tiistai 25. syyskuuta 2012

Kirjailijaelämää

Juuri eilen luennoin opiskelijoille siitä, miten yksi osa kirjailijan työtä on kestää kaikenlaista epämääräisyyttä. Julkaisupäätöksiä odotellessa pitää muina naisina jatkaa kirjoittamista ja luennoimista ja liikkua ihmisten parissa ja käyttäytyä normaalisti, vaikka oikeastaan sitä haluaisi vain kyyhöttää sikiöasennossa sohvalla ja purra rystysiä.

Silti tuli pienenä yllätyksenä miten voimakkaan huojennuksen aiheutti viesti, jossa kerrottiin käsikirjoituksen hyväksymisestä julkaisuohjelmaan. Olen jännittänyt tätä käsikirjoitusta poikkeuksellisen paljon sen vuoksi, ettei siinä ole ollut kysymys pelkästään minusta vaan olen sotkenut toisenkin ihmisparan hankkeisiini.

Ja sitten toinen huvittava asia. Lupauduin haasteltavaksi lastenkirjallisuusjuttuun. Luulin, että kysymys on puhelinhaastattelusta, mutta nyt kuulin, että tänne tuleekin televisiokamerat puolen tunnin kuluttua. Arvatkaa olenko siivonnut. Arvatkaa olenko käynyt kampaajalla. Olenko stailannut itseni. Näin se menee. Tuskin lähtee ura ihmeempään nousuun tästä, mutta yritän selviytyä.

Share/Bookmark

16 kommenttia:

  1. Ääk, kamerat puolen tunnin kuluttua!! Onpa ylläri :D Mutta zemppiä, hienosti se menee, ja kerrothan milloin ja mistä haastattelu tulee :)

    VastaaPoista
  2. Hienoa, että kässäri hyväksyttiin, onnea!

    VastaaPoista
  3. Onnea haastatteluun! Mutta sähän oletkin jo ihan pro, notta hyvin se menee.

    VastaaPoista
  4. Onnea! Taitaa olla juuri haastattelu käynnissä.

    VastaaPoista
  5. Niin ja onnea kässärin hyväksymisen johdosta! :D

    VastaaPoista

  6. Onnea kässärin hyväksymisen johdosta!

    Kerro sitten, missä telkkariohjelmassa sinua voi katsoa!!

    VastaaPoista
  7. "Julkaisupäätöksiä odotellessa pitää muina naisina jatkaa kirjoittamista ja luennoimista ja liikkua ihmisten parissa ja käyttäytyä normaalisti, vaikka oikeastaan sitä haluaisi vain kyyhöttää sikiöasennossa sohvalla ja purra rystysiä." :D Tuttu tunne. Onnittelut julkaisupäätöksestä!

    Hiipparoin muuten tuntiasi häiriköimässä Kirjan talolla viime viikolla. Olisin moikannut mennessäni/tullessani, mutta ajattelin, että häiritsin ihan riittävästi sillä hiipparoinnilla. :) Kirjan talon saniteettitilat on hieman ikävässä paikassa kokoushuoneeseen nähden... :/

    VastaaPoista
  8. Ai! En tunnistanut! Olisit vaan moikannut! Onko sinulla työtila siellä?

    Kiitokset onnitteluista kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän kirjoitusryhmä kokoontuu siellä pari kertaa kuussa. Minä olin se pitkätukkainen nainen puvunliivissä, kauluspaidassa ja mustassa kaularusetissa. Vähän aikaa sitten lukemani Edgar Allan Poen elämäkerta hiipi näemmä pukeutumiseen. :)

      Poista
  9. Onnittelut! Haastattelusta kuullaan (ja nähdään) varmaan pikapuoliin?

    VastaaPoista
  10. Onnea julkaisupäätökselle :) Toivottavasti haastattelu sujui hyvin ja vinkkaat täälläkin mistä sen löytää :)

    VastaaPoista
  11. Haastattelu tulee ulos joskus kirjamessujen aikaan luultavasti. se on sellainen hyllyjuttu, ei siis mikään päivänpolttava siis. Lounais-suomen uutisissa näkyy. Vinkkaan täällä, jos saan tietää milloin se on tulossa ulos.

    Magdalena, kyllä minä muistan tuollaisen hahmon sieltä.

    VastaaPoista
  12. Hannan blogista löytyi hymyilevä Magdalena.:)

    VastaaPoista
  13. Tuli väärä linkki. Tässä oikea

    http://tahtisilmat.blogspot.fi/2012/05/kuvia-mm-seija-vilen-vapunaattona.html

    VastaaPoista
  14. Magdalena on pikkuinen tyttö, lauloi Kristiina Halkola joskus 60-70-l.

    VastaaPoista
  15. Taas aukko sivistyksessä. En ole kuullut kyseisen henkilön laulua koskaan. Meitä on varmaankin monia, jotka elivät silloin eri maailmaa.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!