Dekkaristeilla on Crimetime ja uuskummilla on Osuuskumma, miksi romanttisella viihdekirjoilla ole vastaavaa. Siksi, että Suomessa ei ole niin paljon sen alan tekijöitä, että he voisivat verkostoitua. Tuija Lehtisen ei paljon kannata itsensä kanssa verkostoitua.
Ei vaan, onhan niitä tullut muitakin, kuten historiallisen viihteen alalle Kristiina Vuori, joka haluaa haastaa romanttisen historiallisen viihteen genreä ja jättää onnelliset loput kirjoittamatta.
Jo aikaisemminkin kotimainen romanttinen viihde on ollut sellaista vähän kovapintaisempaa. Miesten kanssa melskataan, patriarkaatin kynsissä kärsitään, mutta lopulta itsenäinen nainen valitsee työn eikä ryhdy miehen paitojen silittäjäksi.
En ole kovin paljon ehtinyt viime vuosina lukea romaaneja, enkä varsinkaan tämän alueen, mutta alan ehkä hitaasti heräillä koomasta, koska kesä, enkä hetkeen lue opiskelijoiden käsikirjoituksia. Jotka toki ovat monella tavalla virvoittavia, mutta romantiikan genreen kuuluvia käsikirjoituksia on jatkuvasti harmillisen vähän.
Minulla tuli itselleni mieleen, että kun olen tässä työstänyt tällaisia aika vakavia juttuja, niin voisin välillä yrittää josko vielä irtoaisi romanttinen kässäri. Siksi olen nyt lukenut pari käännöskirjaa. Jos nimittäin haluaa lukea oikeasti romanttista, pitää lukea käännöksiä, tai sitten jopa kokonaan ulkomaankielellä, koska kääntäminen on Suomessa tullut niin mahdottomaksi, ettei sillä kukaan enää elä.
Lukeeko niitä joku? puhahti nuori fiksu mies, kun mainitsin romanttisista kirjoista, että niitä pitäisi olla enemmän tarjolla. En ymmärrä, miksi kirjoittajat eivät Suomessa ole kiinnostuneita genrestä. Kuvittelen, että kustantamot ottaisivat ohjelmaan jos olisi hyviä kässäreitä tyrkyllä. Kyllä raha kelpaa kustantamolle.
Kaikki romanttiset kirjat eivät myy valtavia määriä, mutta kehnompikin teelmä myy enemmän kuin runokirja ja tarjoaa myös kovan vastuksen keskitason dekkaristin kyhäelmille uuskummittelijoista puhumattakaan.
Minulla on siis nyt sellainen suunnitelma, että kesän olen olevinani lomalla, mutta kokeilen salaa vieläkö irtoaa romanttinen romaani.
Ei vaan, onhan niitä tullut muitakin, kuten historiallisen viihteen alalle Kristiina Vuori, joka haluaa haastaa romanttisen historiallisen viihteen genreä ja jättää onnelliset loput kirjoittamatta.
Jo aikaisemminkin kotimainen romanttinen viihde on ollut sellaista vähän kovapintaisempaa. Miesten kanssa melskataan, patriarkaatin kynsissä kärsitään, mutta lopulta itsenäinen nainen valitsee työn eikä ryhdy miehen paitojen silittäjäksi.
En ole kovin paljon ehtinyt viime vuosina lukea romaaneja, enkä varsinkaan tämän alueen, mutta alan ehkä hitaasti heräillä koomasta, koska kesä, enkä hetkeen lue opiskelijoiden käsikirjoituksia. Jotka toki ovat monella tavalla virvoittavia, mutta romantiikan genreen kuuluvia käsikirjoituksia on jatkuvasti harmillisen vähän.
Minulla tuli itselleni mieleen, että kun olen tässä työstänyt tällaisia aika vakavia juttuja, niin voisin välillä yrittää josko vielä irtoaisi romanttinen kässäri. Siksi olen nyt lukenut pari käännöskirjaa. Jos nimittäin haluaa lukea oikeasti romanttista, pitää lukea käännöksiä, tai sitten jopa kokonaan ulkomaankielellä, koska kääntäminen on Suomessa tullut niin mahdottomaksi, ettei sillä kukaan enää elä.
Lukeeko niitä joku? puhahti nuori fiksu mies, kun mainitsin romanttisista kirjoista, että niitä pitäisi olla enemmän tarjolla. En ymmärrä, miksi kirjoittajat eivät Suomessa ole kiinnostuneita genrestä. Kuvittelen, että kustantamot ottaisivat ohjelmaan jos olisi hyviä kässäreitä tyrkyllä. Kyllä raha kelpaa kustantamolle.
Kaikki romanttiset kirjat eivät myy valtavia määriä, mutta kehnompikin teelmä myy enemmän kuin runokirja ja tarjoaa myös kovan vastuksen keskitason dekkaristin kyhäelmille uuskummittelijoista puhumattakaan.
Minulla on siis nyt sellainen suunnitelma, että kesän olen olevinani lomalla, mutta kokeilen salaa vieläkö irtoaa romanttinen romaani.
Tekstit
Maailma ei ole kovempi, luemme vain enemmän lehtiä ja kattelemme telkkua.
VastaaPoistakyl se arvomaailma niis on aika kova, mielestäni.
VastaaPoistaPullantuoksuinen nainen on vaan siis ihan out. Tämä tieto on saatavissa naisasialiitto unionilta. Anorektikko vegaanileppis haaveilemassa elokuva-alan töistä kolmevitosena, sukupuolineutraaleista keinohedelmälapsosista, kiinalaisesta tyttöystävästä ja ruuanlaittotaidosta on just tätä päivää. Mutta kannatan ajatusta fyrkat himaan, maine ja kunnia ruttuun.
VastaaPoistaMikä pullantuoksuinen? Itse luen romantiikkaa aktiivisesti (englanniksi), enkä muista ihan vasta törmänneeni pullantuoksuisiin sankarittariin. Maailma muuttuu, eskoseni, myös naistenviihteessä. Toki viisvitosille (tai seiskavitosille) on tarjolla sitä "perinteisempääkin" settiä, mutta se ei taida olla enää genren valtavirtaa.
PoistaKyllä tuo tieto on saatavissa mistä tahansa mediasta. Mutta tuolla maailmalla liikkuu paljon vanhanaikaista väkeä, jota kiinnostaa luomu ihmissuhteissa, ja niillä on kans fyrkkaa ja kiinnostusta kirjojen lukemiseen.
VastaaPoistaTuttu kirjastonhoitaja sanoo, että romanttisella viihteellä on vankka lukijakunta viisvitosissa. Kirjailijan kannalta ongelma on varmaan siinä, että nuoremmat eivät lue eivätkä ostata lahjaksi viisvitosten rakkaustarinoita. Joita kyllä seiskavitoset lukevat. Sama ilmiö varmaan kuin teininä, mutta kääntäen. Silloin päähenkilön piti olla vähän vanhempi.
VastaaPoistaMiten olisi kolmen polven chick lit: isoäiti, äiti ja teini samassa jutussa? Tulisi vielä sarja = lisää myyntiä. Tai sitten irrallisia romaaneja, joissa esiintyy kuitenkin samoja suosittuja henkilöitä ja miljöitä. Jilly Cooper teki aikoinaan tätä. Lukisin vieläkin, jos uusia ilmestyisi.
Mun mielestä sen ei kyllä pitäisi olla ongelma, jos nuoret eivät lue eivätkä osta näitä kirjoja. Hyvään myyntiin riittää viisikymppiset ja kuusikymppiset, siellä on tarpeeksi potentiaalia. Ei sitä yhden ihmisen tarvitse kirjoillaan koko maailmaa tavoittaa. Mutta itse kyllä just suunnittelenkin romaania, jossa on kolme sukupolvea, katsotaan tuleeko kalua.
VastaaPoistaCooperia ei taida löytyä paljon suomeksi, vai?
Ilahduttavaa, jos K50-myynti riittää. Mulla ei oikein ole tietoa siitä, paljonko kirjoilla tienaa nykyään. Paitsi että keskivertokirjailijaan verrattuna maahan muuttanut siivooja luultavasti rikastuu työllään.
PoistaSuomalaiset kustantajat eivät ole ymmärtäneet Cooperin parempien kirjojen päälle (The Rutshire Chronicles), muita on ehkä suomennettu, jotain aiemmin ilmestynyttä kakkossarjaa (oma paikkansapitämätön? käsitykseni). Lukijoita tietysti aliarvioitu, vaikka televisio, poolo ja ooppera sopivat kenelle vain romantiikan taustaksi.
Entinen vähän nuorempi työkaverini, kenttäbiologi koulutukseltaan, huokaili aina, että olisipa älykästä viihdettä. Me jäädään odottamaan sinun romantiikkaprojektisi tulosta!
Kirjastoista lainataan hyvin paljon romanttista viihdekirjallisuutta. Käännetyistä yksi kestosuosikki on Nora Roberts. Joissain kirjastoissa on romantiikalle ihan omat hyllytkin, joten ei ku kynä heilumaan Kirsti! Kyllä tälle lajityypille riittää taatusti lukijoita.
VastaaPoistaViime kesänä kävin oman kirjaston romantiikkahyllyllä ja se oli ihan tyhjä. Kysyin kirjastonhoitajalta, että onko kirjat roudattu johonkin toiseen paikkaan. Ja olihan ne, kirjat olivat lainassa. OIkeasti luulin, että hylly oli muuten vain tyhjennetty.
VastaaPoistaMinähän olen tällä kirjallisuuden alueella vähän kokeillut siipiäni pitkin matkaa. Mutta vaikka varmaan olen tehnyt jotain oikein, niin jotain olen tehnyt väärinkin, kun en ole tämän rikkaampi vielä. Mutta jatketaan harjoituksia.
No, työnteolla harva suomalainen rikastuu, ja se koskee myös kirjailijoita, joilla tuloerot taitavat olla samanlaisia kuin muillakin kansalaisilla. Kuilu rikkaimman ja köyhimmän välillä on vain kasvanut.
VastaaPoistaMitä sateisempi on kesä sen tyhjempiä ovat kirjastojen hyllyt. Ja mitä varattomampi on kansa sitä enemmän kirjastoista tehdään lainoja, kun ostovoimaa ei enää ole.
Miten romantiikkaprojektillesi kävi? Irtosiko? Ja jos, niin millainen? Sellainen kovapintainenko?
VastaaPoistaOn vaiheessa vielä. Pitää keventää...
VastaaPoista