Suokaa anteeksi, mutta olen tehnyt historiaa. Poistin äskeisen blogitekstin, koska koin äkillisen massiivisen uupumisen liittyen ohipuhumiseen, tarkoitukselliseen tai tahattomaan väärinymmärtämiseen ynnä muuhun sellaiseen. Lisäksi kommentteihin liittyi väärän tiedon levittämistä, minun olisi pitänyt ryhtyä napsimaan pois kommentteja tuolta joukosta, ja uskokaa huvikseni, en jaksa. En edes rakkaan blogini vuoksi. Pyydän siis anteeksi teiltä, jotka olette laittaneet aikaanne ja energiaanne kommentoidaksenne tässä blogissa. Viestinne menivät nyt taivaan tuuliin. Toisaalta mitään valtavia älynväläyksiä en huomannut kenenkään laukoneen, joten en ole kauhean pahoillani. Edes oma alkuperäinen postaukseni ei ollut järjen riemuvoitto, mikä on ihme, koska yleensähän minä kirjoitan aina asiaa. Siis tämä oli itseironiaa, siltä varalta, että joku ottaa aina tosissaan kaiken mitä sanon. Ihan oikeasti ajattelen, että voiko olla mitään tyhjänpäiväisempää kuin vatvoa jotain tuollaista asiaa tässä maailmassa, jossa meitä on 7 miljardia. Jossa köyhyys ja epätasa-arvo jatkuvasti lisääntyy ja meidän oma rakas kulta pieni Eurooppamme marssii kohti jyrkänteen reunaa.
Tekstit
Sun ei tarvitse olla pahoillasi, sulla on sydän ihan paikallaan. Ja vaiks porilainen ajatusmaailmasi, et me nyt ihan-koht-kaik-kuallaan ja niin poispäin, nii voinen tarjota lohdun: kuollaan ku kuollaan, vaan ei tää tässä vielä ole.
VastaaPoistaMieluummin näin: Muista että elät, olet eläväinen. :)
Kiitos, teit ihan viisaasti.
VastaaPoistaIhan pihalla---
VastaaPoistaTerveisiä kuitenkin 17-vuotiaalle "kellokkaalle", oli hieno kommentti.
VastaaPoistaHuomenna teen jotain muuta kuin surffaan netissä.
Hyvää yötä kaikille.
kiitokset sulle kirsti k ja kellokas.
VastaaPoistaEn ehtinyt nähdä, mistä kirjoitit, mutta aikoinaan laitoin omasta blogistani kommenttiluukut kiinni samanlaisissa tunnelmissa kuin missä sinä olit tätä kirjoittaessasi.
VastaaPoistaMutta sinä olet varmasti sitkeämpi, kiltimpi, vahvempi ja viisaampi kuin minä, ja annat jatkossakin tulla näppäimistöltä täysillä mistä tahansa ja mitä tahansa. Olet niitä harvoja ihmisiä, joiden rohkeutta ihailen. ♥
Sepä siinä onkin Karja, kun minä en kirjoittanut mitään! Minä vain sivulauseessa onnittelin FJ voittajaa, ja siitä se sitten lähti. Heittelin kieli poskella joitakin kommentteja joukkoon. Ei minua ainakaan tämän keskustelun perusteella kannata kiitellä rohkeudesta eikä yhtään mistään muustakaan. Olen oikeastaan ollut vähän synkkänä viime aikoina juuri siksi, kun olen tajunnut miten paljon kaikenlainen arkuus ja pelkuruus on elämää ohjannut. Mutta minä ihailen sinua siitä, että osaat tehdä tuollaisen sydämen.
VastaaPoistaJa muille kiitos ymmärtäväisestä suhtautumisesta viestien katoamisesta bittiavaruuteen.
No voi, missasin draaman!:)) Tietenkään en siis ole iloinen siitä, että ymmärretään, mitä ymmärretään ja mielellään tahallaan väärin. On valitettavan tuttua se, kun jokaisesta lauseesta oikein etsimällä etsitään jotain, jonka voi tulkita väärin.
VastaaPoistaMutta en nyt kirjoita enempää, koska en mistään mitään tiedä. Sympat on kuitenkin sinun puolellasi anyway. Olen lukenut blogiasi kauan enkä usko, että olet mitään ihan aivottomuuksia kirjoitellut - olen usein harvinaisen samaa mieltä kanssasi, joten eihän se voi olla aivotonta! ;))
Voi vitsi, etten muista, mitä kirjoitit! Joku hatara mielikuva on, että hymähdin lopuksi nerokkaalle kielenkäytölle. Harvemmin viitsin kommenttilootaa lukea, että en tiedä mistä lopulta puhut.
VastaaPoistaMinullakin tuli huumoripitoisen runoni ja elämänasenteeni kanssa ongelmia eräällä runokurssilla. Sain moraalisaarnan kimppuuni.
VastaaPoistaPelko on pilannut itseltänikin monta hyvää juttua, mutta lopulta siltä pohjalta syntyy jotakin merkittävää.
Minusta on rohkeutta kertoa siitä, että hihat paloivat. Muutenkin uskallat puhua asioista, joista moni muu ei uskalla.
Elegia, minä vain esitin kommenttilaatikossa joitakin provosoivia kysymyksiä, kuten että miksi on eri asia jos 30 v mies kirjoittaa 14 v. tyttöjen seksistä kuin että 30v nainen kirjoittaa siitä. Koska selvästihän se on eri asia. Mutta varsinaisesti poistin koko postauksen siksi, että kollegasta levitettiin virheellistä tietoa, jonka hän ei halunnut leviävän nettiin. Oli kuitenkin helpompi vetää koko roska pöntöstä kuin nyppiä kommentteja joukosta.
VastaaPoistaNiina, kommenttilootiin kannattaa tosiaan suhtautua varauksella, ei koskaan tiedä mitä sieltä tulee vastaan.
Katja, eikö tavallaan ole kuitenkin hienoa, kun on onnistunut kirjoittamaan jotain, mikä tämä kaiken infoähkyn keskellä vielä herättää?
Good call :) Mä olin heittänyt sinne yhden pienen puoli-leikkimielisen kommentin, ja kun myöhemmin palasin vilkaisemaan niin siitä oli väännetty aivan pöyristyttävä tulkinta. Silloinhan herää sisäinen terrieri...
VastaaPoistaMun mielestä blogitekstien ja kommenttien poistoa arkaillaan ihan turhaan: tätä tehdään vapaaehtoisesti ja huviksi, joten jos kokee, että keskustelu lähtee typerään suuntaan, niin blogin pitäjällä on täysi oikeus poistaa koko homma edes ilman selityksiä. Ennustan, että koko verkkomaailma on menossa tähän lievän jälkisensuurin suuntaan - häiriköistä kärsivät nimittäin myös lukijat, eivät vain bloggaajat itse.
VastaaPoistaMitä suositumpi blogi, sitä enemmän alkaa tulla sivuilmiöitä ja häiriköitäkin. Kriittinen saa olla, mutta kyllä kaikki aikuiset järkevät ihmiset tietää eron. Hyvin tehty siis!
Ina, mulle on ollut jonkinlainen kunnia-asia, että keskustelu säilyisi mahdollisimman kiihkottomana. Olen ollut sitä mieltä, että voin aika paljon omilla kommenteillani vaikuttaa, että mihin suuntaan keskustelu vie. Yritän yleensä välttää provosointia, ainakin tunneherkissä asioissa, mutta nyt minuun iski jokin piru ja heittelin bensaa liekkeihin.
VastaaPoistaAnu, sehän siinä juuri on, kun se sisäinen terrieri herää yhdellä jos toisella. Mutta ehkä se pitäisi päästää irti vain valvotuissa olosuhteissa, kun on erotuomari, tai simultaanitulkki mukana.
Nyt vähän harmittaa, kun en lukenut kommentteja loppuun. :D Keskustelu vaikutti kieltämättä menevän aika kärkkääseen suuntaan siinä vaiheessa, kun niitä vilkaisin. Netissä asiat kärjistyvät niin valtavan herkästi. Ja varsinkin anonyymit tuppaavat unohtamaan, että keskustelevat oikeiden ihmisten kanssa... =)
VastaaPoistaJokaisella lienee oikeus moderoida blogiaan kuten haluaa. En minäkään omaani hyväksyisi yhtään törkeää kommenttia, vaikka sananvapautta kannatankin (eri mieltä minun kanssani saa toki olla, kunhan on sitä sivistyneesti). :) Lähinnä tietysti senkin takia, että kohdeyleisö on varsin laaja!
Ei mulla ainakaan mikäänlainen terrieri herännyt, kunhan totesin.
VastaaPoistaKunnianloukkaussyytteen sain silmilleni - syystä että erehdyin puoluekannasta,ja pyysin anteeksi tätä erehdystä keskustelun tiimellyksessä johon aktiivisesti osallistui myös Anonyymi, joak jostain kumman syystä otti myös kantaa anteeksipyyntööni.
Kirjasta myönteisesti kertoneet ja lukukokemuksestaan nauttineet olivat tuon kadonneen teoskeskustelun parasta antia.
Kyse oli tuosta Vilja-Tuulia Huotarisen nuorten romaanista, jossa aiheena on kahden nuoren tytön eroottinen rakkaussuhde.
Teoksen sisältö näyttäis herättävän närästystä joissain aikuisissa. Lukuisat Anonyymi-henkilön tuuttamat kommentit olivat huonosti perusteltua argumentteja, häntä ei tosin kukaan vaatinut tilille sanomisistaan.
Enivei, kuten sanoin, ei mulla ollut sen enempää herne kuin mikään muukaan nenässä. Eikä ole edelleenkään, että se on silkkaa fantasiaa jos joku sellaista kuvittelee.
Nimimerkki Hirlii,
VastaaPoistakysymys oli ennen kaikkea siitä, että täysin perusteetta ja nimimerkin takaa väitit muka blogikirjoituksiini vedoten loukkaavalla ilmauksella, että en pidä arvossa ihmisoikeuksia. Minusta se oli vakava syyte.
Kunnianloukkaussyytettä en tehnyt. Sekin on nyt väärää tietoa. Pyysin vain anteeksipyyntöä väärien tietojen levittämisestä.
Mitä tulee puoluekantaan, jokaisella on oikeus kannattaa mitä hyvänsä laillista puoluetta, sillä Suomi on demokraattinen maa, jossa on monipuoluejärjestelmä. Mutta käytit kyseistä puoluettakin (johon en edes kuulu ja jota en äänestä) lyömäaseena mitätöimään mielipiteeni.
Blogikeskusteluissa ei pidä mennä yleensäkään henkilökohtaisuuksiin.
Arvasin, että tämä jatkuu ja kirjoitin asiasta kommentin omaan blogiini.
http://blogisisko.blogspot.com/2011/11/henkilokohtaista-puoluekanta.html
KIrsti, olen pahoillani siitä, että palasin vanhan aiheeseen, mutta tein sen korjatakseni vääriä tietoja.:)
Ymmärrän puolustautumisen tarpeesi. Ja tiedän oman kokemuksen perusteella miten ärsyttävää on, jos ihmiset omien mielikuviensa perusteella liittävät minun sanomikseni asioita joita en ole sanonut. Se on yllättävän raskasta sietää. Väärät syytökset, niitä ei helposti unohda.
VastaaPoistaJoskushan tällaiset asiat naurattavat, ainakin jälkeenpäin niin kuin se, kun eräs nainen väitti minulle, että olen mieheni uusi nuori vaimo eikä uskonutt ollenkaan, kun sanoin, että olen ainoa ja olemme olleet naimisissa vuosikymmenet. Hän oli oikein närkästynyt, ihan nenä tutisi. Hän olisi menettänyt rakkaan juorunsa, ohjelmanumeronsa.
VastaaPoistaIkävintä on, että väärät tiedot ja päättömät huhut leviävät ainakin yhtä nopeasti kuin oikea tieto.
"täysin perusteetta ja nimimerkin takaa väitit muka blogikirjoituksiini vedoten loukkaavalla ilmauksella, että en pidä arvossa ihmisoikeuksia. Minusta se oli vakava syyte."
VastaaPoistaSinä puolestasi vihjailit, että minä jotenkin hyväksyisin aikuisten miesten ja pienten tyttöjen väliset avioliitot. Ei sekään mikään heppoinen syytös ole, ja jos olet _yhtään_ lukenut kommenttejani aiemmista keskusteluista, tiedät aivan tasan tarkkaan että vastustan sellaista vähintään yhtä voimakkaasti kuin sinä itse.
Nyrk kei nyrkkeily
VastaaPoistaon hauska urheilu
saa siinä lyödä toista päähän
usein toinen kaatuukin maahan
nyrkin iskut toistuu
ja veri päästä roiskuu
Nyrkkeily on hauska urheilu.
Kake Singers
Älä vaan Kirsti poista tätä keskustelua. :)
Anu,
VastaaPoistasinä esitit "puolileikkimielisesti" väitteen, että vanhoina aikoina lapset (esim 14-vuotiaat kuten tämän kirjan päähenkilöt) harjoittivat vapaasti seksiä. Mutta heidät naitettiin heti, jos sellaista tapahtui, jos he olivat samaa yhteiskuntaluokkaa. Selkäsauna ja papin luo. Haureuden harjoittaminen, salavuoteus oli rikos.
Rikkaat tytöt naitettiin nuorina, yleensä rikkaille vanhoille miehille, kuninkaalliset kihlattiin jo kehdossa, köyhät joutuivat olemaan töissä ja hankkimaan myötäjäiset. Siveys oli pitkään naisen kallein omaisuus.:)
Monet vetoavat Margaret Meadin tutkimuksiin, mutta myöhempi tutkimus on osoittanut, että hän muunteli tietoja mieleisikseen.
Tietoa uudemmista ajoista "Tytöt ja seksi"
http://blogisisko.blogspot.com/2008/01/tytt-ja-seksi.html
Jotta tulee hiukan suhteellisuudentajua ja tietoa vanhoista hyvistä ajoista, laitan tänne blogistani:
VastaaPoistaKun tytöillä oli vielä lapsuus. Ikä ensimmäisen yhdynnän aikana.
1942-46 syntyneet:
alle 13 vuotta 0 prosenttia
14 vuotta 0 prosenttia
15 vuotta 3 prosenttia
16 vuotta 8 prosenttia
1947-1950 syntyneet:
alle 13 vuotta 1 prosentti
14 vuotta 3 prosenttia
15 vuotta 5 prosenttia
16 vuotta 16 prosenttia
1951-1953 syntyneet:
alle 13 vuotta 0 prosenttia
14 vuotta 1 prosentti
15 vuotta 5 prosenttia
16 vuotta 17 prosenttia
(Sievers & Koskelainen & Leppo: Suomalaisten sukupuolielämä. 1974, sivu 235)
Olen opiskellut mm sosiologiaa.
Alunperin oli kyse hyvästä ja palkitusta nuortenkirjasta.
VastaaPoistaOlen hirveän iloinen siitä, että nykyisin annetaan hyvää ja kunnollista seksuaalivalistusta. Monet vanhemmat sukupolvet ovat jääneet sitä täysin vaille, ja se näkyy yhä niin asenteissa kuin muussakin. Asenteita, niitä on tunnetusti hyvin vaikea muuttaa myöhemmin muuksi. Valistusta ja siitä syntynyttä sivistystä näissä asioissa tarvitaan yhä.
Olen aika nahkoittunut, että harvoin jos koskaan mitenkään verisesti loukkaannun näistä verkkomölinöistä. Sen olen kyllä havainnut, että monilla verkkoympäristöissä paljon aikaansa viettävillä on reaktionopeus sitä luokkaa, ettei siihen ehdi minkäänmoinen ajatus tai ajattelu väliin. Suotimet ovat kadonneet.
Täytyy myöntää, Anna A, etten lainkaan ymmärrä mitä ihmeen tekemistä Laasasen höhlillä jutuilla tai sinun sosiologian opinnoilla on tämän F-Junior palkinnon saaneen romaanin kanssa. Mutta ehkei se ole tarkoituskaan.
Hyvät yöt, itsekullekin.
"Anu,
VastaaPoistasinä esitit "puolileikkimielisesti" väitteen, että vanhoina aikoina lapset (esim 14-vuotiaat kuten tämän kirjan päähenkilöt) harjoittivat vapaasti seksiä."
Anteeksi nyt, mutta hevon kukkua. VAPAASTI seksiä ei ole harjoitettu kuin ihan viime vuosikymmeninä, kai minä nyt sen tiedän. Tarkoitin sitä, että luonto on ulkoisista säädöksistä huolimatta usein ns. ajanut tikanpojat puuhun - kun halut ja seksuaalinen uteliaisuus ovat heränneet, siinä on moni ollut valmis ottamaan rangaistuksen riskin.
"Mutta heidät naitettiin heti, jos sellaista tapahtui, jos he olivat samaa yhteiskuntaluokkaa. Selkäsauna ja papin luo. Haureuden harjoittaminen, salavuoteus oli rikos."
Tiedän tämänkin, mutta en ymmärrä miten tällainen sairas ja vinksahtanut asennoituminen seksiin liittyy luonnolliseen seksuaaliseen kehitykseen.
"Siveys oli pitkään naisen kallein omaisuus.:) "
Mitä hymyilemistä siinä on? Minä ainakin arvostan sitä, että saan elää nykymaailmassa ja vieläpä maassa, jossa voin ansaita vähän konkreettisempaa omaisuutta omiin nimiini, eikä minun tarvitse myydä itseäni aviomiehen elätiksi ehjän immenkalvon hinnalla.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaEi siinä ollut mitään sairasta ja vinksahtanuttta. Alaikäiselle tytölle raskaus oli vaarallinen asia. Usein hänen synnytyselimensä vahingoittuivat, ja hän sai korkeintaan yhden lapsen. Kaikkina aikoina liian aikainen seksi on ollut pahaksi nuoren ja lapsen ja henkiselle kehitykselle.
VastaaPoista(Korjasin lyöntivirheen. Voitko laittaa niin, että voi saada viestin kokonaan pois?)
"Ei siinä ollut mitään sairasta ja vinksahtanuttta. Alaikäiselle tytölle raskaus oli vaarallinen asia."
VastaaPoistaVahinkohan on jo tapahtunut, mitä siinä enää selkäsaunat auttaa. Mielestäni seksuaalisen heräämisen tuottamista kokeiluista tulisi seurata valistusta ja tietoa, ei rangaistuksia. Iso ongelmahan vanhoina hyvinä aikoina oli se, että nuoret eivät saaneet juuri minkäänlaista faktatietoa seksiasioista edes siinä vaiheessa kun tulivat fyysisesti sukukypsiksi.
Ja nykypäivänäkin taitaa olla eniten teiniraskauksia niissä paikoissa, missä on vähiten tietoa tarjolla.
Hirlii, kirjoitit:
VastaaPoista"Täytyy myöntää, Anna A, etten lainkaan ymmärrä mitä ihmeen tekemistä Laasasen höhlillä jutuilla tai sinun sosiologian opinnoilla on tämän F-Junior palkinnon saaneen romaanin kanssa. Mutta ehkei se ole tarkoituskaan."
En voi mitään sille, jos et ymmärtänyt. Romaaneissa on monia puolia, joista voi keskustella. Tyyli, rakenne, sisältö jne.
Laasanen on sukupuolijärjestelmän tutkija. Eiköhän hänelläkin ole jotain sanottavaa asiasta? Tässä blogissa oli heti kommenttien alussa linkki Laasasen blogissa olevaan kommenttiin, jonka oli kirjoittanut joku psykologi. Hän kirjoitti alaikäisten seksuaalisuudesta, lapsen harjoittamasta toisen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, johon hän katsoi tällaisen kirjan yllyttävän (en muista oliko verbi tuo). Romaanihan käsittelee nimenomaan alaikäisten seksiä.
Tätä romaania ei liene tarkoittu seksivalistusoppaaksi. Jos olisi, siinä pitäisi kertoa, että seksin harjoittaminen alaikäisen kanssa on rikos. Ehkä siitä kerrotaankin jossain loppuhuomautuksissa. Monet teini-ikäiset pojat (ehkä myös tytöt) ovat saaneet sakkoja tai muun rangaistuksen sellaisesta toiminnasta. Kuten sanoin, en tiedä onko tuossa kirjassa viettelytapaus ja mikä on tyttöjen kypsyystaso. Jos sinulla on se kirja, lue ja päättele.
Ihmiset puhuvat luonnollisesti niin erikoisesta aiheesta kirjoitetusta kirjasta. Joku on verrannut sitä Nabokovin Lolitaan, joka on aikuisten romaani, nerokas rikosromaani. Lolita on rikoksen uhri, ei sankaritar.
Valoa, valoa, valoa ei olisi ehkä herättänyt mitään huomiota, jos se olisi mainostettu aikuisten romaanina, mitä esim. Hesarin kriitikko katsoi sen olevan.
Sosiologisen tutkimuksen tiedot olivat vastaus Anulle ja mahdollisesti muille, jotka haluavat verrata nykyajan nuorten seksuaalisuutta lähihistoriaan, josta Anu esitti arvelunsa alkuperäisessä kirjoituksessa ja myös tämän kirjoituksen kommentissa.
Jos kirjastot laittavat kirjan aikuisten osastolle, ei ole mitään ongelmaa - paitsi se, että nuorille kirjoittavat alkavat ajatella, että heidän pitää ruveta kirjoittamaan seksikirjoja lapsille.
"Vahinkohan on jo tapahtunut, mitä siinä enää selkäsaunat auttaa."
VastaaPoistaMene kertomaan se keskiajan äijälle.
Täälläpä on ahkeroitu:-)
VastaaPoistaKirsti, hyvää ensimmäistä adventtia.
VastaaPoistaanuh:
VastaaPoista"säädöksistä huolimatta usein ns. ajanut tikanpojat puuhun - kun halut ja seksuaalinen uteliaisuus ovat heränneet, siinä on moni ollut valmis ottamaan rangaistuksen riskin."
En tosiaankaan toivo että vanhat hyvät ajat palaavat. Eittämättä ne saattoivat olla helppoja ja hyviä aikoja joillekin, mutta eivät suinkaan kaikille.
Homous poistui rikoslaista vuonna 1971 ja mielisairausluokituksista 1980-luvun alussa. Noista ajoista vasta on noin parikymmentä vuotta. Järkyttäväähän se on että on yhä heitä jotka haluavat nuo ajat takaisin.
Teos johon täällä on viitattu on julkaistu vuonna 1974, tutkimus lienee tehty sitä ennen. Kolmessakymmenessä viidessä vuodessa on onneksi tehty ja tuotettu runsaasti uutta alan tutkimusta sukupuolista ja seksuaalisuudesta.
Huotarisen teos kertoo rakkaudesta, myös se on aika järkyttävää että on heitä jotka ajattelevat ettei nuorilla ihmisillä ole rakkauden tunteita toisiaan kohtaan.
On se.
(kiitos, eräistä näkemyksistä sain kimmokeen kirjoittaa Saision Homo! -musikaalista, kunhan pääsen kotiin)
anuh:
VastaaPoista"säädöksistä huolimatta usein ns. ajanut tikanpojat puuhun - kun halut ja seksuaalinen uteliaisuus ovat heränneet, siinä on moni ollut valmis ottamaan rangaistuksen riskin."
En tosiaankaan toivo että vanhat hyvät ajat palaavat. Eittämättä ne saattoivat olla helppoja ja hyviä aikoja joillekin, mutta eivät suinkaan kaikille.
Homous poistui rikoslaista vuonna 1971 ja mielisairausluokituksista 1980-luvun alussa. Noista ajoista vasta on noin parikymmentä vuotta. Järkyttäväähän se on että on yhä heitä jotka haluavat nuo ajat takaisin.
Teos johon täällä on viitattu on julkaistu vuonna 1974, tutkimus lienee tehty sitä ennen. Kolmessakymmenessä viidessä vuodessa on onneksi tehty ja tuotettu runsaasti uutta alan tutkimusta sukupuolista ja seksuaalisuudesta.
Huotarisen teos kertoo rakkaudesta, myös se on aika järkyttävää että on heitä jotka ajattelevat ettei nuorilla ihmisillä ole rakkauden tunteita toisiaan kohtaan.
On se.
(kiitos, eräistä näkemyksistä sain kimmokeen kirjoittaa Saision Homo! -musikaalista, kunhan pääsen kotiin)
No kas tuli kahteen kertaan, nyt pyydän itse että tuon toisen voisi poistaa jos ystvällisesti viitsit kirsti.
VastaaPoistaHirlii, kirjoitat: " Järkyttäväähän se on että on yhä heitä jotka haluavat nuo ajat takaisin."
VastaaPoistaNoissa ajoissa oli hyvää ja pahaa niin kuin meidän ajassammekin.
Kuvitteletko, että toivoisin takaisin pahat asiat menneisyydestä? Jälleen kuvitelmia. Älä laita omia kuvitelmiasi toisen henkilön mielipiteiksi.
Lainaus kertoi siitä, että ennen lapsilla oli kasvurauha seksuaalisuuden alalla. Se oli hyvä asia.
"Sosiologisen tutkimuksen tiedot olivat vastaus Anulle ja mahdollisesti muille, jotka haluavat verrata nykyajan nuorten seksuaalisuutta lähihistoriaan, josta Anu esitti arvelunsa alkuperäisessä kirjoituksessa ja myös tämän kirjoituksen kommentissa."
VastaaPoistaMinä totesin vain sen TOSIseikan, että nuorten heräävä seksuaalisuus on aina herättänyt nuorissa uteliaisuutta ja johtanut ennen pitkää useimpien kohdalla ainakin jonkinlaisiin kokeiluihin. Ja niin tapahtuu myös tänäkin päivänä.
Sinä jotenkin onnistuit ensin spinnaamaan sen muotoon "Anu puhuu pakkoavioliitoista, joissa nuori tyttö annettiin aikuiselle miehelle vaimoksi".
Kun sanoin että tästä en missään nimessä puhunut, aloit jorista ihan aiheen sivusta ja kertoa niistä SEURAUKSISTA, joita esim. vahinkoraskauksille langetettiin ennen vanhaan, ja muistutella että ennen naisella ei ollut muuta merkittävää omaisuutta kuin siveytensä, hihhih. Ja tunnut ihailevan menneitä "kultakausia" kun nainen säästi itsensä avioliittoon, vaikka tuollainen viaton kokeilu samanikäisen kanssa saattoi olla PARASTA mitä tytölle tapahtui. Hänhän päätyi siten pakkoavioliittoon oman ikäisensä pojan kanssa, johon oli luultavasti myös kovasti ihastunut, versus jonkun tuntemattoman äijän vaimoksi.
Vai pitäisikö minun nyt ylitulkita sinun puheitasi siten, että sinun mielestäsi oli HIENOA että tytöt säästivät impeytensä itseään 10-50 vuotta vanhemmalle miehelle, jolle joutuivat lapsivaimoiksi? Neitsyyshän lienee iso, ellei peräti isoin pointti tällaisissa kulttuurisen pedofilian kuvioissa - haluttiin mahdollisimman nuori tyttö jotta tämä varmasti olisi neitsyt.
(Kyllä on jumala naisia lyönyt, kun senkin kudoksenripaleen on niskoillemme viskannut.)
Ehkäpä sinua on nyt muistutettava, että valoa valoa valoa ilmestyi NYKYaikana, joten on turha horista menneen maailman puritaanisista arvoista. Ja jos valoa valoa valoa olisi ilmestynyt aiemmin, nuo menneisyyden nuoretkin jotka saivat kauheita rangaistuksia joutuessaan tiedon puutteessa tutustumaan seksuaalisuuteen omin päin, olisivat voineet ehkä löytää kirjasta ohjeita kuinka toista voi pitää hyvänä jäämättä kiinni.
Anu,
VastaaPoistatäällä nuorempi tilasto.
Tilastoja vuodelta 2002: seksuaalisesti kokeneet 15-vuotiaat tytöt eri maissa
Ranska 17, 7 %
Viro 14,1 %
Kreikka 9, 5 %
Hollanti 20,5%
Englanti 39,9%
Suomi 32,7%
Ruotsi 29,9%
jne
http://en.wikipedia.org/wiki/Adolescent_sexuality
Tilastot ovat oikealla alhaalla tuolla sivulla
"Teinien" tilastoista kannattaa tarkistaa aina ikä, sillä niihin lasketaan 20-vuotiaatkin esimerkiksi maailmanterveysjärjestön tilastoissa.
Tietääkseni romaani käsittelee lesborakkautta, ja lesboja on vain hyvin pieni osa väestöstä, joten se ei palvele seksuaalioppaanakaan kuin vain pienenpientä ryhmää nuorista lukijoista, joista monet ovat vasta 8-13 -vuotiaita.
Miksi sinä noita tilastoja postailet?
VastaaPoistaEn ole lesbo, mutta eiköhän hyväily ole aika universaalia. Nimenomaan nuorille kokeileville heteroillekin on hyvä muistuttaa, että seksuaalinen kanssakäyminen voi olla ihan muutakin kuin panemisen paukutusta (joka voi johtaa niihin vahinkoraskauksiin).
Ja valoa valoa valoa -kirjassahan on, kuten Hirliikin muistutti, kuitenkin pääosassa rakkaus. Toki se on nuortenkirja, ei pikkulasten kirja, mutta pitäisikö varovaisuuden nimissä nuorillekin kirjoittaa vain nallesatuja? Onhan nuortenkirjoissa paljon rankempiakin juttuja kuin sitä ah niin synnillistä seksuaalisuutta, esimerkiksi huumeidenkäyttöä, itsemurhia ja monennäköisiä perhehelvettejä. Pitäisikö nämäkin kirjat raakata pois, ettei vaan kukaan lapsi vahingossa lue niitä?
Anu,
VastaaPoistakirjoitit "on turha horista menneen maailman puritaanisista arvoista"
Tilastot kertovat 2000-luvusta.
"Tietääkseni romaani käsittelee lesborakkautta, ja lesboja on vain hyvin pieni osa väestöstä."
VastaaPoistaArvioidaan että homoseksuaaleja on noin 5%:a. Kannattaa ottaa huomioon, että välillisesti tämä asia koskee myös homoseksuaalien kaikkia läheisiä: isovanhempia, vanhempia, sisaruksia, setiä, tätejä, serkkuja, enoja, kummivanhempia, lapsia, koulukavereita, työkavereita sekä ystäviä. Joihin sattuu yhtälailla kaikki se moska mitä homoista julkisuuteen heitetään. Silloin puhutaan huomattavasti suuremmasta joukosta ihmisiä ja saatetaan se myös inhimilliseen yhteyteensä.
Toisaalta eduskunnan puhujanpöntössä on tästä asiasta puhuneet ihmiset jotka eivät edes osaa erottaa eläimiä ja ihmisiä toisistaan, eivätkä myöskään lapsia aikuisista. Nabokovin Lolita kertoo aikuisen suhteesta alaikäiseen lapseen. se on eriasia kuin kahden nuoren välinen suhde.
Lesbo- ja homorakkaudesta on kirjoitettu aiemminkin romaaneja. Ainakin Salla Simukalla on aiheesta nuortenromaani.
Ei voi olla totta! :'D
VastaaPoistaKyseessä on nuortenromaani, kauniskielinen TAIDETEOS. Miksi sen pitäisi "palvella" KETÄÄN "seksuaalioppaana"?
Vilja-Tuulia Huotarisen päätoimittaman Lukufiiis-lehden, jonka uusin numero ilmestyi tällä viikolla, teemana on muuten sattuvasti tämä niin sanottu kielletty kirjallisuus.
"Myös nuortenkirjojen seksuaalisuus voi pelottaa. Olen kuullut, että esikoisteostani "Kun enkelit katsovat muualle" (WSOY 2002) ei ole joillakin paikkakunnilla oikein voinut vinkata kouluissa, sillä joidenkin oppilaiden vanhemmat ovat pitäneet sitä sopimattomana", Salla Simukka kirjoittaa lehdessä.
Nuorisotyölaki määrittelee nuoreksi ihmiseksi kaikki alle 29-vuotiaat.
VastaaPoistaKellokas,
VastaaPoistamutta millaisen minäkuvan nuori lukija saa?
Jo vuonna 2003 lastenkirjallisuuden asiantuntija Maria Nikolajeva kirjoittaa Swedish Book Review -lehdessä HBL:n mukaan:
"jos muodostaa käsityksensa tämän [Thydellin] kirjan ja tusinan muun viime vuosina ilmestyneen kirjan mukaan, kaikki ruotsalaiset kaupunkilaistytöt juovat itsensä humalaan joka perjantai täytettyään 12 vuotta, saavat ensimmäisen seksikokemuksensa 13-vuotiaina, joutuvat päivittäin raiskauksen ja insestin kohteiksi ja käyttävät huumeita. Luonnollisesti todellisessa elämässäkin on kauheita rikoksia, jotka koskevat myös nuoria tyttöjä, ja luonnollisesti on jännittävämpää kirjoittaa huumeista ja raiskauksista kuin tavallisesta arkielämästä tasapainoisissa perheissä. Mutta millaisen minäkuvan saavat nuoret lukijat näistä stereotyypeistä?" (0ma suomennos)
http://blogisisko.blogspot.com/2007/01/tytn-minkuva-ja-nuortenkirjallisuus.html
Anna, viittasin puritaanisilla horinoilla siihen, että kiskaisit jonkun ihme tangentin entisaikojen seksuaaliasenteisiin siitä, että puhuin seksuaalisuuden heräämisestä joka tapahtuu nuorille täysin luonnollisesti.
VastaaPoistaVäitä mitä väität, mutta rangaistuksilla pelottelu, väkivalta ja tosiasioiden vääristely (esim. masturbointiin liittyvät sepitteet sen terveyshaitoista) eivät edistä tervettä, tasapainoista, itsetuntoista seksuaalisuutta.
Ei se toinen ääripääkään sitä varmaankaan tee (nykyajan luonnottomat kauneusihanteet jne), mutta kuten tässä on jo moneen kertaan mainittu, valoa valoa valoa on ROMAANI, ei pornograafista viihdettä tai nuorten seksiopas.
Anu, sinä kirjoitit, että nuoret ovat harjoittaneet "aina" seksiä "pitkin ja poikin". "Aina" vie ajatukset historiaan, 'pitkin ja poikin' tuo lisävyjä.
VastaaPoistaRomaani, romaani, miksi puhutte tässä yhteydessä sitten koko ajan seksuaaliopastuksesta?
Anna Amnell, voin vakuuttaa, etten saa minäkuvaani kirjoista saati ainakaan yhdestä kirjasta. Lasken itseni 17-vuotiaana vielä suhteellisen nuoreksi lukijaksi.
VastaaPoistaMutta luonnollisestihan lukevat nuoret ovat niitä häiriintyneimpiä ja tasapainottomimpia, eikö totta? ;)
"Anu, sinä kirjoitit, että nuoret ovat harjoittaneet "aina" seksiä "pitkin ja poikin". "Aina" vie ajatukset historiaan, 'pitkin ja poikin' tuo lisävyjä."
VastaaPoistaKyllä nuoret ovat harrastaneet ihan luonnollisen vietin herättämisiä seksuaalisia kokeiluja historian hämäristä asti, ei tietenkään jokainen yksilö, eikä kaikki ole jääneet siitä kiinni. Mutta sitä on silti tapahtunut ja uskaltaisin väittää että aika laajassa mittakaavassa :)
Sävyt puolestaan syntyvät jokaisen omasta asennemaailmasta. "Pitkin poikin" tarkoittaa minun sanomanani kaikkina aikoina ja kaikilla maailman kolkilla. Jos se sinulle tarkoittaa vaikkapa keskellä toria naiskentelua, niin mikäs siinä.
En ole muuten kuullut vieläkään anteeksipyyntöä siitä, että laitoit vääristeltyjä sanoja suuhuni (ja ihan kirjaimellisesti, "Se mistä Anu puhui tarkoittaa..." ja sitten oma tulkintasi siitä mitä kuvittelit minun tarkoittavan). Ei kai tämä niin päin mene, että vain sinulla on oikeus anteeksipyyntöön? :)
Kerron nyt teille, miksi alunperin tulin mukaan tähän outoon keskusteluun.
VastaaPoistaOlin muutama vuosi sitten kirjastovierailulla eräässä kaupungissa. Tilaisuuden jälkeen kirjastonhoitajat pyysivät minua keskustelemaan sanoen, että heillä oli hyvin tärkeää asiaa.
He kysyivät, mitä heidän pitäisi tehdä, kun nuortenkirjat ovat niin "kauheita", että niitä ei voi antaa lasten luettaviksi, ja aikuiset eivät viitsi sellaisia lukea. Minne ne pitäisi pistää? Heillä oli itsellään lasten- ja nuortenkirjoja lukevia lapsia, joten he tiesivät, mistä puhuivat.
Menen harvoin sanattomaksi, mutta silloin tunsin joutuneeni hankalaan tilanteeseen. Kun he kysyivät lopuksi, miksi sellaisia kirjoja kirjoitetaan lapsille ja nuorille, sanoin vihdoin:
"Ehkäpä nuoret kirjailijat käyvät läpi nuoruutensa traumoja niin kuin on aina tehty kirjallisuudessa, ja nykyään kustantaja luokittelee sellaiset kirjat kaupallisista syistä nuortenkirjoiksi. Ne saavat siten huomiota sensaatioarvon vuoksi."
Jos minulta olisi kysytty mielipidettä Valoa, valo, valoa kirjasta, olisi ollut helppo vastata: Laittaakaa se aikuisten osastolle.
Taidokas romaani väärässä kategoriassa
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Taidokas+romaani+väärässä+sarjassa/HS20110919SI1KU027jf
Kehoitan kaikkia lukemaan Teemu Keskisarjan Kyynelten kallion, jossa kerrotaan suomalaisten seksuaalisesta käyttäytymisestä halki vuosisatojen ja oikeuslaitoksen toiminnasta, ehdottaa Salme
VastaaPoistahttp://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9522340804&lang=fi
Kehottaisit pistämään aikuisten osastolle, vaikket ilmeisestikään ole lukenut ko. teosta?
VastaaPoistaHS:n kritiikki sisältää oletuksen, että kaikki nuoret lukiessaan vain "läähättävät seuraavaa juonnenkäännettä". Nuorille siis ei saisi kirjoittaa "runoilijan otteella".
Kuulisin mielläni kunnon perustelut sille, miksei teos muka ole tai voi olla nuortenkirjallisuutta.
Mitkä ovat ne seikat, jotka tekevät jostain nuortenkirjasta niin "kauhean", että siitä pitäisi sijoittaa aikuisten hyllyyn?
Monet nuoret muuten lukevat sekä nuorten- että aikuistenosaston kirjoja.
Anu,
VastaaPoistaOle hyvä ja ota suora lainaus siihen, mitä väität minun kirjoittaneen.
Miksi kirjoittelet tuollaista asiatonta kuin:" Jos se sinulle tarkoittaa vaikkapa keskellä toria naiskentelua, niin mikäs siinä" ?
"Pitkin ja poikin" tarkoittaa "joka suuntaan, ristiin rastiin" huonetta, maailmaa. Mutta myös esim "lauta pirstoutui pitkin ja poikin", mikä tuo ehdottomasti sivumerkityksen sanontaasi nuorten seksin harjoittamisesta. (Nykysuomen sanakirja)
Seuraava väitteesi ei ole totta: "Kyllä nuoret ovat harrastaneet ihan luonnollisen vietin herättämisiä seksuaalisia kokeiluja --[kaikkina aikoina] aika laajassa mittakaavassa". Voit tarkistaa asian joltakin historiantutkijalta, jos et uskoa minua.
Tämä keskustelu menee naurettavaksi.
Toivotan hyvää adventtipäivää!
Nimimerkki Kellokas,
VastaaPoistakaikki eivät ehdi eivätkä halua lukea kaikkia kirjoja. Kirjaesittelyt ja kirja-arvostelut ovat sitä varten.
Tässä tilanteessa luotan Helena Ruuskan kirja-arvosteluun enemmän kuin esimerkiksi Sinun, pelkän nimimerkin mielipiteeseen.
Katso vaikka seuraavaa:
https://tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/fi/persons/helena-ruuska(74612e31-6d74-4546-a140-c7145ae3262e).html
Jospa jatkaisitte nyt keskenänne. Olen sanonut sen, mikä on tarpeellista.
"Anu,
VastaaPoistaOle hyvä ja ota suora lainaus siihen, mitä väität minun kirjoittaneen."
Vähän vaikeaa, kun Kirsti poisti keskustelun. Mutta sen muistan aivan varmasti, että nimenomaan sanoit "Se mistä Anu puhuu...". (Ehkä joku muukin muistaa?)
Ei toki tarvitse pyytää anteeksi, jos katsot olevasi sellaisen yläpuolella.
Anna Amnell,
VastaaPoistakritiikit toki auttavat pysymään perillä kirjoista, joita ei ehdi lukea. Ne näyttävät teoksesta kuitenkin aina vain hyvin rajatun kuvan, joten mielipidettä ei teoksesta voi niiden kautta oikein muodostaa. Varsinkin linkkaamasi HS:n kritiikki on aika lyhyt ja suppea.
Vaikka kriitikolla olisi minkälainen ansioluettelo tahansa, ei se poista sitä tosiasiaa, etten ole vakuuttunut hänen perusteluistaan. Minulla ei ole tapana arvottaa ihmisten mielipiteitä ansioluettelon tai nimen perusteella.
Harmi, että luikit takavasemmalle. Minua kiinnostaa oikeasti, mikä tekee valoa valoa valoa -kirjasta sopimattoman nuorille/aikuistenkirjan. Kiitos kuitenkin, että ainakin yritit vastata.
Kellokas, onneksi kirjastoissa on valistuneita ja sivistyneitä ihmisiä - valo valoa valoateos ei ole huono nuorten kirja. Se tulee löytymään varmasti monien kirjastojen nuorten osastoilta. :)
VastaaPoistaHelmet -tietokannan mukaan teoskappaleita 56 ja varuksia 78, ja löytyvät lähes kaikki lasten- ja nuortenosastoilta.
VastaaPoistaKannattaako näistä nuorten hipelöinneistä nyt pikkuhousujaan repiä?
VastaaPoistaMeinaan, kun nyt ollaan vähän kirkollisessa blogissa pyydän palauttamaan mieleen, millaista pornoa 50-luvulla luettiin. Tuhansissa raamatuissa olivat eräät sivut aivan koirankorvilla, jopa tahraisia. Koirankorvien takaa löytyi tosi kovaa pornoa(sen ajan mittapuiden mukaan). En nyt laita tähän profeetan nimeä enkä jakeita, ettei kukaan syyttelisi irstauteen yllyttämisestä. Ties vaikka joku lapsi innostuisi lukemaan raamattua vääristä kohdista.
Tarkoitan tällä sitä, että jos lapsukainen haluaa lisätietoja seksuaalisuudesta hän ne kyllä hankkii. Muistan lukeneeni pikkupojista, jotka käyttivät Tampaxin käyttöohjetta käsitöidensä avustajana.
Ei voi kuin taas kerran kadehtia kollegaa siitä, että on keksinyt kirjoittaa kirjan, joka puhuttaa. Sitähän jokainen kirjailija kai haaveilee, että voisi sellaisen kirjan tehdä. Hiukan masentunut olen sen vuoksi, että taas kerran puhetta herättävä kirja käsittelee seksiä. En tiedä, ehkä minun pitäisi mennä johonkin hoitoon, mutta en millään jaksa enää riehaantua seksiasioista. Toki ymmärrän, että 14 vuotiaita kiinnostaa ja vähän vanhempiakin, mutta eikö maailmaan muuta mahdu kuin seksi. No ei kai sitten.
VastaaPoistaMinusta taas seksi ei ole valoa valoa valossa mitenkään erityisen ylikorostunutta, ja siksi täällä hämmästelenkin näitä seksuaaliopasjuttuja. Itse asiassa valoa valoa valoa on minusta tähän mennessä lukemani perusteella suhteellisen kiltti ja viaton kirja tällä saralla.
VastaaPoistaSe mikä tässä keskustelussa näyttää vallan unohtuneen, siis kun puhutaan nuorten seksuaalisuudesta, että Huotarisen romaani sijoittuu vuoteen 1986 Tsernobyleineen kaikkineen.
VastaaPoistaSe on sikälikin oleellisesta, että silloin suhtautuminen nuortenkin seksuaalisuuteen oli paljon luonnollisempaa. Oliko se sitten AIDS-kummitus, joka muutti suhtautumista ja nosti pelottelun ja moralismin taas pintaan.
Itse olen elänyt nuoruuteni 70-luvun alkupuolella. Aloin 13-vuotiaana vakituisesti seurustella ikäiseni tytön kanssa. Kihloihin menimme 16-vuotiaina ja muistan, että meillä oli silloin poikalyseon luokalla kolme muutakin, jotka olivat kihloissa, jo pitkään seurusteltuaan. Opettajatkaan eivät suhtautuneet siihen mitenkään moraalisella paheksunnalla, oikeastaan päivastoin: minulla oli biologianopettaja, jolla oli erikoinen tapa keväisin pohtia ääneen luokan edessä mitä kullekin annettaisiin numeroksi. Minun kohdallani hän pohti, että kahdeksan vai yhdeksän, jolloin joku takapenkkiläinen huusi, että anna sille kymppi, kun se on jo kihloissakin. Niin minulla sitten oli biologia kymmenen läpi lopun kouluni. Että on siitä nuorelle hyötyäkin, että aloittaa käytännön bilogiaan tutustumisen jo varhain...
Kuinka vanha on nykyinen tyttöystäväsi?
VastaaPoistaEn ihan ymmärrä kysymyksesi aihetta. Tuo silloinen tyttöystävä oli sitten ensimmäinen vaimoni, jonka kanssa olin naimisissa kymmenen vuotta. Nykyisen vaimon kanssa olen ollut naimisissa kaksikymmentä vuotta. Että laske siitä.
VastaaPoistaMinäkin muistan 70 luvulta seurustelevat nuoret parit ja vapaamielisyyden seksiin liittyen, mutta toisaalta seksi kuului silloin vielä ihmisten yksityiseen sfääriin paljon enemmän kuin nykyään. Silloin ei voinut vielä kuvitella, että televisiossa parhaaseen katseluaikaan annettaisiin yksityiskohtaisia ohjeita seksiin, ja näytettäisiin aitoja panokohtauksia, mikä taas viime vuosina on ollut viihdeohjelmien valtavirtaa. Sitä taustaa vasten on minusta erikoinen ajatus, että pelottelu ja moralismi olisi nyt pinnassa. Mutta ehkä se sitten riippuu siitä että missä piireissä liikkuu.
VastaaPoistaRakkaus, siitähän se Huotarisen teos kertoo ja jota sanaa olen käyttänyt aika monta kertaa tästä ko. teoksesta.
VastaaPoistaEnvei, onpa hyvä että rakkaudesta kirjoitetaan (niin sinä Kirsti kuin muutkin, - ja oli sun viimeisessä kirjassasi seksiä...)
Rakkaudellista pyhäiltaa!
Anonyymi, kuinka vanha toinen vaimosi oli, kun menitte kihloihin tai naimisiiin?
VastaaPoistaNuori vaimo
No,meneepä tentiksi, en tiedä mitä sinä toinen Anonyymi ajat takaa. Mutta jos haluat tietää, niin toinen vaimoni oli 25-vuotias kun menimme naimisiin, minä siis ihan hiukan vanhempi, mutta henkisesti olimme ja olemme nykyään samanikäisiä.
VastaaPoistaKellokas on 17-vuotias. Hän voi lukea kirjoja aikuisten osastolta. Hän on eri tilanteessa kuin 7-14-vuotiaat tytöt.
VastaaPoistaNo niin, oisko tämä nyt tässä?
VastaaPoistaKiitokset osallistujille.
Kirsti, vaikka suljit jo keskustelun, toivoisin että saisin vielä korjata pari uudessa ketjussa esiintyvää asiavirhettä. Olen ilmeisesti ainoa kommentoija, joka on lukenut valoa valoa valoa -romaanin kokonaan.
VastaaPoista"Romaanihan käsittelee nimenomaan alaikäisten seksiä."
Väärin. Romaani ei käsittele oikeastaan seksiä lainkaan, ainoastaan aistillista tunnustelua, etsimistä ja nupullaan olemista. Kantavia teemoja ovat rakkaus, pelot, ulkopuolisuus, epävarmuus, kuolema.
"Tietääkseni romaani käsittelee lesborakkautta,"
En ymmärtänyt kummankaan tytöistä olevan lesbo, hehän vasta etsivät sukupuolista identiteettiään. Käsittääkseni hyvin monilla heteroillakin on ollut nuoruudessa joko kokemuksia tai fantasioita saman sukupuolen kosketuksen aiheuttamasta mielihyvästä. Romaani lohduttaa, voimauttaa ja on armollinen.
70 kommenttia! Ja yksi kommenttiketju jo poistettu...
VastaaPoistaOlen myös lukenut valoa valoa valoa ja olen kirsti k:n kanssa samaa mieltä.
Romaani on kaunokirjallisesti erittäin korkeatasoinen, se kuvaa rakkautta ja myös nuoren turvattomuutta.
Sanoisin, että jotain ajassa liikkuu, kun vain ymmärtäisi mitä. Kulttuuri on murroksessa, enkä puhu vain kaunokirjallisuudesta.
VastaaPoista"Yleensä lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ymmärretään viittaavan ainoastaan välittömään ruumiilliseen kajoamiseen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi yhdyntää tai sen yritystä,
VastaaPoistamuuta lapsen ruumiillista koskemattomuutta loukkaavaa seksuaalitekoa, esimerkiksi lapsen sukupuolielinten koskettelua tai lapsen johdattamista hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaamattomaan seksuaalikäyttäytymiseen, kuten toisen henkilön sukupuolielinten kosketteluun tai muuhun seksuaaliseen tyydyttämiseen.
Hyväksikäyttö ei kuitenkaan edellytä fyysistä kontaktia lapsen kanssa, vaan voi tapahtua esimerkiksi katselemalla ja ohjailemalla lasta seksuaaliseen tai tekijän seksuaalisuutta ruokkivaan toimintaan, myös ilman fyysistä läsnäoloa viestintäteknologiaa apuna käyttäen. Lapsen hyödyntäminen pornografisissa julkaisuissa ja prostituutiossa ovat myös lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.
Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä puhuttaessa lapsena pidetään Suomen rikoslain mukaan yleensä alle 16-vuotiasta henkilöä. " (Wikipedia)
"Romaani on laaja proosamuotoinen, sepitteellinen kirjallinen teos. Romaani on 1800-luvulta lähtien ollut kaunokirjallisuuden hallitseva lajityyppi.
VastaaPoistaRomaani eroaa novellista pituutensa ja monimutkaisemman rakenteensa puolesta. Romaanin ja novellin ero voi joskus olla vaikeasti määriteltävä. Joitakin satasivuisia tekstejä lasketaan vielä novelleiksi ja toisaalta on olemassa pienoisromaaneja, joista esimerkiksi Samuel Beckettin Huonosti nähty huonosti sanottu on vain 50-sivuinen. Vaikka ehdottomia määritelmiä ei ole, luetaan seuraavat ominaisuudet usein romaanin tunnusmerkeiksi:
pidempi kuin novelli
jaettu lukuihin
henkilöiden sisäinen monologi eli ajatukset
yksi tai useampia päähenkilöitä
kuuluu yhteen tai useampaan lajityyppiin
kertoo kuvitteellisen tarinan
selkeä loppu.
Romaani sijoittuu usein tunnistettavaan paikkaan ja aikaan. Inhimillinen elämä on yleensä tarinoiden pääosassa, riippumatta siitä, ovatko henkilöt ihmisiä vai eivät. Yleensä tietyt henkilöhahmot ovat kertomuksessa keskeisempiä eli teoksella on yksi tai useampia päähenkilöitä, ja romaani kuvaa juonen kautta tiettyä muutosta ja kehitystä näissä henkilöhahmoissa."
(Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Romaani)
Myös Dostojevski on käsitellyt kahden nuoren tytön orastavaa ja heräävää seksuaalisuutta ja heidän tunteitaan toisiaan kohtaan. Se on yksi Netotška Nezvanova -romaanin juonteista muiden juonteiden ohella.
VastaaPoistaValoa valoa valoa en ole lukenut, joten en osaa sanoa tuosta vertailusta enempää. Tulipahan vain mieleeni Dostojevski, kun joku kuvasi tuota Huotarisen kirjan mielestäni herkänoloista tunnelmaa.
"Sanoisin, että jotain ajassa liikkuu, kun vain ymmärtäisi mitä."
VastaaPoistaJonkinlaisen uuspuritaanisuuden nousua, siltä ainakin vaikuttaa. Heräävää seksuaalisuutta on käsitelty lukuisissa nuortenkirjoissa tätä ennenkin, sehän on yksi murrosiän keskeisimmistä asioista.
En sitten tiedä johtuuko tämä älämölö FJ-palkinnosta vai siitä, että kyseessä on nimenomaan kahden tytön välinen aistillisuus.
Alkaa näistä ylireagoinneista nousta mieleen taannoisia Amerikan-huhuja, siellä kuulemma yritettiin kieltää (uskonnon varjolla, yllätys yllätys) Harry Potter -kirjat koska ne yllyttävät lapsia noituuden harjoittamiseen :D
Hoh. Tämä se jatkuu. Kiintoisiakin kommentteja, joihin vastaisin jos nyt pystyisin.
VastaaPoistaVaan lyhyesti Anuh:lle: homoseksuaalisuus herättää ihmisissä todella merkillisiä ahdistus- ja pelkotiloja sekä jopa vihareaktioita.
Ja on erityiskurjaa nuortenkirjan kohdalla, että se leimataan tällä tavoin joksikin pedofiili-seksikirjaksi kun siitä ei teoksessa ole kyse.
Tuo Harry Potter kielto ei ole pelkästään huhu vaan voimassa joissain osavaltioissa.
Paikkakuntamme kaupunginkirjaston lastenosastoa eniten käyttävä ikäryhmä oli 7-12-vuotiaat. Heillekö Valoa, valoa, valoa?
VastaaPoistaMulla alkaa olla sellainen kutina, että tuo yksi Anonyymi on Anna A, tyyli täsmää ihan täysin... No, Kirsti varmaan näkee sen blogspotin dashboardista, me muut joudutaan arvailemaan ;)
VastaaPoistaMutta jos arvaukseni osui oikeaan, niin kirjoittele Anna nyt ihmeessä omalla nimelläsi. Ei olisi ensimmäinen kerta kun joku ilmoittaa häipyvänsä nettikeskustelusta, mutta ei sitten maltakaan. Ihmisiä tässä vaan ollaan ;)
En usko, että kirjaa missään sijoitetaan lastenosastolle vaan nuortenosastolle. Ja jos kirjastossa ei ole nuorille omaa osastoa, on siellä takuulla lastenkirjat eri hyllyssä kuin nuortenkirjat.
VastaaPoistaEn myöskään usko, että ketään pientä lasta isommin kiinnostaa lukea valoa valoa valoa, he lukevat lastenkirjoja. Toisaalta, jos joku lapsi teoksen lukee, tuskin siitä on hänelle haittaa. Pikkulapset ovat fiksuja, ja he ymmärtävät asiat omalla logiikallaan.
Kohta Kirsti poistaa tämänkin mammuttimaiseksi yltyvän ketjun...
VastaaPoistaMutta sen uhallakin lisään tähän, että ko. romaani on tyylillisesti ja kieleltään sen verran vaativa, että se 7 - 12 -vuotias, joka innostuu kirjasta ja jaksaa sen lukea, on riittävän kypsä myös romaanin sisällölle. En tosin usko juuri lukemaan oppineiden ensi- ja toisluokkalaisten ensimmäisenä ryntäävän tätä kirjaa lainaamaan.
Varhaiskypsä 12-vuotias ehkä jo jaksaa keskittyä.
Romaani on NUORTENKIRJA, ei lastenkirja. 7-vuotiaat ovat lapsia. LASTENKIRJANA sitä ei ole missään markkinoitu.
Olemme näköjään Kirsti K:n kanssa postanneet lähes samansisältöisen kommentin lähes samanaikaisesti! Me ollaan NIIN samiksii!
VastaaPoistaHyvä Anna Amnell,
VastaaPoistaymmärrän huolesi lasten seksuaalisesta kehityksestä ja yleisestä hyvinvoinnista, mutta valitettavasti tämä kaunokirjallinen teos ei liity näihin asioihin juuri mitenkään.
Ensinnäkin: olisi hyvä erottaa mitä on tapahtunut oikeasti ja mitä on tapahtunut kirjassa. Kaunokirjallisuus on luonteeltaan fiktiivistä, viihteeksi tarkoitettua taidetta. Valisuksen aika meni jo, eikä ole mielekästä olettaa romaanin toimivan moraalin portinvartijana tai kasvatusoppaana. Sen sijaan tabujen purkaminen, tunteiden käsitteleminen ja tarinoiden kertominen ovat kirjallisuuden tehtäviä.
Kysymys on pohjimmiltaan siitä, että lakkaako kivi olemasta kun se sulkee piiloon nyrkkiinsä. Nuoret juovat viinaa, vaikka se on laitonta ja terveydelle haitallista. Nuoret kiipeävät katolle osoittaakseen miehisyyttään, vaikka se on naurettavaa ja terveydelle haitallista. Nuoret harrastavat seksiä, vaikka sekin saattaa olla haitallista. Liiaksi kaunisteltu kirja on yksinkertaisesti epäaito, jolloin siihen voi olla hankala samaistua. Nuorten kasvukivuista kertova kirja on täysin epäonnistunut, mikäli lukijat toteavat lakonisesti "ei tämä kerro mitään elämästä".
En kuitenkaan halua kieltää, etteikö kirjailijallakin tulisi olla jotain silmää etiikalle, mutta eiköhän silti lopeteta tämä nuorten lukijoiden julma aliarviointi. Lapset ja nuoret eivät ole tyhmiä. Lapsen käsitys oikeasta ja väärästä kehittyy jo ennnen kouluikää, samoin kyky erottaa todellisuus fiktiosta. Jos joku kirjassa harrastaa seksiä, ei lapsi todellakaan suoraan kopioi tätä. Henkisesti tasapainoiseen ihmiseen eivät fiktiiviset mallit juurikaan vaikuta. Ja jos kyseessä on epävakaa lapsi, ongelmat ovat edelleen jossain muualla kuin siinä kirjassa - häiriökäyttäytymisen saattaa laukaista mikä tahansa muukin asia.
Anna, toivoisin sinun lopettavan Vilja-Tuulia Huotarisen suoran syyllistämisen. Kirjallisuus on yleensäkin häviävän pieni media nuorille. Mieti miten paljon "onteloita nuoleskellaan" esimerkiksi televisiossa, internetissä tai nuorten keskinäisissä keskusteluissa.
Muutenkin seksuaalisuuden avoin käsittely lienee kuitenkin se paras keino suojella nuoria. Totuus on, että myös teini-ikäiset harrastavat seksiä. Totuus on, että elleivät saa muualta suoraa puhetta, porno on aina kohtuullisen suoraa. Ja sitä on aina saatavilla.
Ja vielä lopuksi: olen läpi tekstini puhunut nimenomaan 'nuorista'. Tämä siksi, että 14-vuotias on varmasti vielä paljolti lapsi, mutta ei pelkästään. Suojaikärajojen ynnä muiden valossa vain parin vuoden päässä aikuisuudesta oleva teini-ikäinen on jo muutakin. Ja hei, kuinka lapsia tai lapsellisia voivat yli kaksikymppisetkin olla? Tai viisikymppiset?
Se onko 14-vuotias, täysi-ikäinen tai edes kolmekymppinen valmis seksiin, on täysin henkilökohtainen asia ja riippuu monesta seikasta. Mutta kaiken ihmisyyden, modernismin, psykologian ja moraalinkin nimissä - eikö heillä kuitenkin ole edes oikeus tietää mitä se seksi oikein on?
Terveisin,
Oskari Toivonen
kirjallisuus- ja kasvatustieteiden opiskelija
tuleva äidinkielen opettaja
entinen lapsi ja nuori
nykyinen muka-aikuinen (21v)
Piti postata äskeinen jo siihen edelliseen ketjuun, mutta en ehtinyt. Onneksi oli vielä tallella.
VastaaPoistaJärki käteen ja siveellistä loppusyksyä!
Arvoisa ylioppilas Oskari Toivonen,
VastaaPoistaette tainnut tainnut lukea, mitä kirjoitin aikaisemmin:
"Kerron nyt teille, miksi alunperin tulin mukaan tähän outoon keskusteluun.
Olin muutama vuosi sitten kirjastovierailulla eräässä kaupungissa. Tilaisuuden jälkeen kirjastonhoitajat pyysivät minua keskustelemaan sanoen, että heillä oli hyvin tärkeää asiaa.
He kysyivät, mitä heidän pitäisi tehdä, kun nuortenkirjat ovat niin "kauheita", että niitä ei voi antaa lasten luettaviksi, ja aikuiset eivät viitsi sellaisia lukea. Minne ne pitäisi pistää? Heillä oli itsellään lasten- ja nuortenkirjoja lukevia lapsia, joten he tiesivät, mistä puhuivat.
Menen harvoin sanattomaksi, mutta silloin tunsin joutuneeni hankalaan tilanteeseen. Kun he kysyivät lopuksi, miksi sellaisia kirjoja kirjoitetaan lapsille ja nuorille, sanoin vihdoin:
"Ehkäpä nuoret kirjailijat käyvät läpi nuoruutensa traumoja niin kuin on aina tehty kirjallisuudessa, ja nykyään kustantaja luokittelee sellaiset kirjat kaupallisista syistä nuortenkirjoiksi. Ne saavat siten huomiota sensaatioarvon vuoksi."
(Huom! Tämä tapahtui jo muutama vuosi sitten.)
Jos minulta olisi kysytty mielipidettä Valoa, valoa, valoa kirjasta, olisi ollut helppo vastata: Laittaakaa se aikuisten osastolle.
Olen siis samaa mieltä kuin Hesarin kriitikko:
Taidokas romaani väärässä kategoriassa
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Taidokas+romaani+väärässä+sarjassa/HS20110919SI1KU027jf
Minulla on täydellinen oikeus sanoa mielipiteeni. Olen kolmen aikuisen lapsen äiti. Tein graduni lastenkirjallisuudesta ja opiskelin yliopistossa mm yleistä kirjallisuustiedettä, joten tiedän kyllä mikä on faktan ja filtion ero, mikä on romaani. Olen kirjoittanut itsekin kuusi nuortenkirjaa, historiallista fiktiota.
Arvoisa ylioppilas Toivonen, jospa lopettaisitte asiattomat syyttelyt kirjailijan syyllistämisestä.
Viittaan myös ruotsalaisen asiantuntijan mielipiteeseen nuortenkirjoista ja niiden vaikutuksesta nuoren tytön minäkuvaan:
http://blogisisko.blogspot.com/2007/01/tytn-minkuva-ja-nuortenkirjallisuus.html
Ystävällisin terveisin Anna Amnell
FM, entinen opettaja ja toimittaja
Kirsti,
VastaaPoistaSinun kannattaisi käyttää "hihansuojuksia" niin kuin entisajan toimistovirkailijat tai irtohihoja niin kuin renessanssin naiset: voisit poistaa kommentteja reippaammin. Muuten saatat väsyä bloggaamiseen.
Ehkä olisikin jo korkea aika väsyä bloggaamiseen. johan tätä hupia on ollutkin vuosikaudet. Mutta siis onko nyt jokin kommentti, joka pitäisi poistaa?
VastaaPoistaEi, minun puolestani.
VastaaPoistaPyydän keskustelijoita tutustumaan kirjoittamaani arvioon kirjasta Valoa, valoa, valoa.
VastaaPoistahttp://blogisisko.blogspot.com/2011/11/vilja-tuulia-huotarinen-valoa-valoa.html
Hienoa, Anna Amnell, että luit kirjan ja kirjoitit siitä perehtyneen arvion.
VastaaPoistaOlet sitä mieltä, että tarinan tytöt ovat häiriintyneitä. Huokaan syvään ja katson peiliin, hmmm, siis minäkin olen pahasti vinksallani. Moni lukija varmasti samaistuu tyttöihin, tuntee huojennusta ja lohtua siitä, että on olemassa sielunsisaria. Häiriintyneitä kaikki tyynni.
Onneksi nuoret osaavat itse arvioida, mikä on häriintynyttä ja mikä ei. Yhden ihmisen lyömä häiriintyneisyys-leima tuskin tarttuu lukijoihin.
Huumeiden käyttäminen, viiltely ja itsemurha sekä itsemurhayritys (pako metsään kuolemaan). Eivätkö ne jo osoita noiden 14-vuotiaiden lasten vakavaa häiriintyneisyyttä?
VastaaPoistaErään lehden kriitikon mielstä kirjoittamiskurssi oli kirjoittamisterapiaa.
Kai me kaikki olemme enemmän tai vähemmän häiriintyneitä. Se että kirja kertoo häiriintyneistä ihmisistä, ei kai välttämättä kannusta lukijoita häiriintymään entistä enemmän. Voihan se myös havahduttaa lukijan miettimään mitä hän voisi tehdä päästäkseen häiriintyneisyydestä tasapainoon.
VastaaPoistaValitettavasti ovat ilmiöitä, joita suurin osa joutuu tavalla tai toisella käsittelemään elämänsä aikana. Ajan takaa sitä, että itseään etsivien nuorten leimaaminen häiriintyneiksi ei auta ketään. Sen sijaan Huotarisen syvä ja moniulotteinen tapa käsitellä surullisiakin asioita saattaa toimia terapiana nuorille, jotka painivat samojen ongelmien sylissä.
VastaaPoistaAmmattitaitoinen terapeutti voi varmaankin käyttää Huotarisen kirjaa apuna vastaavissa ongelmissa olevien nuorten kanssa.
VastaaPoistaSuomessa nuoret tytöt tekevät tilastojen (2005) mukaan eniten itsemurhia Kiinan tyttöjen jälkeen.
Vrt. Nuoren Wertherin kärsimykset teki Goethestä hetkessä julkkiskirjailijan, mutta aiheutti itsemurha-aallon nuorten miesten keskuudessa.
Nuortenkirjallisuus voisi vaihteeksi ryhtyä suomaan lepopaikan nuorille. Ja jopa iloa ja hauskuutta!
Kyllä sellaisiakin kirjoja on, mutta niitä ei välttämättä pidetä samalla tavalla tärkeänä kirjallisuutena.
VastaaPoistaMiksi valoa valoa valoan pitäisi olla jotain terapiaa?
VastaaPoista"Tämä on kohta joka voisi muuttaa koko tarinan.
Tästä voisi haarautua sivupolku joka veisi toisaalle.
Onnellisten loppujen luokse.
Eikö olekin kummallista?
Kirjailijat voivat valita mille polulle lähtevät.
Minä Mariia Ovaskainen en voi.
Koska olen uskollinen Mimin tarinalle."
Kuvasi kirjan nuoria sitten tasapainoisiksi tai häiriintyneiksi tai joltain siltä väliltä niin kirja on silti hyvä. En ymmärrä, mikseivät henkilöt saisi olla vähän häiriintyneitä (en tosin pidä sanavalinnasta). En ymmärrä myöskään sitä, miten valoa valoa valoa voisi häiritä "nuoren minäkuvaa" - mitä lie käsitteellä sitten tässä yhteydessä tarkoitetaankaan.
En muuten vielä Anna Amnellinkaan kirjoittaman arvoin jälkeen ajattele, että kirja ei olis nuortenkirja tai että sen ei pitäisi olle nuortenkirja. Eikö nuortenkirjallisuuden(kin) ole vain hyvä olla monipuolista? Ja kun Suomessa valitettavasti tosiaan ihan liikaa itsemurhia tehdään, niin eikö ole aika luonnollista, että niitä myös käsitellään kirjallisuudessa?
Aristoteles väärinymmärretään.
VastaaPoista"Onnellinen loppu ei ole välttämätön, mutta suotava se on. Aristoteles piti enemmän Ifigeneia Tauriissa -näytelmästä kuin Kuningas Oidipuksesta, koska Oidipukselle kävi lopussa kolkosti."
Aristoteles Hollywoodissa -kirjasta keskustelua Turun Kirjakahvilassa
http://www.kirjakahvila.org/?p=130
Kaikille heille jotka ovat vinksallaan valoa ja iloa kohden voin lämpiämästi suositella Saision Homo-opperaa. Sellaista elämänriemua ja iloa sekä lämmintä huuumoria saa harvoin kokea teatterissa. Siitä saa tietenkin olla pitämättä, kuten sen ojentamasta elämänilosta. Myös se käsittelee ensisijaisesti ja pääasiassa rakkautta, rakastamista.
VastaaPoistaEi kirjojen todellakaan tarvitse olla terapiaa, mutta ne voivat olla. Hyvät tarinat panevat aina ajattelemaan, tuovat uusia näkökulmia, joko tukevat tai kyseenalaistavat lukijan omia pohdintoja - joka tapauksesa kutittelevat mieltä ja saattavat joskus auttaa eteenpäin.
VastaaPoistaKotikunnassani on tapahtunut syksyn aikana kaksi teini-ikäisen pojan itsemurhaa. Nuorten pahasta olosta täytyy voida puhua myös fiktiossa, sitä pitää käsitellä, se pitää nostaa pöydälle. Piilottelu ei ole ennaltaehkäisyä, puhuminen on. Kamalia asioita ei tarvitse kaunistella, kuten kirjan kertoja Mariia Ovaskainen yllä olevassa lainauksessa toteaa: "olen uskollinen Mimin tarinalle". Kaikki kerrotaan, loppuun saakka, koska muuta vaihtoehtoa ei tässä tarinassa ole. Lukijaa kunnioitetaan.
Veit sanat suustani Kirsti K.
VastaaPoistaKyllä nuortenkirjat voivat käsitellä ns. vaikeita aiheita. Goldingin ”Kärpästen herra” teos luettiin koulun äidinkielentunnilla kun olin 15. Siitä syntyi paljon keskustelua, ja muistaakseni se oli monien mielestä eräs mieleenpainuvimmista kirjoista joita koulutöinä luettiin.
En aliarvioisi nuorten kykyä ajatella ja miettiä monia asioita, kun aikuinen lukee tämä lukee aina aikuisen silmin.
Jos vilkaisee iltapäivälehtien lööppejä, niin saa kyllä kaivamalla kaivaa iloista uutista. Ne ovat kaikkien silmien alla joka päivä kaupoissa ja kioskeilla, ne ympäröivät lapsia ja nuoria. Kaikki lukutaitoiset lukevat ne.
Kirjallisuus voi puhutella toisin lukijaansa, ja antaa välineitä käsitellä sellaisia aiheita ja asioita joita maailmassamme on.
"Piilottelu ei ole ennaltaehkäisyä, puhuminen on."
VastaaPoistaHienosti sanottu. Tässähän se, pähkinänkuoressa, ja koskee kaikkia asioita.
Kirjallisuuteen saa ja täytyykin mahtua sekä onnellisia että onnettomia loppuja, koska kirjallisuus kuvaa elämää.
Meitä on kirjastoalallakin erilaisia ihmisiä ja erilaisia näkemyksiä. Varmasti on niitä, jotka ovat huolissaan siitä, mitä lapset lukevat ja että lukevatko he kehitystasolleen sopimattomia kirjoja. Minäkin olen ihmetellyt, kuinka tokaluokkalaiset saattavat lukea selkeästi nuorille tarkoitettuja kirjoja. Aina, kun tällainen asia on minua mietityttänyt, kyseessä on ollut kirja, jota minä itse en ole lukenut. Mitä siitä sitten pitäisi päätellä?
VastaaPoistaEri kirjastoissa on myös erilainen asiakaskunta, ja toki voi miettiä sitä, mitä kirjoja voi siinä omassa kirjastossa ja sen asiakaskunnalle ajatella nuortenosastolle, mitä lastenosastolle ja mitä aikuistenosastolle. Minäkin ole töissä kirjastossa, jossa ei juuri käy yläkoulu- tai lukioikäisiä, joten jonkin verran nuortenkirjoja tulee sijoitettua aikuistenosastolle. Ihan vain siksi, jotta nekin kirjat löytäisivät lukijansa, kun asiakaskuntaan ei oikein kuulu sitä varsinaista kohderyhmää.
Nuortenkirjojen "kamaluutta" on kirjastoissa ehkä turha kauhistella, jos asiakaskunnassa ei tosiaan ole niitä nuoria. Silloinhan luonnollisesti tilataan vähemmän niitä kamalia nuortenkirjoja, jos niille ei ole lukijoita.