keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Ylhäinen emulsoituu alhaiseen

Luin eilen tämän jutun lavarunoudesta. Ja vaikka siinä siis tosiaan oli kysymys runoudesta, ei mistä tahansa proosan vääntämisestä, ja vaikka itse en ole mikään esiintyjä eikä minusta sellaista saa vaikka tahtoisinkin, niin jotenkin innostuin, varsinkin tästä lausahduksesta.


Ei mikään vuosituhantisesta kirjallisuudesta osoita, että runous edistyisi – että sanat voisivat tavoittaa jotain enemmän. Sanat tavoittavat jo kaiken. Niitä pitää vain käyttää. Niitä pitää uskaltaa käyttää ja niillä pitää uskaltaa tarkoittaa.

Pitää uskaltaa käyttää sanoja ja pitää uskaltaa tarkoittaa niillä jotain. 

Mikä sana on kirjallisuudessa pelottavin? Rakkaus. Kirjoittajakoulutus koulii alusta alkaen kirjoittajia välttämään suuria sanoja kuten rakkaus, elämä, sielu, eivätkä ne ole proosassakaan haluttuja. Mutta tämä teksti rohkaisi minua ottamaan taas rakkaus haltuun. Ikuinen rakkaus. Ja mikä on se kirjallisuuden genre, jonka perinteisesti olisi pitänyt sitä käsitellä, mutta joka nykyään on ironian syövyttämä. Tietenkin romanttinen viihdekirjallisuus.

Jostain syystä yhtäkkiä ajattelin: maailma on varmaankin muuttunut. Tyylit ovat sekoittuneet, ylhäinen emulsoitunut alhaiseen, joten ei sillä väliä, vaikka olen lähtenyt tekemään uraa vakavasti otettavana Kirjailijana. Voin aivan hyvin tempaista väliin yhden kepeän romanttisen kirjan eikä kukaan ole moksiskaan. Romantiikkaa lainataan kirjastoista ja nyt kun on nuo Sanastokorvaukset, niin teen silläkin tavalla pientä tiliä sen lisäksi, että romanttisten tarinoiden kirjoittaminen on hauskaa.

En yritä tavoittaa nuoria ihmisiä, heidät minä olen menettänyt. Kohderyhmäni ovat itseni ikäiset naiset plus miinus kymmenen vuotta. Tempaisen sen jutun tässä kesälomalla. Katsotaan mitä tulee.


Mutta varoituksen sana, älkää tulko tähän vinkumaan mitään kaavasta. Työntäkää se kaava sinne minne ei päivä paista eikä kuu kumota.

Share/Bookmark

4 kommenttia:

  1. Niin on tehtävä jos siltä tuntuu.

    VastaaPoista
  2. No juu, vaikka ei sitä pelkästään tunteiden perässä voi mennä...

    VastaaPoista
  3. Työniloa! Lukijoita riittää, ankeat ajat ja epätoivo, jota viljellään nyt enemmän kuin tarpeeksi, ei anna ihmiselle voimia.

    On tehnyt pitkään mieli kysyä sinulta. Loukkaannutko jos teoksiasi kutsutaan hyvinvointitaiteeksi? Ei ole pakko vastata, mutta kulttuuriylimistön halveksuva asenne sanaa hyvinvointi-sanaa kohtaan kertoo julmasta ajastamme aika paljon.

    parh.terv. teoksistasi iloinnut

    VastaaPoista
  4. En usko, että loukkaantuisin. Tietysti riippuu siitä onko termin käyttäjän tarkoitus tölviä minua, vai onko hän sitä mieltä, että kirjallisuuttakin voisi käyttää voimaannuttavana elementtinä. Mutta on tämä minulle aika herkkä elämänalue kyllä. Tämmöinen hauska linkkikin osui silmään juuri nyt.
    http://yle.fi/uutiset/chick_lit_on_kirjallisuuden_turhapuro_kansa_pitaa_ja_kriitikot_polkevat/8062009?fb_action_ids=779647952155146&fb_action_types=og.recommends

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!