maanantai 26. elokuuta 2013

Oppia ikä kaikki ja päivän erikoistarjous

Writing the Breakout Novel väittää, ettei markkinoinnilla saavuteta merkittävää myynninedistämistä muuten kuin niiden kirjojen suhteen jotka ovat lähteneet jo muutenkin myyntiin.

Kai se on totta, kun amerikkalaisia bestsellerkirjailijoita tuottava kirjallisuusagentti niin väittää. Ainoa tapa saavuttaa menestystä on tehdä sellaisia kirjoja jotka herättävät lukijassa vahvan emotionaalisen elämyksen. Kun lukija tulee vaikutetuksi, hän kehuu kirjaa kavereille ja kirjan myynti lähtee liikkeelle.

Ilmeisesti ei ole väliä, että mikä se emotionaalinen elämys on. Se voi olla voimakas yökötyskin, niinkö? Vai miten muuten on selitettävissä, että suomalaiset rakastavat niin inhottavia kirjoja. Puhdistusta ja Juoksuhaudantietä ja Kätilöä. Siis huomatkaa, en väitä, että kirjat olisivat huonoja, ne vain ovat kamalia. Ne hukuttavat lukijan maailmankaikkeuden kuonakertymään ja kirjan kannet suljettuaan lukija voi tyytyväisenä ajatella: juuri noin, näin kamalaa elämä on, näin hulluja ihmiset ovat, näin toivoton on kohtalomme. Ja sitten kehutaan kirjaa ympäriinsä.

Minä en ole koskaan tajunnut tuota. Mutta diagnosoin silti itseni tuon kirjoitusoppaan avulla. Minulla on ollut taipumus olla liian kiltti henkilöilleni. Meinaan nyt lisätä vähän kierroksia.

Jotain olen silti oppinut jo aikaisemmin, koska Kaivatut romaanissani, joka syyskuussa ilmestyy, käsittelen elämää ja kuolemaa. Sitä että menettää rakkaansa ja sitä hetkeksi saa hänet takaisin. Mutta vain hetkeksi. Pistin ihmiseni kärsimään. Jos sattumoisin olet kiinnostunut kirjastani ja haluaisit saada siitä arvostelukappaleen, niin osoitetta vaan osoitteeseen kirsti.ellila(at)netti.fi.

Share/Bookmark

12 kommenttia:

  1. Mikä on kamalaa? Elämä?

    Minusta kamalinta mitä voi tehdä on, että kirjoittaa niin ettei kamalia, vaikeita, hankalia, tuskallisia, siis: pahoja asioita ole olemassakaan. Kieltää niiden olemassaolon. Tai yksinkertaistaa ne mustavalkoisiksi totuuksiksi, vastakohdikseen tai vain naiiviksi dualistiseksi hyvä-paha asetelmaksi. Olla ”hyvä hyville paha pahoille” vahvistaa vain pahuutta. Hyvän kaapuun pukeutumalla tehdään kaikkein julmimmat teot.

    On vaikeata puhua totta. Ketään ei voi suojella siltä pahalta mikä kuuluu väistämättä elämänkulkuun, ja jonka joudumme kohtaamaan niin itsessämme kuin toisissa.

    Paha on olemassa, silloinkin kun elää ajattelematta tai kohtaamatta sitä päivittäin. Me emme siitä pääse, paha ei pysy poissa. Jokaiselle ihmiselle on tärkeätä tunnistaa ja nimetä paha, niin vaikeata kuin se voi ollakin. Haavoja ei voi hoitaa jos suhtautuu niihin välinpitämättömästi. Ne voivat alkaa märkiä ja mädättävät ihmisen sisäisen maailman.

    Siksi massaviihteen mielikuvamaailma jättää sielun tyhjäksi. Se ei puhu totta, se ei tee todelle tilaa. Media muun muassa toistaa vain pahan, eikä anna eväitä käsitellä pahaa ja vammauttaa vakavasti tunne-elämämme.

    Siksi tarvitaan kirjallisuutta joka käsittelee pahaa, kertoo meille miten selvitä sen kanssa. Hotakainen, Oksanen ja Kettu esittävät omat näkemyksensä kirjoissaan, kertomuksissaan.

    Epätoivo ja toivo käyvät dialogia aivan jokaisessa ihmisessä, eikä se että sen näyttää tai kertoo niistä tarkoita, että ”me hukumme kamaluuteemme ja elämämme on toivotonta”. Mitä toivo on? Se on kykyä ja halua liittää itsensä omaan todelliseen elämäänsä, sanoivat tai kuvittelevat toiset siitä mitä tahansa.

    p.s en halua ilmaiskirjoja, käyn kirjastossa.

    VastaaPoista
  2. Hei anonyymi, hienoa että lähti tajunnanvirta liikkeelle noin ryöpsähdyksenomaisesti. Uskon että tuli parempi mieli. Kiitos että käytät kirjastopalveluja, myös minä olen kirjaston suurkuluttaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi vain, olet sellainen unilukkari - havahduin hereille.

      Saat nyt sentään lainakorvauksen kun ei ole varaa muuten tukea työtäsi, ja kamalinta tässä maailmanajassa on se, että ne joilla olisi oikeasti mahdollisuus ostaa kirjasi, tarrautuvat taatusti ilmaiseen. Kunhan saa ilmaiseksi. Kirjasto ei ole ilmaispalvelu, siksi se on hyvä.

      Poista
  3. Mainiota Anonyymi. Tuolla yksisilmäisyyden, yhden totuuden ja suvaitsemattomuuden tasolla tiesi sisäministeriksi on kullalla silattu.

    PS Ajattelin hakea sen kirjan kirjakaupasta. Varaa kun on sen kolmenkympin verran.

    PS2 Varaa on pistää nimikin näkyviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tonttusatuihin uskovana oletkin siirtynyt kaiketi jo astraalitasolle?

      Sisäministerinä saisi kyllä hiton hyvää palkkaa...

      PS Hyvä että on lompsassa rahaa.
      PS2 Ei ole varaa edes siihen.

      Poista
  4. Alpo, haetko oikein konkreettisesta kirjakaupasta vai tilaatko netistä. Sekin alkaa olla jo kulttuuriteko, että suosii konkreettisia myymälöitä:-) Hauskaa, että saatiin vielä Räsänenkin nivottua tähän keskusteluun, alan epäillä, että hän on tällä hetkellä Suomen tärkein mielipidevaikuttaja...

    VastaaPoista
  5. Käyttäkää please kirjakauppoja netistä tilaamisen sijaan! Sillä kai me nyt haluamme, että kirjakaupat säilyvät, ja ne sitäpaitsi työllistävät. Suomi nousuun!

    Innoissani odotan uutta kirjaasi! Onko siinä myös toivoa ja iloa? Mä ainakin kaipaan kirjalta myös niitä.

    Kirppu

    VastaaPoista
  6. Hei Kirppu! Olen samaa mieltä, että kirjakauppatoimintaa pitää tukea ostelemalla niistä kirjoja. Ja kyllä on toivoa ja iloa kirjassani:-) En voisi kirjoittaa muunlaista, se on joku voimakas sisäinen tarve.

    VastaaPoista
  7. Kirsti, minä pidän rankoista kirjoista ja erityisesti olen hehkuttanut Kätilöä ja nyt Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme. Lueppa tuo Pelon kirja. Listasin sen tänään elämäni parhaisiin kirjoihin Amman blogissa, jossa bloggaajat saavat äänestää elämänsä parhaita kirjoja. Se juttu siellä jatkuu niin, että lopulta etsitään bloggaajien kirjasuosikki eli kaikkein paras kirja eikä mitään väliä milloin ilmestynyt tai onko kotimainen vai ei.

    Toinen lukijaa vikittelevä juttu on se, että hän voisi jollakin tavalla samistua kirjaan. Vaikka vain löyhästikin. Minä en ole ikinä pelannut tennistä, mutta Shriverin avioliittoromaani Kaksoisvirhe vei melkein tajun. Myönnän että olisimme Rn kanssa kuin kirjan Willy (nainen) ja Eric, jos olisimme saman lajin kilpailijoita. R. luki kirjan eikä myönnä ja se ottaa mua päähän. Aloitimme kirjasta kskustelun eräänä lauantai-iltapäviänä ruoan äärellä, saunakin unohtui ja television brittisarja ja keskustelu jatkuu vieläkin aika ajoin.

    Onneksi kirjassasi on menetystä ja sellaista, sillä se on tulossa minulle;) Päätin uskaltaa!

    Kahta kirjaa en ole kestänyt ja ne olivat Oatesin Sisareni, rakkaani ja Shrvierin Poikani Kevin. Luin molemmat ja annan niille kaiken sen kirjallisen arvon, minkä ne todellakin ansaitsevat, mutta jäin niistä niin pimeään, että annoin kirjat pois, vaikka muuten minulta ei lähde rahallakaan ko. kirjailijoiden muut teokset kävelemään.

    *****

    Toisaalta, onneksi ei ole mitään lakia, etteikö kirja saisi viihdyttää. Minsuta kirjan yksi alkuperäinen tarkoitus on viihdyttää. Luin Mortonin Paluu Rivertoniin ja Holstin Mitä he tosilleen tekivät ja minusta molemmat teokset ovat lukuromaanien parhaimmistoa.

    Oijoi, miten pitkästi minä taas...nyt lähden Woolfin maailmaan.

    VastaaPoista
  8. Ei minullakaan ole mitään rankkuutta vastaan, mutta jos on pelkkää rankkuutta niin väkisin nousee vastahanka, että ei hemmetti. Niin joo Pelo, pitää yrittää. En siis todellakaan epäile näiden kirjojen ansioita, mutta minulla nyt vain on oma vöhän nirso maku kirjojen suhteen, ei sille oikein mitään voi. Olen muuttunut tällaiseksi, mutta ehkä se on vain jotain luonnevian pahenemista.

    VastaaPoista
  9. "Olen muuttunut tällaiseksi, mutta ehkä se on vain jotain luonnevian pahenemista. "
    Ehkä se on myös ajan ja elämän rajallisuuden tajuamista. Teini-ikäisenä sitä ajatteli lukevansa kaikki maailman kirjat. Sitten tajusi, että niitä on todella paljon, oli pakko oppia tekemään valintoja kirjoissakin.
    Katsoin - oikeastaan kuuntelin - äsken TV:stä Philip Roth-dokumenttia. Hän kertoi ryhtyneensä vanhemmiten lukemaan vanhoja hyviä kirjoja (Kafkaa ym), nyt vanhan miehen silmin.

    VastaaPoista
  10. Kai nuo vahvat kokemuksetkin ovat suhteellisia. Usein huomaan näkeväni kauneutta siellä, missä joku näkee rumaa ja päinvastoin. Tuli tuosta ensimmäisen Anonyymin kommentista mieleen. Jotenkin niin, että ei ole valoa ilman varjoa, tai jotain.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!