torstai 7. toukokuuta 2015

Myyvät nunnat

Mielestäni jonkun kannattaisi nyt ryhtyä kirjoittamaan häpeämättömän romanttisia kirjoja, sellaisia missä on rakkautta ja hyvyyttä, mutta myös pahuutta, sekasortoa ja vihaa ja lopussa hyvyys ja rakkaus voittavat.

Tämä tunne vahvistuu, kun luen Cecilia Samartinin kirjaa Kaunis sydän, vaikka en kauheasti tykkää siitä, mutta silti se on rentouttavaa lukemista.

Ja mukava, kun karmeliitta-sisarilla on rooli kirjassa, vaikka mietinkin, että ovatko Amerikan karmeliitat todella noin toiminnallisia. Meillä Suomessakin on pieni karmeliittayhteisö, mutta he elävät aivan toisin. Onko kirjailija käyttänyt luovaa mielikuvitusta, vai tekevätkö karmeliitat kansainvälistä sosiaalityötä tosiaan.

Ei kai sen niin väliä. Samartinin kirja on ilmeisesti suosittu, kun tämäkin on pokkariversion toinen painos. Miksi minun Kaivattuni ei myy yhtä hyvin, vaikka siinäkin on nunnia. Ja on sekin jotenkin romanttinen kirja. Mutta ehkä pitäisi olla romanttisempi tuohon hintaan.

Täytyy yrittää seuraavaa tehdessä terästäytyä.

Share/Bookmark

2 kommenttia:

  1. Muistelen tuosta olleen juttua että joitain amerikkalaisia sisarkuntia on ojennettukin siitä että keskittyvät liikaa maailman toimintaan ja heivaavat kontemplatiivisen elämän menemään...eli saattaa olla että siellä on ollut vähän touhukkaampia karmeliittoja.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!