Viime viikolla kirjastossa käydessä törmäsin romantiikkahyllyyn, en ollut ennen huomannut sen olemassaoloa. Mietin hetken sitä, miten kauan romanttiset kirjat on ghettoutettu omaan hyllyynsä, en muista sellaista nuoruudestani. Muistan kyllä, että dekkareita on tarjottu omasta hyllystä, mutta romanttiset kirjat olen mielestäni nuoruudessani kaivanut samasta hyllystä kuin kaiken oikeankin kaunokirjallisuuden.
No, joka tapauksessa huomasin siis yhtäkkiä seisovan romantiikkahyllyn ääressä, ja suoraan nenäni edessä oli rivi Marian Keyesin kirjoja. Lamppu syttyi heti, noitahan kirjoja olin päättänyt ehtiessäni lukea. Lainasin summamutikassa yhden ja vasta jälkeen päin tajusin ilmeisesti lainanneeni esikoisteoksen.
Pidin kirjasta aika paljon. Minua kiinnosti, että siinä tehtiin ongelmaa muutaman vuoden ikäerosta naisen hyväksi. Tämä kiinnosti siksi, että olen itse miettinyt käsikirjoitusta, jossa nainen on huomattavasti miestä vanhempi, mutta en ole oikein saanut otetta siitä miten suuren ikäeron pitäisi olla, että siitä uhkaisi tulla pariskunnalle ongelma. Television keskusteluohjelmissakin on ikäerosta puhuttu viime kuukausina ja yleensä aina siihen sävyyn, ettei siinä mitään ongelmaa ole, jos nainen on parikymmentä vuotta vanhempi kuin mies. Kukaan ei ihmettele, ketään ei kiinnosta, ihmiset saavat pariutua kenen kanssa lystäävät.
Naura Clare naura on tosin ilmestynyt jo kymmenkunta vuotta sitten ja kenties Irlanti on Suomea vanhoillisempi maa. Toisaalta katolisuus esiintyy kirjassa varsin kevyenä höysteenä, katoliseen hurskauteen viitataan, hurskautta pidetään hyveenä, mutta ei sitä kukaan tosissaan harjoita. Meno poikkeaa siis suomalaisesta oikeastaan vain siinä, että täällä hurskautta ei pidetä hyveenä. Suomeksi kirja on ilmestynyt 2001. En ole huomannut kenenkään ihmettelevän, miksi kirjassa jaksetaan repiä huumoria suhteista, joissa nainen on joitakin vuosia miehiä vanhempi. Päättelen siis, että ilmiö tunnetaan Suomessakin edelleen.
Sellainen asia tässä kirjassa pisti silmään, että alku on loppua hauskemmin kirjoitettu. Aivan kuin kirjoittajalta olisi ruuti lopahtanut. Alku on melkoista irrottelua, loppu on tavanomaisempaa ihmissuhdelöpinää, joskin jää mukavasti ilmaan, ei siis mitään perinteistä onnellista loppua, mutta toiveikkaat tunnelmat siitä huolimatta. Kolme ja puoli tähteä viidestä mahdollisesta antaisin tälle teokselle.
Tekstit
Tuosta romantiikan "ghettouttamisesta" omaan hyllyynsä: lähikirjastossani novellitkin on sijoitettu omaan hyllyynsä "tavallisen" kaunon joukosta. Minusta siinä on jotain todella rajoittavaa. Ei voi törmätä mihinkään yllättävään teokseen hyllyjä plärätessään, kun kirjat on lajiteltu omiin osastoihinsa: romaanit, novellit, scifi ja fantasia erikseen, jännärit erikseen, romantiikka samoin... Tylsää, vai olenko minä vain tylsä?
VastaaPoistaRooibos, ymmärrän että lajittelunsa on puolensa. Fakkiutuneiden on helppo etsiä juuri oikean genren kirjat, ei tarvitse vahingossa lipsua lukemaan vääriä kirjoja. Mutta sitten toisaalta voi jäädä moni iloinen löytö löytämättä. Sanoisin, että puolensa ja puolensa on tällä nykyisellä ghettopolitiikalla. Ja samaa mietin minä, kumpi on tylsä, systeemi vai minä.
VastaaPoistaKyllä mekin laitetaan romantiikkaa omalle osastolleen, mutta keyesit asustavat tavallisen kaunon joukossa. Omat hyllyt romantiikalle ovat samanlaista palvelua kuin dekkarienkin kerääminen yhteen: haluataan tarjota tiettyä genreä lukeville mahdollisuus törmätä myös niihin tuntemattomampiin saman lajin kirjoihin. Ghettouttamisesta ei ole kyse - ei millään kirjastolla liene liikaa hyllytilaa, josta rajata ikiomia kokonaisuuksia jollekin "vähäarvoiselle".
VastaaPoista(Mikset muuten julkaise tätä myös Hömpän helmissä?)
No kun siellä oli jo Sallan käsittelemänä tämä Keyes ollut tapetilla. Mutta ehkä tämän sitten voisi sinne laittaa, jos olet sitä mieltä.
VastaaPoistaKiinnostavaa, että Keyes on saanut arvonylennyksen ja päässyt oikeiden kirjojen joukkoon teidän kirjastossanne..
Joo, haluaisin jutun Hömpän helmiin kyllä :)
VastaaPoistaEi ole kyse arvonylennyksestä vaan silkasta asiakasliikkumistarkastelusta: romantiikkaosastolla vierailevat useimmin seniorikansalaiset ja esimerkiksi Keyesiä lukevat vähän nuoremmatkin. Romantiikkaosastot ovat dekkareihin verrattuna hankalampia, koska niiden luokittelussa on enemmän varaa mutu-tuntumalle. Joidenkin kirjojen sijoittelun kohdalla mietitään tarkkaan myös sitä, missä potentiaalit lukijat kirjaan helpoiten törmäisivät. Ja sitten on myös silkkaa käytännön sanelemaa toimintaa: jos romantiikkahyllykköön ei enää kirjoja mahdu, siirretään osa tavalliselle puolelle. Tähänkin vaikuttaa tuo jokaisen kirjastolaisen niin hienosti hallitsema mutu :) Minä yritän pitää uutta ja kiinnostavaa hömppää esillä myös siellä tavallisella puolella.
Ymmärrän, että joitakin kuluttuajia lokerointi palvelee, siihen on kuitenkin sisäänrakennettuna se arvonalennus ainakin niin kauan, kun ihmisten mielissä on olemassa oikea kaunokirjallisuus ja sitten toisaalta hömppä. En vielä näe, että tämä vastakkainasettelu olisi haalistumassa, päin vastoin se on taas entistä enemmän nostamassa päätään.
VastaaPoista