 |
| Sukupuolten moninaisuutta lähestyttiin yksipuolisesti |
Olin ensin kuuntelemassa Raamattukeskustelua. Olisin kaivannut mukaan ihmistä, jolla ihan oikeasti on intohimoinen suhde Raamattuun. Keskustelua vaivasi anemia, mutta se ei niin kovin kauheasti haitannut, koska keskustelijat olivat kohtuullisen valovoimaisia. Taanila oli tuttuun tapaan räyhähähenki ja Matti Myllykoski piti teologista lippua sen verran korkealla kuin liberaaliteologille on yleensä mahdollista. Hannu Mäkelä tyytyi myhäilemään. Tulkitsin kaikki osallistujat miehiksi.
Sukupuolikeskustelussa lavalle nousi neljä henkilöä.
Tilaisuus oli valistushenkinen. Käsitin, että ihmisen pitäisi oikeastaan saada itse määrittää sukupuolensa. Jos minä esimerkiksi päättäisin olla mies, miksi en saisi tehdä niin? Tässä iässä sitä alkaa olla muutenkin aika neutraali habitus, joten askel kohti miehuutta olisi pieni, mutta voisi tuoda lisäarvoa elämääni. Minua on aina vaivannut kaamea epäilys siitä, että miehenä olisi helpompi menestyä esim. rakkausromaanien kirjoittajana. Miehenä olisin mediaseksikkäämpi. Enkö muka?
Kuulin, että on vanhanaikaista pitää lukua siitä ovatko ihmiset miehiä vai naisia. Silti minusta näytti siltä, että lavalle nousi neljä naista, mutta tämä viimeistään osoittaa, että olen konservatiivinen idiootti. Tein muutakin luokittelua, kuten että kahdella oli pitkät housut, kahdella hame. Huomasin, että yksi keskustelia oli väriltään ruskea, kun muut olivat valkoihoisia, mutta tällaistakaan ei ilmeisesti saisi huomata. Ehdin kiinnittää huomiota tällaisiin ulkoisiin juttuihin, koska "keskustelu" oli lähinnä vain yksipuolista retoriikkaa ilman varsinaista kiinnostavaa substanssia. Mutta tulipa harrastettua kulttuuria, mistä annan itselleni papukaijamerkin.
 |
| Intohimojen Raamattua ruoditaan intohimottomasti |
Tekstit
Hei! En tiedä tarkoittiko kukaan sanoa että on vanhanaikaista kiinnittää huomiota sukupuoleen. Ongelmallista kaiketi lähinnä on ajatella, että sukupuoli automaattisesti tuo mukanaan tietyt luonteenpiirteet, kyvyt tai ominaisuudet. Sen sijaan ajattelen itse, että on hyödyllistä nimenomaan nähdä sukupuoli, ihonväri ja muut piirteet ja ottaa huomioon, että ne voivat herättää tiettyjä ennakko-odotuksia itsessä tai muissa. Tällä tavalla ehkä voidaan löytää tapoja, joilla voidaan vaikuttaa siihen, että sukupuoli ei vaikuttaisi niin paljon siihen, millä estradilla henkilö esiintyy tai millainen menestys hänen kirjoillaan on. :-)
VastaaPoista... eli oman ymmärrykseni mukaan tulokulmasi ei ole vanhanaikainen vaan samansuuntainen kuin panelisteilla. ;-)
VastaaPoistaKiitos kommentista! Mutta aika vahvasti keskustelussa kuitenkin hylättiin vanhanaikainen mies-nais jaottelu ja visioitiin tulevaisuuden ihminen, joka on sekä mies että nainen tai ei kumpaakaan ja jotain aivan muuta. Ja tuotiin esille, että ihmisen oman ilmoituksen sukupuolestaan pitäisi riittää.
VastaaPoistase on kiinnostava dilemma, että ylipäätään aina oletamme toisistamme kaikenlaisia asioita milloin milläkin perusteella. jotkin oletukset voivat osua harhaan, jotkut oikeaan. Mietin voimmeko ylipäätään olla vuorovaikutuksessa keskenämme jos pidättäydymme olettamasta toisistamme mitään. Ainakin elämä muuttuu entistä vaikeammaksi.
Niin sinultako oli tulossa kirja ristiinpukeutuvista pyhimyksistä tms.? se kiinnostaisi kyllä.