutta tämä mielikuva perustuu yli kahdenkymmenen vuoden takaiseen lukukokemukseen. Muistan että tykkäsin kovasti Siipijumalasta. Minulla on se mielikuva, että JKT:ssä käytettiin murretta, ja sehän on yksi varma keino karkottaa minut lukijakunnasta. Murrebuumi ei ole vieläkään saanut minusta oikein otetta, edes Heli Laaksonen ei ole pystynyt siihen. Muistan pitäneeni myös Tummien perhosten kodista, mutta sittemmin olen lukijana menettänyt viattomuuteni. Tahtoo sanoa, että aloin itse kirjoittaa, ja sen jälkeen kirjoja lukee kuin Piru Raamattua. Jotkut kollegat ovat välttyneet tältä oireyhtymältä ja kadehdin heitä. Minulla oireyhtymä riehuu pahana.
Mutta omien juttujen kierrättämisestä. On tullut tähän ikään mennessä kirjoitettua ja julkaistua joitakin novelleja, joista ajattelen, että oikeasti ne olisi pitänyt työstää romaaniksi asti. Voi olla, että olen niiden suhteen väärässä. Voi olla, ettei niitä nimenomaan pidä työstää yhtään mihinkään. Mutta minua vain vaivaa se tunne, että työstää pitäisi. Mutta sitten mietin, että miten paljon satunnaista lukijaa hatuttaa siinä vaiheessa, kun se lukee romaanini, ja tajuaa, että tässähän on nyt se sama tarina, jonka luin jo novellina. Toipuuko lukija siitä? Kärsiikö kirjailijan maine? Jos oletamme, että hänellä on maine.
Tekstit
Kierrättäähän sitä samaa teemaakin jutuissaan.
VastaaPoistaSiitä vaan työstämään, vaikka itse uskon, että samalla vaivalla kirjoittaisi ihan kokonaan uusiksi.
Eikä se kumminkaan ole enää sama tarina. Jos novellin kirjoittamisen ja romaaniksi työstämisen välillä on vuosia, jokin sinussa on varmasti muuttunut ja siksi näkökulma vähän niksahtaa toisaalle.
VastaaPoistaMinusta lukijana on vain mielenkiintoista, jos huomaan kirjailijan kertomuksissa saman pohjan.
Yritäpä kirjoittaa joku novelleistasi uudestaan. Olen varma, että siitä tulee tyystin erilainen.
VastaaPoistaIisi
Kiitos kommenteista! Niin, tietenkin tarina muuttuu, jos novellista työstää pidemmän jutun. Uusia henkilöitäkin pitää luoda ja muutenkin syventää tarinaa. Mutta jos tarinan perusidea kuitenkin on tunnistettava, niin se minua hiukan huolestuttaa. Mutta hyvä kuulla, ettette pitä ajatusta ihan mahdottomana,
VastaaPoistaHirlii toivotti minulle taannoin hyvää matkaa. Kiitos! Hyvä matka se olikin. Ehdin nähdä ensilumen Käsivarressa. Muutoinkin oli parhaimmillaan neljä-viisi astetta ja kiva tuuli. Leppoisaa oli vaeltaa oikein hiljaa tunturissa Grönlannin-takki päällä. Jäämerestä nousi taas kalaa ettei tiennyt mihin sen laittaisi. Onneksi löytyi rantarosvo, joka suostui ottamaan koko paketin vaihtokaupalla. Savustaa turskaa ja myy sen saksalaisille aitona lohena. Sain kämpäleen poronlihaa viidestäkymmenestä kalakilosta ja mielestäni tein hyvät kaupat.
VastaaPoistaKuvittelin päässeeni pahimmasta mutta paskan marjat. Kolmeakymmentä astetta lupaillaan taas. Olen jo ostanut liput Bratislavaan. Sinne luvataan alle kahtakymmentä, tarkistin netistä. Kaupunki on vanhastaan tuttu, jotenkin hienostunut ja siellä pärjää viikon kahden päivän Lapin-kustannusten hinnalla.
Huomispäivänä lähden ja matkalukemiseksi otan Pelastusrenkaat. Kirjasto lähetti viestin, että nyt se on saatavilla. Kerron siis sinulle kylmästi, etten ostanut kirjojasi, lainaan vain. Olen sillä tavalla paha ihminen.
Lisää pahuutta: kirjoitit "Kalevala mitallista". Ei se ole - saatana - mitalli, se on mitali, usko huviksesi. Mistä pirusta tuo kirjoitustapa on oikein tullut yleiseen käyttöön? Samaa tietä ovat tulleet "piirrustukset", vaikka nykäri ja maalaisjärkikin sanoo, että "piirustukset".
Huomaan touhuavani kirjallisisissa kysymyksissä vietettyäni monta päivää kalastellen, vaellellen ja juopotellen sekä joskus palellen, täytyy myöntää. Mutta palelu voittaa aina sata-nolla liiallisen helteen.
Ihmettelit, voiko novelleja kierrättää. Minusta kyllä voi. Jokainen ammattikirjoittaja toistaa itseään jossain vaiheessa. Satunnainen lukija, joka on nähnyt aiemmat tuotokset naurahtelee, että eipä ole tuokaan ihmistä kummempi. Ja että kyllä minäkin kirjoittaisin noin, jos vain viitsisin...
Eräänlaisen arvostelun pelastavista renkaista saat, kunhan palaan.
Hei hei taas!
Suopea lukija(si)
ps. Novellini heitin delete-nappulalla tekstitaivaaseen. Matkin liikaa Huovista, siinä pahin moka. Enkä hallitse tuota taiteenalaa.
Mikä ettei, jos novelleissasi on sellaista ainesta, hiivaa, että saat niistä romaanin. Olen joitain julkaistuja novellejasi lukenut, ja muistaakseni parin kohdalla mietin, että tämähän voisi olla ranka johonkin isompaan kertomukseen.
VastaaPoistaTuossa pari päivää sitten lukaisin yhden kolmiopokkarini uudestaan ja totesin että tekisi mieli vapauttaa tarina romanttisesta konseptista ja muokata siitä, sen henkilöistä ja heidän elämästään jotain muuta. Katsotaan milloin ja miten.
VastaaPoistaOlen vähän sitä mieltä että jos asia vaivaa niin silloin siihen pitää tarttua. Ainoa mitä menetät on tekstiin käytetty aika, jos huomaat ettei sitä olisi pitänyt tehdä. Toisaalta, luulen että siinäkin tapauksessa siitä voisi syntyä jotain, ehkä ihan uusi tarina. Kokeile ihmeessä.
Oi voi SL, kiva kun näyttäydyit täälläkin, vaikka ilmseisesti siis palasit liian varhain, koska on jälleen luvassa helteitä. Olen pahoillani, että sanojen virheelliset kirjoitusmuodot kiusaavat herkkää silmääsi. Täällä niihin on pakko tottua, mutta kirjojani voit lukea suht huolettomasti siinä mielessä, kustannustoimittajani on hyvin tarkka ihminen. Ai niinkö kävi novellille. Mutta jos et ole kirjoittanut fiktiota paljon, minusta siitä ei kannattaisi harmistua, jos huomaa matkivansa jotain kuuluisaa mestaria. Oma ääni ja tyyli löytyy usein matkimisen kautta. Kuvataidepuolellakin on klassiseen koulutukseen kuulunut mestarien jäljentäminen. Voihan matkimisen tie tuntua nöyryyttävältä, mutta se voi silti kannattaa.
VastaaPoistaReine, sinne kolmiomaailmaan tosiaan helposti hautautuu tarinoita. Olen aikoinani yhden niistä värkännyt kirjaksi, SinäMinään kirjoittamani tarina kehkeytyi nuortenkirjaksi Kesä kummitustalossa.
Koska Hirliikin tuossa tuntuu olevan sitä mieltä, ettei kierrättämisessä ole mitään noloa, voi olla että ryhdynkin asiaan jossain vaiheessa.
Lukijat haluavat usein kierrätystä, jos ovat kivan kertojan löytäneet..
VastaaPoistaKurjaa olla eri mieltä, mutta olenpa kumminkin. Ikävä kyllä lukija ei välttämättä ilahdu, kun kirjailija toistaa itseään. Petyin aikanaan Waltariin, kun huomasin, että Sinuhen jälkeen kaikki paksut romaanit olivat saman kaavan toistoa. Vanhan lämmitys on kuin toissapäiväinen ruoka, johon on lisätty vähän kermaa ja mausteita (jos makaaberi vertaus sallitaan). Maailma on täynnä uusia teemoja ja aiheita.
VastaaPoistaLuin joskus aikoja sitten Hanna haurulta pienoisromaanin (vai oliko se novelli?) Suljettujen sielujen saari. Pidin kirjasta ja mielestäni siinä olisi ollut ainesta suurromaaniksi asti. Ihan jäin toivomaan, että sellainen tulisi, vaikka tuskin tulee.
VastaaPoistaMinusta novellin kirjoittaminen uusiksi romaaniksi tai muun vanhan idean kierrättäminen ei ole ollenkaan hullumpi ajatus. Novelli syntyy ihan uudelleen saadessaan lihaa luidensa ympärillensä.
Ja haluan nyt kertoa, että sain jokunen aika sitten luettua Miehen Tuoksun. Eräs hyvän kirjan merkki minulle on se, että en olisi halunnut sen vielä loppuvan. Kirjoitan siitä mainoskatko-blogiini, kunhan olen selvinpäin.
Ele, Kirstin kirjoihin addiktoituu, minäkin tässä lukijana odottelen trilogian kolmatta osaa joka toivottavasti ilmestyy synkän marraskuun keskellä tms.
VastaaPoistaPiti tässä tulla täydentämään mitä sanoin tuolla edellä, että jokin novelleistasi Kirsti, on kuin ranka johonkin isompaan. En halua sanoa sinulle mikä, mutta sen haluan sanoa että nyt ainakaan "sienimies" novellista tee romaania. Se on täydellinen novelli. Eräs lempparini.
Hyvä runo ei ole sellainen josta voi tehdä proosaa; novellin tai romaanin. Hyvällä, onnistuneella runolla tai novellilla ei ole olemassa muuta muotoa. Niistä voi kai irrota joitain lauseita/ideoita tms. sälää johonkin muuhun tarkoitukseen, mutta kun runo on hyvä, se on runo, ja kun novelli on hyvä siitä ei voi tehdä romaania.
Ehkä tämä oli sitten kaunistellusti sanottuna se, että ihan kaikki ne novellit jotka olen sinulta lukenut eivät minusta vaan toimi novelleina, ja tulee sellainen tunne että jospa ...
No, se on jo sanottu.
Minä lainasin Miehen tuoksun kirjastosta perjantaina. Äsken aloitin, mutta olen ihan alussa vasta. Raportoin myöhemmin lukukokemuksesta, jos haluat, Kirsti.
VastaaPoistaMummo, raportoi ihmeessä, ja tee se rennolla mielellä ja kädellä, siis suorin sanoin ts. ei tarvitse olla erityisen kohtelias.
VastaaPoistaHirlii, itsekin pidän sienimiestä kyllä yhtenä parhaimpana tekstinäni. Kiinnostaa kyllä tuo, että jotkut novellini eivät toimi novelleina. Se ei minua erityisemmin ihmetytä, eikä kauhistuta, koska en muutenkaan pidä itseäni novellistina, vaan olen nimenomaan pitkän proosan tekijä.
Ele, kiitos, kirjoita ihmeessä, ja saisi kännissäkin kirjoittaa;-) Piristää että joku on tykännyt tuosta kirjasta, koska aika moni on sitä haukkunutkin.
Ellinoora, kiitos kansalaisrohkeudesta olla omaa mieltäsi. Otan kommenttisi vakavasti.
Ai niinkö on, Hannele:-)
Sienimies on taitava, hienosti tehty novelli. Komea, kertakaikkiaan.
VastaaPoistaAika harvalla suomalaisella kirjalijalla on tämmöisiä, se on harmi, koska novelli on hieno laji.
Novellilla on oma luonteensa, ja jos siitä sienimiehestä alkaisit tehdä romaania, niin sulla olisi aika paljon hommia.
Ei epäilystäkään, tiedät sen itsekin, olet parhaimmillasi pitkässä proosassa, mutta sen lisäksi: olet kirjoittanut onnistuneita novelleja.
Hmm. visainen aihe. Kyllä musta kirjailija voi 'tuottaa' uudestaan tekstin, joka on samankaltainen kuin jokin edeltävä. Laajemmassa muodossa voi teksti saada paljon paremman muodon, ja siihen ilmestyy tarinaa uudelleen kirjoittaessa varmasti uusia vivahteita ja merkityksiä, jotka tekevät eron uuden ja vanhan tekstin välille.
VastaaPoistaOletko lukenut Rosa Liksomin Yhden yön pysäkin? Siinä on mun mielestä murrettta hyvissä määrin. Mutta suuremmissa määrissä murre ei kyllä ole mun makuun.
Kiitoksia vaan, Hirlii.
VastaaPoistaTuure, olen lukenut, ja tosiaan Liksomin murre ei ole minuakaan koskaan ärsyttänyt, vaan päinvastoin oivasti tukenu tekstiensä humoristisuutta.
Hirlii mainitsi trilogian? Mistä trilogiasta on kyse? Onko Miehen tuoksulle jatkoa vai onko kyseessä jokin muu Kirstin kirja? Kiinnostaa!
VastaaPoistaSori, en voi oikein googletella, koska nettiyhteys on todella hidas ja hermohan siinä menee.
Kyllähän kirjailijoilla on niitä lempiteemoja jotka pyörivät kirjasta toiseen, ja jotkut tuntuvat kirjoittavan sitä samaa romaania uudestaan ja uudestaan...jotkut paremmin ja jotkut huonommin (paremmista tulee mieleen ainakin Leena Krohn jonka jokainen kirja on ilo lukea mutta muistuttaa paljon kaikkia niitä edellisiä).
VastaaPoistaTuo novellista romaaniksi on minusta kyllä täysin hyväksyttävää, sen verran erilaisia nuo ovat väistämättä. Ja kyllä tuota harrastaa muutamakin kirjailija, Haruki Murakami tulee ensimmäisenä mieleen mutta on niitä muitakin...
hdcnis, kyllä sellaista kierrätystä on paljonkin, totta. Mutta mnusta on ehkä tuntunut, että silloin kirjailijalla pitäisi olla jotain poikkeuksellisen painavaa sanottavaa, joka ikään kuin oikeuttaisi kierrätyksen. Ja onko minulla siis, sitä mietin.
VastaaPoistaElegia, huomasinkin että olit jo kirjoittanut postauksen, kiitoksia!
Trilogia on vähän vitsi, mutta Pappia kyydissä kirjalleni kirjoitin jatko-osan Pelastusrenkaita, ja sitten keksin anoa Kordelinilta rahaa _kirkkotrilogiaan_ ja kas, heti irtosi rahapussin nyöri. joten nyt minun on kai kirjoitettava kolmaskin osa. Jossa yritän hakea asiaan vähän uuttakin näkökulmaa.
Kun nyt aikuisena olen lukenut L.M. Montgomeryn tuotantoa alkukielellä eli englanniksi, niin olen tunnistanut jopa hänen tuotannossaan kierrätyskohtauksia tai -teemoja. Montgomery oli todella tuottelias novellisti, osittain ilmeisesti jo taloudellisistakin syistä. (Hänen sankarittarensa Emilia alias Runotyttö kirjoitti paljon tällaisia "kertomuksia" lehtiin.) Montgomeryn lyhyissä tarinoissa, joita en ole itse edes lukenut kuin vähäsen, löytyy aihioita, jotka lukijana tunnistan romaaneista. Olisivatko novellit olleet osittain "käyttökirjallisuutta" ja hyvät aiheet ansaitsivat silti pääsyn romaanin osaksi, vaikka vähän käytettyinäkin?
VastaaPoistaMontgomery-fanina olen tosin vakaasti sitä mieltä, että Montgomery oli todella huolellinen ja rakkaudella kirjoittava henkilö, joten minkäänlaista lukijan väheksymistä tai aliarviointia en näistä kierrätyskohtauksista ole aistivinani. Mutta kiinnostavia kuriositeetteja ne ovat.
Sain Miehen tuoksun loppuun. Pidin siitä. Se oli jotenkin sympaattinen, eheä, kompastelematta kirjoitettu, hetkin hauskakin. Nauroin siinä kohtaa, kun paljastui, että Helmi ja Heikki olivat iloisesti saunoneet Hannun saunassa. (Luulin, että saunan ohjeista poikkeavalla lämmittymisellä viritellään jotain häkä + pyyhe + elvytys -erotiikkaa.) Antero Asikaisen ja Helmin keskustelukohtaus oli myös aika hauska. Muinaismuistolaki (lähinnä sen esilleottaminen) riemastutti minua niin ikään. Ja tiekokouksesta kun puhuttiin, muistin, että sinulla oli täällä blogissa joskus kirpeähköä huomautettavaa jostakin tiekokouksesta.
VastaaPoistaKansi on minusta ihan pöljä. Jos mitään ihmisanatomiasta ymmärrän, kannen farkkupylly on naisen eikä miehen. Helmillä kyllä on syntymäpäiväjuhlassaan siistit farkut, mutta romaanin sisällön kannalta minusta on tökeröä tyrkätä kanteen naispylly. Sitä paitsi kansikuva johdattaa sijoittamaan teoksen johonkin kepeään erotiikkaviihteeseen. Mutta sehän ei ole sinun vikasi.
Eniten ehkä pidin niistä pienistä kohdista, jolloin Helmin mieleen putkahti jotain yllättävää ("minulla oli sielu" tai muisto siitä, miten paastotessa ruumis ei ollut kokonaan tyhjentynyt kuona-aineista ja sen omat myrkyt aiheuttivat pahan olon). Sinulla on aika viehättäviä kuvia.
Pidin myös siitä, että romaanin ulkoisissa tapahtumissa ei päästy mihinkään dramaattiseen. Heikki jäi juopoksi, Jaanan onni ei edennyt, Helmi ei kohonnut sankariksi eikä muuttunut liikaa. En vielä tunne muuta tuotantoasi, mutta tämän yhden perusteella kuvittelen, ettet niinkään rakentele näppäriä juonia vaan tutkailet ihmistä yksittäisissä kohtauksissa tarkasti, vähän häijystikin. Kirjoitat sujuvaa dialogia.
Tämä nyt näin ensimmäisenä vaikutelmana.
Salla, kiitos lukuvinkistä. Minäkin olen Montgomery-fani, joskin aika passiivinen, mutta kumminkin.
VastaaPoistaOsuvan tuntuista analyysia Mummo. Niin, siitä minua on varmaan moitittukin, että kirjoissani ei tapahdu mitään mullistavaa. Siltä osin en ehkä täytä perinteisen laatuviihteen kriteerejä. Niin, kannesta olen kuullut todella paljon kritiikkiä, tämä on varmaan haukutuin kansi ever. Olin itse aikoinani yllättynyt tavasta, jolla kuva rajattiin. Siitä syntyvät mielleyhtymät ovat olleet aika omituisia.