Kysymyksessä on ihmissuhderomaani, joka on takakannen mukaan tunteita kuohuttava draama. Minun tunteeni eivät ole vielä kuohahtaneet, mutta vielä ehtii, en ole aivan viimeisellä sivulla. Haluaisin saada takaisin romaanien lukemisen ilon, joka on ollut, se täytyy myöntää, pitkään kadoksissa. Epäilen, että vilpittömin uppoutumisen ilo voi ammattini vuoksi olla loppuiäksi kadonnut. Tässä kirjassa ei ole mitään erityistä vikaa, mutta lukiessa huomaan ajattelevani koko ajan, miksi hän sanoo noin, minä en kirjoittaisi noin, eikö tuo ole vähän kömpelö ilmaus, onkohan se kääntäjän vika, löytyykö tämä nolous alkuperäistekstistä. Mitä tarinaan tulee, mietin että miksi tämä kirja on käännetty suomeksi ja miksi minun kirjojani ei käännetä ruotsiksi ja kaikille maailman kielille. Ovatko minun ihmissuhderomaanini ja draamani huonompia kuin tämä, mitä hä. Onko muka? Uppoudu siinä sitten tarinaan kun mielessä pyörii tuollaisia.
Tekstit
Helena von Zweigbergkiä minä en ole lukenut, joten en osaa sanoa, oletko sinä parempi tai huonompi kirjailija. :)
VastaaPoistaOlisikohan kuitenkin niin, etteivät nämä kansainvälistä kuuluisuutta saavuttaneet kirjailijat ole välttämättä sen parempia (tai huonompia) kuin nekään, joiden kirjoja ei ole käännetty vieraille kielille. Pikemminkin on kysymys markkinakoneiston tehokkuudesta. Kirjailijat ovat saaneet kirjojaan käännetyksi, koska he ovat onnistuneet luomaan kontakteja ulkomaisiin kustantamoihin. Joissakin maissa kirjailijoilla pitää kuulemma olla oma agentti tai manageri, mikä lie mainosihminen, joka huolehtii kirjailijan teokset markkinoille. Lisäksi matkaan on tarvittu runsaasti mainostilaa, rahaa ja ennen kaikkea onnekkaita sattumuksia. Esimerkiksi suomalainen ja ulkomainen kustannusvirkailija kohtaavat kansainvälisillä kirjallisuusmessuilla ja siitä avautuu kanavia vieraisiin maihin.
Kun sitten on saanut yhden kirjan käännetyksi ja julkaistuksi, seuraavan kirjan julkaisu samalla kielialueella onkin sitten helpompaa. Aikoinaan muistan ihmetelleeni esim. Arto Paasilinnan suosiota ranskalaisilla kielialueilla. Paasilinnan metsäsuomalaiset jurrikat ovat kai olleet kovin eksoottisia kirjallisissa piireissä.
Tarvitaan tosiaankin markkinahenkisyyttä, jotta kirjallisuusmarkkinoillakin pärjää. Olisiko tuosta selitykseksi, miksi joidenkin kirjoja käännetään mutta toisten ei?
Ehkä sinunkin pitäisi miettiä, onko kirjojesi mainostuspuoli kunnossa ja mitä voitaisiin tehostaa mainostamisen suhteen. :)
Niin Celia, onhan tuota tullut mietityksikin, ja todettua, ettei ole mainostuspuoli kunnossa. Vaan kuinka saisin sen kuntoon, se onkin sitten jo kinkkisempi juttu. Ei ole itsellä taitoa siinä asiassa. Syksyllä alkaisi Turussa markkinointiviestinnän koulutus, pitäisikö mennä sinne nyt kun tämä verkkoviestintä kurssi päättyy...
VastaaPoistaEi tuo kirja tosiaan kummoinen ollut, ei käännöskään, eipä silti... Luulen, että menestys johtuu aikaisemmista dekkareista. Niissä tämä vankilapappi on aikamoinen pärshoona, omalla tavallaan ja asiat vinkurallaan melko vinkeästi - eli kyllä ne ovat parempia. Ei kun kääntämään vaan opuksiasi, miten olisi Viro noin alkuun? ;D
VastaaPoistaJoo Polga, olen itse asiassa miettinyt tuota markkinointiviestinnän koulutusta, että pitäisikö sellainen vielä suorittaa, muutenhan tässä jää lopuksi ikää kaikkien jalkoihin.
VastaaPoista