sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Kuukauden kolumni

Kirjoitin tällä kertaa puutarhanhoidosta.

Share/Bookmark
Lähettänyt Kirsti klo 20.20
Tunnisteet:

7 kommenttia:

  1. Anna Amnell27. huhtikuuta 2009 klo 14.25

    Sehän oli upea kirjoitus.

    Tiedätkö, että Michelle Obama on laittanut Valkoisen talon pihalle kasvimaan? Hän haluaa rohkaista tällä amerikkalaisia tulemaan omavaraisiksi talouskriisin aikana. Sotavuosina Helsingin Espanadipuistossa oli kaupunkilaisten perunamaat.

    Minulla ei ole pihaa ei edes parveketta. Kirjahyllyssäni kukoistaa siitä huolimatta pitkä rivi puutarhakirjoja. Minä olen nojatuolipuutarhuri. Kiinalaiset sanovatkin, että kirja on puutarha taskussa.

    VastaaPoista
  2. kirsti27. huhtikuuta 2009 klo 15.36

    Meidänkin taloyhtiömme piha oli ihan konkreettisesti perunamaana vielä muutama vuosikymmen sitten.

    Kiinalaisilla näyttää olevan hyviä sanontoja joka lähtöön.

    VastaaPoista
  3. Sokea kana28. huhtikuuta 2009 klo 10.09

    Tuollaiselle jutulle on tarvetta tähän aikaan vuodesta, kun puutarhaperfektionistejä uhkaa taas tietty pandemia.
    Tulin juuri tyttären tontilta = puoli hehtaaria edellisten omistajien jäljiltä heinittynyttä, osin metsäistä maastoa. Ostin hänelle varmuuden vuoksi Pentti Alangon Pienen vihreän kirjani. Siinä maalaillaan kuvaa puutarhasta, joka on luonnonolosuhteita hyväksi käyttävä, melkein itse itsensä hoitava puutarha. Luonnon herrana olosta kannattaa mielestäni vähän hellittää.

    VastaaPoista
  4. Kirsti28. huhtikuuta 2009 klo 11.36

    Aivan Sokea kana! Ja luontoa mukaileva puutarha voi olla todellinen ilo silmälle, sekä myös tuottoisa. Tärkeä osa puutarhan iloista mielestäni on mahdollisuus olla joutilaana puutarhassaan. Ei aina tarvii raataa.

    VastaaPoista
  5. mm28. huhtikuuta 2009 klo 20.24

    Vanhan villiintyneen ja rapistuneen kesämökkipuutarhamme suuria aarteita ovat sinne tänne sitkeästi nousevat harjaneilikat, jotka ovat kieltäytyneet vuosien varrella kuolemasta. Niissä on jäljellä puolivuosisataista kulttuuriperintöä...
    Nimimerkillä Raataja- ja Raivaajasukupolven degeneroitunut tytär.

    VastaaPoista
  6. Lentsu29. huhtikuuta 2009 klo 8.54

    Kiitos kolumnista! Minäkin nostan tassun pystyyn, minun puutarha (anopin vanha, oih ja voih) on päässyt pahuuden valtaan. Raparperit on kivoja, niitä ei tarvi hoitaa ja -piirakka hyvää.

    VastaaPoista
  7. Kirsti29. huhtikuuta 2009 klo 9.51

    Raparperi on tosiaan upea kasvi, Lentsu. Hyvin kaunis!

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)