maanantai 19. elokuuta 2013

Elämme uusromanttista aikaa

Tänään palaveeraan viihderomaanihautomo-jutuista selvittyäni ensin hammaslääkärikoettelemuksesta. Ensimmäinen ongelma mainitun hautomon kanssa on, että kuinka sitä mainostetaan. Millä nimellä sitä kutsutaan. Jos sitä kutsutaan VIIHDEROMAANIHAUTOMOKSI, niin juoksevatko kaikki kirjoittamiseen intohimolla suhtautuvat kirjoittajat kirkuen pakoon välttääkseen moisen stigman?

Sillä jonkinlaisen stigmanhan viihdekirjan kirjoittamisesta saa. Minunkin Kaivatut romaanini on kirjastossa taas romantiikkalokerossa (kunhan se nyt ensin ilmestyy), vaikka sitä tehdessä on useammankin ihmisen kanssa pohdittu, että miten se on vakava ja miten se on syvällinen ja riipaiseva ja raapaiseva, mutta ei kuitenkaan romanttinen rakkausromaani, varsinaisesti.

Ja sitten heti perään väitän itselleni vähän vastaan. Ehkä me nyt 2000- luvulla elämme jonkinlaista romantiikan aikakauden toisintoa. Tunteita ja vapautta painotetaan, uuskummabuumi kirjallisuudessa haastaa perinteistä raatorealismia. Mystisyys, ihmeelliset lähes kaikkivoipaiset sankarit, satumaailma ovat taas vetovoimaisia. Ehkä minun kirjani tosiaan kuuluu sinne romantiikan hyllyyn, vaikkei siinä ihan sitä perinteisintä rakkaustarinaa olekaan.

Joten uskaltaisiko yrittää mennä eteenpäin tuolla VIIHDEROMAANIHAUTOMOLLA??

Share/Bookmark

16 kommenttia:

  1. Reippaasti vaan! Viihderomaanihan tarkoittaa että sen äärellä viihtyy, ja eikös viihderomaanit noin keskimäärin myös myy hyvin? Luulisi senkin puolen houkuttavan, jos haluaa ammattikirjailijaksi :)

    On kyllä ihan sairaan ärsyttävää kun usein ei ilmeisesti tarvita kuin se, että kirjoittaja on naispuolinen, niin ihan sama mistä tarina kertoo ja miten syvällisesti - sehän on selvästi VIIHDEROMAANI. Mitenköhän tuolle nimikkeelle saisi taiottua vähän monipuolisempaa kaikua suuren yleisön korviin?

    VastaaPoista
  2. Voi olla, että viihderomaani on suuren yleisön korvissa ihan monipuolinen ja hyvä juttu, ongelma on siellä missä halutaan tehdä tuikitärkeää rajanvetoa taiteen ja roskan välille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, meinasin että vaikka "viihderomaania" luetaan, jotenkin tuntuu että sen arvostus (ts. käsitys siitä, että otsikon alle voi mahtua vaikka miten monenlaista kirjallisuutta, myös IHAN OIKEASTI HYVÄÄ) on vähän heikkoa... Esim. kun näkee lehdissä julkkisten tai tavistenkin "Mitä olet viimeksi lukenut?" -tyyppisiä kiertiksiä, ihmeellisen harvoin kukaan on juuri lukenut jotain viihderomaania ;)

      Poista
    2. Nimenomaan. Mutta lopunperin ihmiset lukevat mitä lukevat ja se ratkaisee, ei se mitä he jossain lehtijutussa sanovat lukevansa...

      Poista
    3. Näin on. Lukeminen on pohjimmiltaan hyvin yksityinen tilanne, jossa lukija kohtaa kirjailijan ja hänen luomansa maailman.

      Poista
  3. Yleismaailmallisestikin naisia koetetaan hallita karsinoinnilla ja vähättelyllä. Se näkyy jo kielessä. Esim englannin 'lady' sanan käyttö: Siivoojaa alettiin sanoa 'cleaning ladyksi'. Emme voisi kuvitellakaan sanaa 'cleaning lord'.

    En ole miesvihaaja, mutta on pakko sanoa, että ihmiskunnassa näyttää olevan pysyvä trendi, jolla naisen menestystä tai toimintaa yleensäkin kahlitaan. Onko se jonkinlainen biologinen tarve miehillä, sillä miehistä parhaimmatkin sortuvat siihen? Ja monesti naiset menevät mukaan vähättelyyn vaikuttaakseen miehiltä.

    Jos laitetaan yhteen nainen ja lapsi, kohtelu on vielä oudompaa, ja yleensä naiset hyväksyvät sen. Joku on saattanut julkaista vaikkapa kymmenen lastenkirjaa (tai nuortenkirjaa), mutta häntä silti kutsutaan esikoiskirjailijaksi, kun hän julkaisee aikuisille suunnatun kirjan. Lajia pidetään niin ala-arvoisena, että vain 'palkitut' lasten- ja nuortenkirjat noteerataan. Mikähän elämä syntyisi, jos "aikuistenkirjoja" kirjoittaneita miehiä kohdeltaisiin samalla tavalla? Ajatellaanko, että lapsille ja nuorille kelpaa mikä hyvänsä?

    Samalla tavalla ajatellaan, että naista viihdyttää mikä hyvänsä. Miesten "viihderomaaneja" parjataan yleensä vain, jos he edustavat puhujan vastustamaa poliittista suuntausta.

    VastaaPoista
  4. Alkaa hermo kiristyä, kun ajattelen näitä juttuja.

    VastaaPoista
  5. Sorry, mutta näin taviksena viihderomaani antaa heti mielleyhtymän, että kirjassa on suht koht simppeliä kieltä, juoni mahdollisesti epäuskottava, romaanin henkilöt kliseisiä jne. En haluaisi ajatella näin, mutta sellanen fiilis syntyy ensi ajattelemalta.

    Mutta kun sun kirjojasi vaikkapa on lukenut, niin ah, jos ne ovat viihderomaaneja, rupean heti viihderomaani-faniksi. Silti, haluaisin mieluummin sun uutuuden kuin myös vanhoja kirjojasi ihan sinne kaunokirjalliselle puolelle kirjastossa. Kuka sen rajanvedon loppujen lopuksi vetää, että onko kirja viideromaani vai ei?!

    Innolla odotan uutta kirjaasi. Kansi on ainakin loistava, suorastaan vetoava. Voiko kukaan jättää sellaista kirjaa hyllyyn.

    Sanna

    VastaaPoista
  6. Kiitos palautteesta Sanna:-) Mukava kuulla, että kirja kiinnostaa, minustakin kansi on loistava..

    Kyllä tuo on ihan relevantti tieto, että millaisia mielleyhtymiä sana viihderomaani sinussa herättää. Olisiko lukuromaani sitten parempi? Tosin sehän on vähän hassu termi, koska kaikki romaanit kai on tarkoitettu luettavaksi...

    VastaaPoista
  7. Etsit siis nimeä jollekin kurssille?

    Eikö Naistenromaanityöpaja olisi hyvä nimi? Se sisältää kaiken paitsi "miestenromaanit", vaikka miehetkin kirjoittavat naistenromaaneja (Madame Bovary on aikamoinen naistenromaani.)

    Naistenromaanihautomo voisi kuulostaa hiukan "kanamaiselta" , vaikka se olisi aika kodikas mielikuva: Naiskirjailijat hautovat kuin kanaemot lapsiaan. Sinnehän voisi ilmaantua joku kultamunia hautova kanakin.

    VastaaPoista
  8. Minusta tuo nimeen nostettu sukupuolittuminen ei tunnu hyvältä, vaikka teorian tasolla siinä ei ole vikaa.

    VastaaPoista
  9. Hyvä. 'Viihderomaanihautomo' on silloin uusi vihreä oksa käsitteeseen yrityshautomo, joka on jo tuttu ja sukupuolineutraali termi.:)

    VastaaPoista
  10. Lukuromaani kuulostaa heti paremmalta kuin viihderomaani vaikka kuten sanot, kaikki romaanit lienee tarkoitettu luettavaksi. Viihderomaaneja on tietty moneen lähtöön, mutta harlekiinityyppiset tulee nimityksestä mieleen.

    Sanna

    VastaaPoista
  11. Olen monta kertaa sanonut, että karsastan kirjojen ja kirjailijoiden useita etuliitteitä, kuten mies-, nais-, viihde-, avain- ym.
    Tekstihän se lopulta on, joka puhuttelee tai sitten ei. Minä pidin sinun kirkkotrilogiastani, kirkon työntekijänä tunnistin kaikki ilmiöt, mitä ihan juonen sivustakin tuli.
    Onneksi muuten nykyaika alkaa pikku hiljaa olla armollisempi. Vastakkainasettelu taide- viihde on keinotekoisuudessaan ja pikkumaisuudessaan typerä, ja se aletaan pikku hiljaa huomata.

    VastaaPoista
  12. Sanna, jostain syystä on huono, jos tulee harlekiinit mieleen. Ja samalla, juuri nämä harlekiinit ovat niitä jotka myyvät.. ja joita luetaan..

    Äijä, kyllä moni muukin karsastaa noita etuliitteitä, mutta helposti niitä ollaan lätkimässä toisiin. Taide-Viihde vastakkainasettelu voi tosiaan olla jotenkin laantumassa, mutta edelleen on ihmisiä joilla nämä raja-aidat ovat vahvasti pystyssä. Usein kyllä niin, että se viihde, mitä nämä ihmiset lukevat on heidän omasta mielestään taidetta kuitenkin. Itse ehkä olen jotenkin erityisesti herkistynyt tällaisille jutuille. Mukava kuulla, että kirkkotrilogian ilmiöt olivat tuttuja, se oli tarkoituskin.

    VastaaPoista
  13. Minusta viihderomaanihautomo on hyvä, koska itse ainakin oletan, että se tarkoittaa juonellista ja viihteellistä romaania, ei kokeilevaa taideproosaa. Eli tässä hautomossa sitten haudotaan sellaisia romaaneja, joita ihmiset myös pystyy lukemaan.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!