maanantai 12. elokuuta 2013

Oudot polut odottavat

Ihminen tulee kirjoittamalla tietoiseksi ajatuksistaan. Kun kirjoittaa pidättelemättä, saattaa kirjoittaa ulos ajatuksia, joiden olemassaolosta ei ole aikaisemmin ollut tietoinen. Voi kirjoittaa ulos ajatuksia, joiden olemassaolosta itsekin yllättyy. Eivätkä ne kaikki yllätykset aina ole iloisia. 

Joskus voi käydä niin, että ne ajatukset haastavatkin koko siihenastisen elämän. Jos ajatuksensa ottaisi vakavasti, ne edellyttävät elämään muutoksia ja ne myös johtavat muutokseen. Sitä ajautuu erilleen joistakin ihmisistä ja lähenee toisia. 

Silloin joutuu miettimään, että haluaako tosiaan seisoa sanojensa takana. Ajatteleeko asioista tosiaan näin. Silloin ahdistaa, kun joku sanoo, että onpa nolo ajatus, koska ei itse vielä ole varma haluaako tosiaan pitäytyä tässä ajatuksessa ja edetä tähän suuntaan. Vai haluaako sittenkin pakittaa. Puhua itselleen järkeä: lopeta tuo, niele tuo. Unohda. 

Kirjoittaminen on vaarallista, koska sanat ja tarinat ovat jo tekoja ja jos ei pidä varaansa, ne muuttuvat elämäksi. On mukava kuunnella itseään ja seurata intuitiotaan jos ne vievät samaan suuntaan kuin valtavirran tie. Mutta entä jos huomaa päätyneensä oudoille poluille?

(Tämä on jonkinlaista jatkoa ja selitystä tuolle edelliselle postaukselle)

Share/Bookmark

9 kommenttia:

  1. Satuit juuri sopivaan hetkeen. Samanlaiset tuumaukset pyörineet mielessä.

    VastaaPoista
  2. ”On mukava kuunnella itseään ja seurata intuitiotaan jos ne vievät samaan suuntaan kuin valtavirran tie. Mutta entä jos huomaa päätyneensä oudoille poluille?”

    Riippuu varmaan siitä mitä ”oudolla” tarkoitetaan.

    Onko outoa valtavirrasta poikkeaminen, ei-yleisnormin mukaan eläminen? Vai tarkoittaako outo oman epämukavuusalueen laajentamista, siis sellaisten asioiden kohtaamista jotka eivät tunnu vain kivalta, jännältä, ihanalta vaan hankalalta, vaikealta, epävarmalta jopa pelottavalta? Onko ”outo” vain omia ennakkoluuloja tai ennakkoasenteita jotka muuttuvat kun tulee tutuksi ”oudon” kanssa?

    Kirsi Pihalla oli HS:n kolumnissaan markkinavoimainen ajatus: ”Ei muuttuminen ole vaikeaa, se on itse asiassa ihan helppoa: pitää vain vaihtaa ihmiset ympärillään.” Hänen ajatuksensa edustavat ihmiskäsitystä joka pohjautuu ainoastaan hyötymiseen/hyväksikäyttöön ja ellei ole koko ajan vain saamapuolella, tämän kaupallisen arvomaailman niellyt ihminen vain ”vaihtaa ihmisensä” saadakseen kaiken sen mitä minäminä haluaa.

    Sellaiseen en itse halua sitoutua, koska minulla vakaumus jonka mukaan haluan elää: ihmiset eivät ole vain kulutushyödykkeitä, esineitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, tarkoitin oudolla sellaista mikä on outoa, vierasta ja kenties jopa vastustettavaa monen tuntemani mielestä, ja toisten mielestä muuten vain mielenkiinnotonta ja typerää, mutta itselle jotenkin vetovoimaista. Siinähän voi sitten käydä niin, että ne ihmiset ympärillä vaihtuvat jo ihan siksikin, että eivät tykkää enää kaverista jonka jutut ovat muuttuneet heille itselleen vieraiksi, oudoiksi.

      Poista
    2. Näin on.

      Eiköhän niin käy aika monille ihmissuhteille, kun ihmisten elämänpolut ja kohtalot kulkevat melko moniin suuntiin, ja huomaa ettei kuljeskele samoilla seuduin enää vaan ihan muualla.

      Poista
  3. Itselle on helpompaa jos lähtee oudoille poluille vain samanhnenkisten ystäviensä kanssa. Tähän tietysti voi kuka vain sanoa, että pitää uskaltautua ulos omalta mukavuusalueelta tms. mutta minä en jaksa/halua. Ja onhan siinä vähän kysymys myös siitä, että pitää saada olla jotain privaattia. Olen tullut vanhaksi. Olen alkanut suojelemaan oman jaksamiseni rajoja. Rajojen yli uskaltautuvat/päästetyt kohtaavat...

    Siis seison omien mielipiteitteni takana, mutta en jaksa enää lähteä kaikista asioista barrikadeille. Kauheaa, miten monta kertaa tuli nyt sana 'vanha'...Luin juuri hyvän kirjan alzheimerin taudista eli ehkä tämä on sitä perua,tämä tunnetila.

    VastaaPoista
  4. Leena, minä taidan kokea vähän samoin. Ja sieltä oudoilta poluilta voi myös löytyä ystäviä joita ei olisi muualta löytänyt. Barrikadeille lähteminen tosiaan on alkanut tuntua rasittavalta. En itse ole sellaiseen ollut missään vaiheessa kovin innokas, mutta tuntuu ettei enää tarvitse, ikä suojelee...

    VastaaPoista
  5. Kiitos. "Eksyin" tänne tänään ystävän blogin kautta ja tämä päivitys puhutteli mua niin paljon, että olen palannut useamman kerran makustelemaan sitä. Oma elämäntilanne on sellainen, että voi sanoa, että jokainen lause kolahti, jo ihan alkaen siitä, että kun kirjoittaa ajatuksiaan, voikin käydä niin, että sieltä tulee sellaisiakin, joita ei itsellään tiennyt olevankaan. Ja että jos ne eivät sovikaan "muottiin", niin mitä sitten tehdä - jatkaako omalla tiellään vai pakottaa itsensä muottiin.
    Taidan printata nämä ajatuksesi itselleni niin voin aina välillä palata niihin, vaikka en ole koneen ääressäkään :-).

    VastaaPoista
  6. Minä olen kiinnostunut siitä, mitä se oma varjo pitää sisällään. Ehkä oudot polut ovat niitä, joiden takia jaksan kirjoittaa. Tai no, jos rehellisiä ollaan, yksi sadasta syystä.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!