Olen jälkeenpäin miettinyt sitä kuinka tyypillistä on, ettei
minulla ole kovinkaan monta kuvaa siitä talosta, jossa vietin elämästäni ajan,
joka luultavasti muokkasi persoonani syvällisemmin kuin mikään muu aika
myöhemmin. Mietin miksi en nähnyt sitä mikä oli lähellä. En tunnistanut
sen arvoa. Vasta sitten kun se vietiin minulta pois, aloin vähitellen tulla
tietoiseksi siitä mitä olin menettänyt.
On syvästi kummallista, että vaikka ihmiskunta
on pystynyt keksimään kuuraketin ja tietokoneen, se ei ole keksinyt
laitetta, jolla ajan saisi käännettyä takaisinpäin. Jos aikaa voisi kääntää taaksepäin menisin tuon talon
keittiöön, avaisin siivouskomeron oven ja nuuskisin villatrasua, jota
käytettiin lattioiden vahaamisessa. Välillä tunnen melkein fyysiseksi yltyvää
kipua sen vuoksi, etten tarkkaan muista miltä lattiavaha tuoksui, muistan vain, että jostain syystä äiti oli iloinen vahatessaan lattioita ja minä sain auttaa häntä kiillottamisessa.
Nyt tuo lapsuudenkotini näyttää silmissäni arvoitukselliselta. Miksi portailta ei ole harjattu lunta pois? Miksi pihaan ei ole kolattu kulkureittiä?
Jälkihuomautus: Tuli mieleen etsiä tähän vielä kuva talosta, joka on rakennettu lapsuudenkotini paikalle. Se on tässä, Kauppakeskus Bepop, Pori.
Jälkihuomautus: Tuli mieleen etsiä tähän vielä kuva talosta, joka on rakennettu lapsuudenkotini paikalle. Se on tässä, Kauppakeskus Bepop, Pori.
Tekstit
Ehkäpä kuva otettiin juuri siksi, kun lumi antoi pehmeyttä kuvaan.
VastaaPoistaTai talonmies oli viihteellä.
VastaaPoistaiisi
Aika ankean näköinen, oli syy mikä tahansa.
VastaaPoistaOlipa huojentava teksti. Täällä toinen fyysisesti talojen takia kipuileva. Ihan samanlaisia mietin tykönäni. Lattiavahasta ei ole kokemuksia, mutta on muita tuoksuja ja ääniä, jotka toivoisi tavoittavansa.
VastaaPoistaMitä tuon sinun talosi tilalla nykyään on vai onko se vain siirtynyt muiden/muuhun käyttöön?
Hei Katja, oletko käynyt Porin keskustassa? Siellä on sellainen postmoderni kauhistus, Bepop. Se on rakennettu tämän talon ja pihan päälle.
VastaaPoistaOlen käynyt, (entistä) kotiseutuani. Voi ei! Muistan tuon kauhistuksen rakennusvaiheen, mutten ollenkaan, mitä sitä edelsi.
VastaaPoistaPromenadi-keskusta edeltävää suloista puutaloa muistelin viime viikolla. Siinä talossa oli iso muovi- ja lelukauppa (Jakama?), jonka lattiat narisivat ja hyllyt notkuivat. Putiikki sai lapsena pään ihan pyörälle.
Noista uusista konstruktioista puuttuu sielu tai minä en ainakaan löydä sitä, ovat kaiken lisäksi äärettömän rumia.
Kaunis talo. Meidän nykyisessä kodissamme on samanlaiset porraskaiteet, mutta tämä onkin 1860-luvulla rakennettu, Usein leikin ajatuksella, millaista olisi, jos se aikakone tosiaan olisi keksitty ja pääsisin kurkistamaan kaikille niille 150 eri vuosikymmenelle, jolloin täällä on asunut erilaisia ihmisiä..
VastaaPoistaVoi Katja, muistan Jakaman hyvin. Muistan, kun 60-luvun alussa sinne tulivat ensimmäiset värikkään muoviset ruukkupelargoniat. Ostin äidille lahjaksi, enkä ymmärtänyt miksei hän selväsikään ollut innoissaan lahjastani. Bepopia käydään ihailemassa arkkitehtuurinsa vuoksi ympäri maailmaa. Sitä sopii mietiskellä jokaisen, joka kokee että siitä puuttuu sielu. Sielukin näyttäisi merkitsevän eri ihmisille niin eri asiaa... huoh.
VastaaPoistaMillan,minulle on jostain jäänyt mieleen se tarkistamaton tieto, että tämä talo oli ollut olemassa jo Ruotsin vallan aikaan, siis 1800 luvun ihan alussa. Ja siinä olisi ollut asepaja. Pitäkää hyvä huoli kauniista, vanhasta talostanne.
Olisiko lumiporraskuva otettu vasta sitten, kun asukkaat ovat muuttaneet sieltä pois? Nostalgian sävyttämä muisto entisistä ajoista...
VastaaPoistaSurullista, ettei Suomessa arvosteta vanhaa. 60-luku oli pahinta laatikkotalovillityksen aikaa. Minunkin kotikaupunkini muuttui kokonaan, kun puutalot surutta purettiin. Nyt ihaillaan kaupungin suunnilleen ainoata puutaloa ja harmitellaan tapahtunutta. Samanlaista on tehty kaikkialla. Myös kirkonkylien keskustat ovat kuin saman suunnittelijan piirustuspöydältä, työn innoittajana ehkä jokin kenkälaatikko.
Kenkälaatikko innoittajana kuvaa tilannetta hyvin. Olen miettinyt aika paljon sitä mistä johtuu, että vanhaa ei Suomessa arvosteta. Se on vähän kumma juttu.
VastaaPoistaSuomalaiset ajattelevat usein historian alkavan vasta 1900-luvun alusta. Vihataan sekä katolista aikaa että Ruotsi-Suomen ja Suomen suuriruhtinaskunnan aikaa ja menetetään yli 1000 vuotta esivanhempiemme historiaa. Ehkä lukuisilla Turun tulipaloillakin oma osuutensa asiaan. Toivon, että Vatikaanin kellarista löytyy joku kronikka.
VastaaPoistaMinunkin kotiseudulta on hävitetty melkein kaikki 1700- ja 1800-luvun kauniit talot ja rakennettu niitä kenkälaatikoita tilalle.
Olen istunut ja päällistellyt kuvaa talosta, jossa kävin sinun luonasi kyläilemässä ja kaveeraamassa keskenkasvuisena monet monituiset kerrat. *Haikeaa*!!!
VastaaPoistaMiten se tuossa kuvassa näyttää noin ankealta?
Minä koin sen aina mahtavan upeana - omakotitalo ihan keskellä kaupunkia - itse kun punkkasin tylsässä kerrostalossa ihan nurkan takana. Teillä oli oma piha, oma rauha, oma sauna ja puuliiteri ja vaikka mitä.
Talvinen kuva ei ollenkaan tee sille oikeutta. Se oli minusta iloinen, tunnelmallinen ja kiva talo ja suorastaan kadehdin sinua silloin nuorena tuon(kin) takia ja lujaa!!!
T. Jaana
Jaana, kuva on tosiaan aika ankea, mutta kyllä se talo aikalailla tuollainen oli. Meillä ei ole talosta kovin monta kuvaa, mutta kaikissa talo näyttää aikalailla tuolta. Talvi tietysti tuo kuvaan oman alakuloisen sävynsä. Ja ehkä vaikuttaa myös tuo, että kuvassa ikkunat näyttävät niin mustilta. Talo on kuin asumaton. Saattaa olla, että kuva on otettu ajalta ennen kuin vanhempani muuttivat siihen asumaan, ehkä ihan 40-luvun lopulta. Mutta eikö olekin tosiaan haikeaa. Muistatko kun saunaa lämmittäessä polttelimme ruohonkorsia kuin tupakkaa. Halvat olivat huvit sen ajan nuorilla naisilla.
VastaaPoistaAnna, varmaan vähissä ne seudut, joita purkuvimma ei ole hävittänyt. Ihan kuin täällä olisi oikein vihattu kaikkea entisyyttä.