maanantai 1. huhtikuuta 2013

Arki häämöttää, vaan sepä ei ole minulle arkea

Anna Kontulan kirja Mistä ei voi puhua pitäisi jossain välissä lukea.

Hengellinen elämä lähtee siitä, että on olemassa mysteeri, joka on perimmältään ratkaisematon, ja siihen pitää suostua, sanoo kansanedustaja ja sosiologi Anna Kontula.

Ihminen ei tykkää siitä, että on niin paljon selittämätöntä, siksi meillä on jatkuvasti isot markkinat selityksenkeksijöille. Tässä kohdassa mainitaan ensimmäiseksi aina huuhaa, mutta mielestäni tieteen tulevaan selityspotentiaaliinkin uskotaan kuin pässi suuriin sarviin.

Mutta pohjimmiltaan elämä säilyy mysteerinä. Kun itselle tapahtuu jotain selittämätöntä, vaihtoehdot ovat sen jälkeen rajalliset. Joko voi todeta tulleensa jossain määrin hulluksi ja yrittää mennä hoitoon, mikä nykyaikana on helpommin sanottu kuin tehty. Lääkereseptin saa aika helposti kyllä. Tai sitten voi päättää unohtaa koko jutun, mikä edellyttää jonkintasoista itsensä amputoimista. Tai sitten voi ottaa tosissaan sen mitä tapahtui, ja katsoa mihin se vie. Silläkin ratkaisulla on hintansa.

Jokin aika sitten uhosin innostuneena, että käynnistän henkilökohtaisen aforismi-projektin. Joka päivä julkaisen aforismin, mutta varoitan jo nyt, ne eivät tule olemaan kummoisia.

1. 
Sanat eivät riitä kertomaan.
Mutta riittävätkö sentään yhteen- ja vähennyslaskuun?



Share/Bookmark

30 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. ÄÄH, nyt lopetan kommentoinnin kokonaan, tai ainakin väsyneenä iltamyöhällä, kun en saa ajateltua loppuun asti >_< (Sori Kirsti!)

    VastaaPoista
  3. Tuo Anna Kontulan sitaatti on ajatuksia herättävä. Tyystin toisensuuntainen kuin Kari Enqvistin ajatukset, joita jostakin lehdestä tänään tulin lukeneeksi. Hän on niin vakuuttunut siitä, ettei ole olemassa sellaista, mitä ei tiede kykene selvittämään, varsinkaan uskonnollista. Moni tulee ikääntyessään toisenlaisiin ajatuksiin, kun ei kaikkeen löydykään selitystä...

    VastaaPoista
  4. No huomenta! Jos saisin nyt kumminkin muotoiltua järkevämmin: Siis Kontulahan tuossa sen tavallaan jo sanoi, neljännen vaihtoehdon. Eli hyväksyy sen ettei minun kuulukaan kaikkea tietää eikä ymmärtää, ja elää rauhassa sen ajatuksen kanssa.

    VastaaPoista
  5. Anu, mites se rauhassa eläminen poikkeaa tuosta minun vaihtoehdostani, että ottaa tapahtuneen tosissaan ja katsoo mihin se vie? On sekin ihan rauhassa elämistä mielestäni.

    Maisakaisa, Enqvist edustaa tiedeuskovaisuutta. Se on meidän aikamme valtauskonto, joka ei kuitenkaan kykene suitsimaan esim. rehottavaa huuhaahoitobisnestä. Kiinnosta paradoksi, ihmiset ovat koulutetumpia kuin koskaan, uskovat tieteeseen ja sitten teettävät itselleen horoskooppeja, käyvät ennustajilla ja menevät hopeapulsaattorihoitoihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, otaksuin että toi "katsoo mihin se vie" viittaa johonkin aktiiviseen odotukseen/tarkkailuun/toimintaan.

      Poista
    2. Totta, mitä sanot, Kirsti, noista horoskoopeista, uskomushoidoista ym. Ihmiset, joille uskonto on liian järjenvastainen, ovat toisaalta valmiit uskomaan mitä tahansa kummallista...

      Poista
  6. Eikö voi rauhassa odottaa, tarkkailla, toimia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai voi :) Meinasin siis tuolla omalla kommentillani semmoista asennetta että jos jotain outoa ja selittämätöntä* tapahtuu, niin voi todeta että sen merkitys on todennäköisesti jotakuinkin tarkalleen se minkä itse sille antaa. Että ei mun kaikkea kuulukaan ymmärtää, asioita tulee ja menee, c'est la vie :)

      * Tääkin on tietysti joustava käsite, koska aika monta asiaa voi selittää jo pelkästään psyyken toiminnalla, mutta jos mennään sinne alle ja kysytään että MIKSI psyyke toimii näin ja noin, niin ollaankin ehkä taas arvoituksen äärellä jne.

      Poista
    2. "niin voi todeta että sen merkitys on todennäköisesti jotakuinkin tarkalleen se minkä itse sille antaa."

      Mutta on olemassa sellainen aataminaikuinen käsitys kuin totuus, ja se on se asia joka minua kiinnostaa. Minua ei enää kauheasti kiinnosta itse keksityt merkitykset, koska olen huomannut niiden johtavan kehäpäätelmiin. Ympyrän kiertäminen ei kiinnosta...

      Poista
    3. "Mutta on olemassa sellainen aataminaikuinen käsitys kuin totuus"

      Juu, tietysti absoluuttiseen totuuteen uskominen tai uskomatta jättäminen vaikuttaa siihen, miten helppo tai vaikea on suhtautua "c'est la vie" -asenteella.

      Toisaalta asiaa on mahdollista katsoa niinkin, että kun tähän mennessä KUKAAN ei ole saanut vihoviimeistä ja aukottoman varmaa vahvistusta "totuudesta", kuinka minäkään sitä voisin saada (muuten kuin omalla perskohtaisella tavallani)?

      Poista
    4. Niin, paitsi että mistä me TIEDÄMME, ettei sitä aukotonta todistusta kukaan ole saanut ;-)

      Poista
  7. Jos kääntäisi kysymyksen näinpäin: Minkälaista elämämme olisi jos tietäisimme siitä aivan kaiken? Ja aivan kaikkeen mitä kohtaamme, saamme ja joudumme kokemaan, siis kaikkeen mitä elämä tuo ja vie, antaa ja ottaa elämästämme, olisi olemassa yksi totuus yksi ainoa selitys?

    Lääkäri voi sanoa syöpään sairastuneelle lääketieteellisten faktojen perusteella, että sairastuneella on elinaikaa 2 kuukautta. Kuitenkin, eikä tämä ole mitenkään harvinaista, moni syöpään sairastunut elää useita vuosia, jopa kymmeniä vuosia tuon ”totuuden” jälkeen.

    Kyse on kai siitä, että me emme tiedä likikään kaikkea, emme silloinkaan kun tiedämme paljon.

    En asettaisi vastakkain uskontoa ja tiedettä, koska ne eivät ole vastakkaisia ”voimia” vaan rinnakkaisia. Aivan kuten meillä on irrationaali puolemme ja rationaalinen puolemme. Sekä-että.

    Huuhaassakaan ei ole minusta mitään pahaa sinänsä, jos se auttaa tai helpottaa ihmistä, keventää elämän taakkoja tai liiallista ahdistusta tai muuta joka uhkaa ihmisen terveyttä. Huuhaa, sanotaan nyt vaikka yrttikylpy, voi tietenkin toisella yksilöllä toimia ihan päinvastoin: tehdä olon vain entistä kurjemmaksi.

    Mutta se ei ole yrttikylvyn ongelma. Yrttikylpy on vain yrttikylpy.

    Eikö voi rauhassa odottaa, tarkkailla, toimia? kysyy Kirsti.

    Minusta pitää saada voida. Tämä tietenkin on tilannekohtainen juttu. On tilanteita joissa on toimittava melko heti, nopeastikin.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "En asettaisi vastakkain uskontoa ja tiedettä, koska ne eivät ole vastakkaisia ”voimia” vaan rinnakkaisia."

      Aamen!

      Poista
  8. Anonyymi, se totuushan on kuitenkin olemassa, eikö niin. Otetaan esimerkki: Johtuuko maailmassa vaikuttava paha siitä, että on olemassa persoonallinen pahuus.

    Voimme uskoa, että se on olemassa, tai voimme uskoa, ettei ole olemassa. Mielestäni me emme voi tietää tätä asiaa. Ei ole olemassa mitään tieteenalaa, joka pystyisi todistamaan, että tällainen paha joko on, tai ei ole olemassa.

    Uskomme ei kuitenkaan vaikuta siihen miten asia on. Persoonallinen paha joko on, tai ei ole siitä riippumatta uskommeko siihen vai emme.

    Jotkut uskovat tieteen antamaan selitykseen tai uskomme Bhagavad gitan, Koraanin tai Raamatun antamaan selitykseen. Tai oman henkilökohtaisen loistavan järkemme ja päättelymme keksimään selitykseen. Mutta suhteessa todellisuuden perimmäiseen olemukseen olemme kaikki samalla viivalla. Todellisuus on tietynlainen, eikä muutu siitä mitä uskomme sen suhteen.

    Minä esimerkiksi olen alkanut yhä vahvemmin uskoa siihen, että kaikki on tarinaa. Me olemme henkilöitä tarinassa. Mutta en voi sitä todistaa, eikä vakaumukseni myöskään muuta maailmaa toisenlaiseksi, vaan se on mikä on.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Todellisuus on tietynlainen, eikä muutu siitä mitä uskomme sen suhteen."

      No tässähän sä tiivistit sen itse, mitä tuossa yritin aiemmin sanoa :)
      Asiat on mitä on, mutta selittämättömän kohdalla - siis asioiden, joista lopullista totuutta ei kukaan voi tietää vaan se on täysin uskon tai villin veikkauksen tms. varassa - meidän on jokaisen tyytyminen siihen mitä se meidän omasta mielestä merkitsee. Ja yksi tapa kohdata selittämätön on todeta että "En tiedä mitä se on, joten en anna sille mitään erityistä merkitystä", koska tuntemattoman ja todistamattoman kohdalla minkä tahansa arvauksen osuminen oikeaan on jotakuinkin yhtä todennäköinen.

      Poista
    2. Niin, syöpään sairastuneen totuus on se että hänellä on vakava sairaus, mutta lopputulema ei ole yksi&ainoa totuus vaikka sillä olisi tieteellinen faktinen perusta.

      Täytyy myöntää etten tiedä yksiselitteisesti sitä mistä pahuus ihmisten maailmassa johtuu. Mikäli on olemassa persoonallista pahaa, niin silloin on kai olemassa myös persoonallista hyvää. Ja nekin voivat olla olemassa samassa persoonassa, yksilössä.

      Pahat teot ovat ja pysyvät ihmisten maailmassa olipa selitys nyt mikä vaan. Minua kiinnostaa nykyisin enemmän se miten voimme elää sen kaiken pahan kanssa mitä maailmassa on, koska olemme siitä pääsemättömissä. Eikä se tarkoita, että sen laiskasti ainoastaan hyväksyisi, vaan että on tietoinen siitä ja mikäli mahdollista pyrkii vaikuttamaan, tekemään ja toimimaan niin (missä nyt elää ja vaikuttaakin) ettei se paha (mitä se nyt milloinkin on) saisi ylivaltaa.

      Arviolta noin 7 miljoonaa ihmistä murhattiin, tapettiin, kidutettiin kuoliaaksi Euroopassa, ja vain noin 70-vuotta sitten. Oliko siinä kyse vain persoonaalisesta pahasta? Silloin oli ja eli myös ihmisiä jotka toimivat vastoin sitä pahuutta joka oli yleisesti hyväksyttyä ja käynnissä, ja johon monet menivät mukaan kuin virran viemänä. Pahan imu oli niin voimakas.

      Pahalla on voimakas imu edelleen. Etenkin sellaisella pahalla jota ei ensin alkuun havaitse lainkaan pahaksi. Se on ehkä vaikeinta havaita, kenelle tahansa. Niin yksilötasolla kuin yhteisöjenkin tasolla.

      Uskon myös tarinoihin, kertomuksiin joissa jokainen meistä on ja elää. Osat ja roolit myös vaihtelevat, ne ovat riippuvaisia kertojasta/kertomuksesta.


      Poista
    3. "Eikä se tarkoita, että sen laiskasti ainoastaan hyväksyisi, vaan että on tietoinen siitä ja mikäli mahdollista pyrkii vaikuttamaan, tekemään ja toimimaan niin (missä nyt elää ja vaikuttaakin) ettei se paha (mitä se nyt milloinkin on) saisi ylivaltaa."

      Selittämättömän hyväksyminen ei tarkoita sitä, että hyväksyisi pahat teot. Kukaan ei (ainakaan vielä) tiedä mitään yleistä tyhjentävää syytä "pahuuden" taustalla, ja on myös varsin todennäköistä että mitään yksittäistä syytä ei edes ole, vaan jokaisella pahantekijällä on ihan omat psyykkiset taustansa ja motiivinsa. Silti useimmille on itsestäänselvää että esim. väkivalta on väärin eikä sitä pidä suvaita.

      Sillekin on oma mekanisminsa, miten "pahuus" laumassa ilmenee ja leviää. Se ainakin jo tiedetään, että pelko leviää joukossa erittäin tehokkaasti - mikä on sinänsä aivan ymmärrettävä selviytymisvaiston ilmentymä - ja historia onkin täynnä esimerkkejä siitä miten vierauden, erilaisten ihmisten pelkoa lietsomalla saadaan paljon ikävää aikaan. Kuitenkaan pelkkä yksilön henkilökohtaisesti kokema pelon tunne ei ole mikään todiste "todellisesta pahuudesta", muutenhan esim. hämähäkit olisivat PAHOJA ;)

      Poista
    4. Kommenttini ei kohdistunut selittämättömiin tapahtumiin joilla tarkoittanet omituisia tapahtumia(?).

      Tokitoki, niin hyväntekijällä kuin pahantekijällä on motivoivat voimansa, ja vielä: hyväntekijä voi myös palvella pahaa ja pahantekijän teko voi palvella hyvää.

      Mustavalkoinen, dualistinen hyvä-paha asetelma joka on lastensaduissa, palvelee alle kouluikäisiä. Aikuinen ihminen on sitten jo tekemisissä monimutkaisimpien moraalisten kysymysten kanssa. Jos on.


      Tää oli hyvä: :)

      "Kuitenkaan pelkkä yksilön henkilökohtaisesti kokema pelon tunne ei ole mikään todiste "todellisesta pahuudesta", muutenhan esim. hämähäkit olisivat PAHOJA ;)"

      Poista
    5. Lisäksi korostan sitä etten ole kiinnostunut rikollisten pahasta, se on oikeuslaitoksen ja oikeuspsykiatrian ammattilaisten asia.

      Meille tuutataan päivittäisannokset moskajournalisimin ja moskakirjallisuuden avulla tätä problematiikkaa ylenmäärin. Liikaa, koska se ohjaa ihmistä ajattelemaan pahaa ja pahuutta äärimmäisten tekojen kautta eikä oman arjen ja konkretian kautta. Jossa sitä on jopa mahdollista ratkoa, siinä määrin kuin on.

      Poista
  9. Tai sitten emme vain kestä sitä, että asioita vain tapahtuu. Tai, että seuraavassa muodossamme olemme madonruokaa. Ja mitä pahaa siinä nyt on? Ihmisten elvistelyä, että me olisimme tässä asussamme niin paljon suurempia ja tärkeämpiä.

    Mutta se on jännä, että pahuus tuntuu olevan sidottu meihin ihmisiin.. harvoin ajattelemme, että luonto itsessään on paha. Vaikka siis onhan se.. tai ainakin armoton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tai sitten luonto ei olekaan armoton, vaan me vain tulkitsemme sitä niin.

      Poista
  10. Joka taas johtaisi siihen, että ehkä ihminenkään ei ole paha, vaan me vain tulkitsemme sitä niin.

    VastaaPoista
  11. Minusta ihmiset ja eläimet ovat eri asemassa kyllä. Eivät kai eläimet ole moraalisesti pahoja koskaan? Ihmiset sen sijaan selvästi ovat. Voivat esim. tukehduttaa lapsensa, kun eivät jaksa kuunnella sen kitinää. Eläin ei ole ihmisen tavoin vapaa, vaan toimii vaistojen ohjaamana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moraalintunto (hyvä-paha) on tietoisuutta ja väittäkööt mitä väittävät, niin nisäkkäissä (kissat, koirat, hevoset yms) on omien kokemusteni perusteella moraalinen tuntoisuus.

      Koira tuntee häpeää ja kissakin "tietää" tekevänsä jotain kenkkua ihmispololle, kun ei se huomaa tai antaa pahaa ruokaa. Paskis tyyppi.

      Että: kyllä osalla eläimistä täytyy olla jokin moraalinen suunnin, mutta ne eivät tietenkään ole sillä tavoin moraalisia olentoja kuin ihminen.

      Poista
    2. Varmaankin, mutta koirat ja kissat eivät keskustele keskenään siitä, että mikä on oikein ja väärin koirien kissojen ja esim. hiirien näkökulmasta.

      Poista
    3. Näin on. Ihmisellä on pulmia enemmän.

      Poista
  12. Paha, armo ja armoton ovat kaikki moraalisia käsitteitä, joita ihminen käyttää. Eläinkunta ei tietääkseni keskustele tällä tavalla...

    VastaaPoista
  13. Aforismisi on jäänyt vähän keskustelun jalkoihin, vaikka se on tosi tymäkkä! Etenkin sijoitettuna sopivaan yhteyteen – esimerkiksi osinkoverotuskeskustelun.

    Anna-Kontulan kirjasta on muuten mielestäni hieno analyysi täällä: http://alastonkaupunki.blogspot.fi/2012/12/anna-kontula-mysteerin-aarella-anna.html

    VastaaPoista
  14. Kiitos Sokea kana ns. aforismiani koskevasta palautteesta! Kiitos myös linkistä!

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!