perjantai 30. elokuuta 2013

Syy

Olen koko elokuun odotellut kuvia ja tekstejä, jotta voisin taittaa erään lehden. Materiaaleja ei ole tullut ajoissa. Lehti on taas myöhässä.

-Älä yhtään murehdi, päätoimittaja sanoi iloisesti, kun kävin nykimässä häntä hihasta. - Myöhästyminen on minun vikani ja kaikki aivan varmasti tietävät sen. Kukaan ei syytä sinua. On minun syyni, että lehti myöhästyy, eikä tämä ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta.

Oloni keveni heti. On tärkeä tuntea, ettei minua pidetä syypäänä asiaan joka ei ole minun vikani. Syytöntä kuormittaa jos hänestä tehdään syyllinen. Mutta mikä se oikeastaan on se syy, jonka joku aina saa niskoilleen.

Tule tänne syyparka, täällä muidenkin koti on, äitini sanoi, kun murkkuikäisenä moitin häntä milloin mistäkin asiasta. Olen syypää kaikkeen, laulettiin jossain virressä. Älkää mistään murehtiko on lohduttava vastaus näihin syyllistymisiin.

Share/Bookmark

3 kommenttia:

  1. Ihana tuo äitisi lause.
    Syyllistäväkin, mutta kuitenkin.

    Hyvää matkaa.

    VastaaPoista
  2. Syyllisyyttä kokevat usein ne, joiden ei tarttis todellakaan. Ja ne joiden olis syytä sitä syyllisyyttä potea (ja muuttaa käyttäytymistään), eivät välitä pätkääkään.

    Oikein mielenkiintoista ja turvallista matkaa!

    Sanna

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!