Luettuani Jhumpa Lahirin Tuoreen maan en voi olla ajattelematta, että on kauhea tragedia ihmiselle, kun se joutuu eroon omasta kulttuuristaan.
Lahirin ihmiset ovat lähteneet vapaaehtoisesti Intiasta, he tavoittelevat parempaa elämää Amerikassa ja onnistuvat siinä, taloudellisesti. Mutta silti. Heitä vaivaa tyhjyyden alakulo ja he ovat tuomittuja lentelemään Intian ja Amerikan välillä tai sitten heistä tulee täysin kodittomia ja he pyyhkiytyvät maailmasta Thaimaan tsunamissa.
Lukiessa tuli mieleeni Iris Murdochin kirjasta Enkelten aika venäläinen talonmies Englannissa, joka totesi, että ihmisen olisi paras kärsiä omassa maassaan. Ja hän sanoi niin, vaikka oli aikanaan joutunut pakon edessä lähtemään vallankumouksen vuoksi kotimaastaan.
Tämä ei kuitenkaan ole perussuomalaishenkinen kannanotto, vaan fennomaaninen herätys. Ei kannattaisi luopua omasta kielestä ja kulttuurista vapaaehtoisesti, kuten Suomessa on viime vuosikymmeninä tehty.
Lahirin ihmiset ovat lähteneet vapaaehtoisesti Intiasta, he tavoittelevat parempaa elämää Amerikassa ja onnistuvat siinä, taloudellisesti. Mutta silti. Heitä vaivaa tyhjyyden alakulo ja he ovat tuomittuja lentelemään Intian ja Amerikan välillä tai sitten heistä tulee täysin kodittomia ja he pyyhkiytyvät maailmasta Thaimaan tsunamissa.
Lukiessa tuli mieleeni Iris Murdochin kirjasta Enkelten aika venäläinen talonmies Englannissa, joka totesi, että ihmisen olisi paras kärsiä omassa maassaan. Ja hän sanoi niin, vaikka oli aikanaan joutunut pakon edessä lähtemään vallankumouksen vuoksi kotimaastaan.
Tämä ei kuitenkaan ole perussuomalaishenkinen kannanotto, vaan fennomaaninen herätys. Ei kannattaisi luopua omasta kielestä ja kulttuurista vapaaehtoisesti, kuten Suomessa on viime vuosikymmeninä tehty.
Tekstit
Yks koskettava leffa käsitteli sitä, miten ominaisen vaikeaa ihmisille on ymmärtää milloin he ovat perillä. Ja miten elämä usein menee paljolti siihen, kun yrittää korjata sitä minkä jätti taakseen saaden tilalle jotain samankaltaista, mutta ei enää sitä samaa. Leffassa sentään havahduttiin ja kohdattiin suru. Tavallista on sekin, ettei havahduta, koska pitäisi kohdata suru.
VastaaPoistaKoko meidän viihdekulttuurihan perustuu siihen, että ihmistä autetaan olemaan kohtaamatta sitä surua. Ja tämähän ei ole lopunperin lainkaan hyväksi ihmiselle itselleen.
VastaaPoista