Olin eilen luterilaisen kummilapseni konfirmaatiomessussa.
En ollut käynyt konfirmaatiomessussa noin neljäänkymmeneen vuoteen, joten kokemus oli liikuttava. Muistin itseni saman ikäisenä. Omat ajatukseni, tuntemukseni silloin. Odotukseni elämän suhteen.
Kummilapsen leiri oli kestänyt viisi päivää. Minun aikanani nuoret olivat rautaa ja vanhemmat myös, sillä oma rippileirini kesti kaksi viikkoa. Muistan kirjoittaneeni leiriltä kirjeitä maapostin kannettavaksi. Nykyiset leiriläiset olivat olleet koko ajan online-yhteydessä ympäröivään maailmaan. Silti oli viisi päivää tuntunut tosi pitkältä ajalta.
Etukäteen olin ajatellut, että vedän lahjojen suhteen omaa linjaani, mutta kirkossa tunsin yhteisten tapojen murskaavan paineen. Kaikilla oli omaa rippilastaan varten ruusu sellofaanissa. Minulla ei ollut ruusua. Pelkäsin, että kummilapsi kivittää minut.
Sitten alkoi ehtoollisenvietto. 2/3 kirkkokansasta nousi käydäkseen ehtoollisella. Tämä kesti tietenkin. Istuin penkissä ja katselin kansaa, joka vaelsi kohti alttarinkaidetta ja sieltä pois. Ruskettunutta, työn sitkistämää väkeä oli joukossa, maalla kun oltiin, mutta oli myös meitä kaupunkilaisia hepsankeikkoja ja muutama muotilehdestä reväisty, jotka olivat luultavasti kauneusklinikkalla parannelleet luojan töitä.
Kun messu oli ohi ja odottelin rippilapsia ulos kirkosta, kuulin kun joku sanoi takanani toiselle: ei millään pahalla, mutta miksi ne heti alkavat venyttää tilaisuutta, kun kerrankin saavat ihmiset sisälle kirkkoon. Käännyin katsomaan kuka puhui ja sanoin tälle ihmiselle, että ei messua kukaan venyttänyt, mutta jos niin monet haluavat käydä ehtoollisella, niin siihen menee väkisinkin aikaa. Mutta pakkoko sinne on mennä. Minäkään en mennyt ehtoolliselle, kun en halunnut venyttää tilaisuutta.
Koska sanat eivät riitä, viittaan vain lopuksi tähän Svenka Dagbladetin juttuun.
En ollut käynyt konfirmaatiomessussa noin neljäänkymmeneen vuoteen, joten kokemus oli liikuttava. Muistin itseni saman ikäisenä. Omat ajatukseni, tuntemukseni silloin. Odotukseni elämän suhteen.
Kummilapsen leiri oli kestänyt viisi päivää. Minun aikanani nuoret olivat rautaa ja vanhemmat myös, sillä oma rippileirini kesti kaksi viikkoa. Muistan kirjoittaneeni leiriltä kirjeitä maapostin kannettavaksi. Nykyiset leiriläiset olivat olleet koko ajan online-yhteydessä ympäröivään maailmaan. Silti oli viisi päivää tuntunut tosi pitkältä ajalta.
Etukäteen olin ajatellut, että vedän lahjojen suhteen omaa linjaani, mutta kirkossa tunsin yhteisten tapojen murskaavan paineen. Kaikilla oli omaa rippilastaan varten ruusu sellofaanissa. Minulla ei ollut ruusua. Pelkäsin, että kummilapsi kivittää minut.
Sitten alkoi ehtoollisenvietto. 2/3 kirkkokansasta nousi käydäkseen ehtoollisella. Tämä kesti tietenkin. Istuin penkissä ja katselin kansaa, joka vaelsi kohti alttarinkaidetta ja sieltä pois. Ruskettunutta, työn sitkistämää väkeä oli joukossa, maalla kun oltiin, mutta oli myös meitä kaupunkilaisia hepsankeikkoja ja muutama muotilehdestä reväisty, jotka olivat luultavasti kauneusklinikkalla parannelleet luojan töitä.
Kun messu oli ohi ja odottelin rippilapsia ulos kirkosta, kuulin kun joku sanoi takanani toiselle: ei millään pahalla, mutta miksi ne heti alkavat venyttää tilaisuutta, kun kerrankin saavat ihmiset sisälle kirkkoon. Käännyin katsomaan kuka puhui ja sanoin tälle ihmiselle, että ei messua kukaan venyttänyt, mutta jos niin monet haluavat käydä ehtoollisella, niin siihen menee väkisinkin aikaa. Mutta pakkoko sinne on mennä. Minäkään en mennyt ehtoolliselle, kun en halunnut venyttää tilaisuutta.
Koska sanat eivät riitä, viittaan vain lopuksi tähän Svenka Dagbladetin juttuun.
Tekstit
Tilaisuuden ei tarvitse olla pitkä ja piinallinen ollakseen kristillinen. Kirkossa olisi voinut olla enemmän ehtoollisenjakajia. Niin tehdään monissa kirkoissa suurina juhlapyhinä. Olisi kiinnostavaa kuulla vaihteeksi kritikkiäsi myös katolisesta kirkosta ja katolisista.
VastaaPoistaEi se minusta ollut pitkä ja piinallinen. Koko revohka oli ohi tunnissa ja vartissa, minusta ihan kohtuullista. En kritisoinut luterilaista kirkkoa vaan messuvieraita jotka haluaisivat messun ilman messua.
VastaaPoistaÖylätti on pahanmakuista eikä se viinikään kaksista ole. Pitkä kräämiviineri ja vaihtoehtoisesti kahvi tai colajuoma pitäisi olla.
VastaaPoistaAi polvistuneena alttarikaiteen äärelle haluat nauttia kräämiviinirin? No pianhan kaikki kirkot on muutettu ravintoloiksi joten eiköhän onnistu.
VastaaPoistaNii just!, ja täytyykös sitä sitten niin kovasti polvistella? Voihan sitä uusia samalla koko konseptin. Perustuuhan homma joka tapauksessa satuihin siinä missä menninkäiset ja haltijatkin. Mutta menninkäiset on paljon coolimpia kuin Jeesus. Mutta Jeesus toki on ainoa hyvä tyyppi kristillisissä saduissa.
PoistaJeesus se vasta vaikea pala on nieltäväksi, uudessa testamentissakin ainoa, joka selvin sanoin toivottaa jotkut tyypit helvettiin...
PoistaYlen femmalta tulee semmonen sarja kun Taivaallista menoa. Satuin katsomaan kun Mark Levengood oli kertomassa omasta uskostaan. Katolilaisuudesta ja Jumalasta. Hän puhui hyvin, kannattaa katsoa jos aihe kiinnostaa.
PoistaJaa, kiitti vinkistä!
PoistaEi ehkä kuitenkaan suuri tai merkittävä kärsimys, kenellekään. On ehkä inhottavasti sanottu, mutta voisin kyllä lisätä näiden nurisijoiden kärsimystä. Itse asia, kristinusko, mahdollisesti myös kirjastuisi kärvistellessä.
VastaaPoistakärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat... :-O
VastaaPoista