Tämän päivän pysähdyttävin uutinen oli se, että Leniniä uitetaan kerran kuukaudessa palsamointiliemissä. Aivan kuin hän olisi jonkinlainen pyhä suolakurkku.
Erityisesti kommunistit vastustavat ajatusta, että Lenin päästettäisiin viimeiseen lepoon sukuhautaan, äitinsä viereen.
Olen viime päivinä taas enemmän miettinyt katolista kirkkoa pyhäinjäännöksineen. Kirkko ja kommunismi ovat olleet toistensa arkkiviholliset, mutta Leninin pyhäinjäännösten kohdalla ne tulevat hyvin lähelle toisiaan.
Tänäkin vuonna on luultavasti sataviisikymmentätuhatta ihmistä kävellyt n. 800 kilometrin reitin Santiago de Compostelaan. Minäkin olen alkanut miettiä pitäisikö liittyä seuraan. Puhutaan, että kirkossa säilytettäisiin apostoli Jaakobin luita. Uskokoon ken tahtoo. Tieto luista oli tullut unessa satoja vuosia apostolin kuoleman jälkeen, mutta toisaalta unimaailma kyllä on aika ihmeellinen.
Minäkin näin uskonnollisen unen tässä yhtensä yönä. Pidin sylissä Jeesus-lasta, ja se oli ihan uskomattoman suloinen ja mikä parasta, se kehräsi kuin kissa.
Erityisesti kommunistit vastustavat ajatusta, että Lenin päästettäisiin viimeiseen lepoon sukuhautaan, äitinsä viereen.
Olen viime päivinä taas enemmän miettinyt katolista kirkkoa pyhäinjäännöksineen. Kirkko ja kommunismi ovat olleet toistensa arkkiviholliset, mutta Leninin pyhäinjäännösten kohdalla ne tulevat hyvin lähelle toisiaan.
Tänäkin vuonna on luultavasti sataviisikymmentätuhatta ihmistä kävellyt n. 800 kilometrin reitin Santiago de Compostelaan. Minäkin olen alkanut miettiä pitäisikö liittyä seuraan. Puhutaan, että kirkossa säilytettäisiin apostoli Jaakobin luita. Uskokoon ken tahtoo. Tieto luista oli tullut unessa satoja vuosia apostolin kuoleman jälkeen, mutta toisaalta unimaailma kyllä on aika ihmeellinen.
Minäkin näin uskonnollisen unen tässä yhtensä yönä. Pidin sylissä Jeesus-lasta, ja se oli ihan uskomattoman suloinen ja mikä parasta, se kehräsi kuin kissa.
Tekstit
Hieno uni, kertakaikkiaan. Olen tallustanut osan tuota Santiago de Compostelan reittiä ja lopppumatka odottaa vielä. Ihmiset lähtevät vaellukselle hyvin monenlaisista motiiveista, monet vain liikunnan ja itsensä haastamisen vuoksi, eräänlainen kävelymaratoni toiseen pootenssiin. Itse viihdyin tutkiskellen ihmisiä, ja miettien omia asioitani,kunnes ne jossain vaiheessa alkoivat tuntua aika kaukaisilta ja jäljelle jäi yksinkertaisesti kävelemisen ilo.
VastaaPoistaMielestäni ruumiin säilyttäminen kertoo vain yhdestä asiasta: siitä ettei osata päästää irti. Mies on kuollut, antakaa ruumiin mennä.
VastaaPoistaTsihi. ;) Tässä tosiaan kommunismi ja uskonnollisuus sekoittuvat oudolla tavalla. Pitäisi kyllä käydä Venäjällä, kiehtovan ristiriitainen maa.
VastaaPoistaNiin se uskonnollisuus purskahtelee esiin, kohteet vain vaihtuvat.
VastaaPoistaJaakontie on houkuttanut ajoittain mutta toistaiseksi ei ole vielä tullut lähdettyä, mutta pari kertaa olen kulkenut kohtalaisen paljon lyhyemmällä Pyhän Henrikin vaelluksella (Yläneeltä Köyliön Kirkkokarille, noin 40 km) ja pyhäinjäännöksiä nähnyt monessa muussa paikkaa...
Voi ei Kirsti, nyt tuo mielikuva pyhästä suolakurkusta liemineen seuraa mukanani luultavasti koko päivän :D
VastaaPoistaMarja-Leena, monet tosiaan tekevät matkan pienemmissä erissä. Ja monet tosiaan lähtevät sinne vain itsensä haastamisen iloista. Mutta silti kummallista, että itseä haastetaan juuri tuolla reitillä, eli kyllä oletetuilla luilla jokin tenhovoima mielestäni on.
VastaaPoistaAnne, ainakin Leninin uittaminen liemissä tuntuu melkein rienaukselta. Lenin ei itse halunnut sitä, ja vaimo vastusti.
Kommunismi varmaan helposti lähentelee jonkinlaista uskontoa, samoin kuin moni muu asia, josta sitä ei ensimmäiseksi ajattelisi, vaikkapa karppaus. Venäjällä kannattaa kyllä käydä, siellä on vaikka mitä.
Hdcanis, minulla on ollut suunnitelmissa tuo Köyliön vaellus, vaan en ole saanut sitäkään aikaiseksi...
Villasukka, pahoitteluni:-)
Hienoja unia näet! Mä en muista koskaan tavanneeni Jeesusta unissani, saatika pitäneeni häntä sylissä. Se on oikeastaan outoa, koska kuitenkin lapsesta asti on tuttuakin tutumpi hahmo. Muita mahtavia kyllä, kuten Clintonin ja Halosen olen tavannut unimaailmassa useaan otteeseen.
VastaaPoistaSanopas muuta, karppauksesta on tullut kuin uskonto. Olen saanut jo lukuisia "käännytyspuheita" asian tiimoilta, ja nykyinen ruokavalioni on todettu aivan vääräksi, vaikka vältän vain punaista lihaa, juustoa ja muita kovia rasvoja. Olen siis syntinen, langennut ja eksyksissä.
Pyhiinvaellukselle lähtisin heti, jos olisin terveempi. Olen lukenut kirjoja Santiago de Compostelan reitiltä, ja katsonut myös Teeman "Löytöretki"-ohjelman, jossa muutama suomalainen käveli ja koki reitin. Monet sanoneet, että oli elämän parhaimpia kokemuksia.
Mielenkiintoista unimaailmaa edelleen!
Ilona.
Hei Ilona! Enpä ole minäkään ennen nähnyt Jeesuksesta unta, enkä pitänyt sylissä. Hassua kyllä olin pitkään todella hyvällä ja valoisalla tuulella, koska hän oli todellakin hyvin kaunis ja jotenkin hyväntuulinen vauva. Ja se kehräys. Ihan vastustamattoman suloinen. Ihmiset tosiaan pystyvät kehittämään uskonnollistyyppistä ajattelua minkä tahansa asian ympärille, se on kuin tauti. Me kai ollaan tällaisia homo religiosuksia. Harmi, että terveysongelmat haittaavat pyhiinvaellukselle lähtöä. Itse mietin toistaiseksi vain sitä, että kestäisikö kunto ja hermot.
VastaaPoistaIhastuttava uni, kehräävä Jeesuslapsi! Ei kyllä jostain syystä ole yhtään vaikea kuvitella. Ei kyllä pyhää suolakurkkuakaan sen puoleen.
VastaaPoistaCamino eli Compostelan tie on käytännössä jotain ihan muuta kuin luettuna tai katsottuna ja paljon pyhempää kuin osaisi kuvitellakaan. Olen kävellyt saman osan kuin Marja Leena tuolla ketjun alkupäässä (selvisi vuosia myöhemmin että ollaan kävelty peräkkäin), ja osaan sanoa vain, että kävely tai matkan tekeminen tekee Caminosta sen mitä se on. Jossain kohtaa tuli selkeä tunne, että tiehen on tarttunut pyhyyttä siitä että sitä on niin kauan ja niin vakavissaan kuljettu. Kun sitä sitten itsekin kävelee, joutuu tämän kaiken vaikutuspiiriin. Sitä ei voi kunnolla selittää.
Niin ne terveyskysymykset. Minulla oli homeopaatti matkakumppanina. Suosittelen.
VastaaPoistaEn ole Leninin balsamoitua ruumista nähnyt, mutta kieltämättä ruumiin uittaminen liemissä kuulostaa irvokkaalta.
VastaaPoistaMaon mausoleumissa kävin 90-luvulla. Itse Mao näytti vahanukelta, liekö ollutkin? Se tunnelma siellä oli outo näin suomalaissilmin: Jatkuva virta ihmisiä kuin hartauden vallassa, täysi hiljaisuus ja vartijat ympärillä.
Hyvät pääsylipputulot saavat, mutta jotenkin karmivaa.
Seurustelin nuorempana hetken kiinalaisen miehen kanssa, joka ei suostunut tulemaan Temppeliaukion kirkkoon sisälle vilkasemaan vaikka olimme siinä lähellä. Selvisi, että häntä pelotti. Niin vierasta ja uhkaavaa voi olla meille niin luonnollinen asia kuin kirkko kiinalaiselle. Lähinnä ajattelin, että olisi katsottu kirkkoa erikoisena rakennuksena, mutta ei, ei se käynyt päinsä.
Ilona
Monelle kommunistille Jeesus on kommunisti.
VastaaPoistaMinä uskon kissoihin. Ilmeisesti sinäkin, kun noin kissamaisia unia näet. :)
Liisa, minäkin ajattelen, että paikkoihin tarttuu jotain siitä mitä siellä tapahtuu. Pyhiin paikkoihin pyhyyttä, ja siellä missä ihmisiä on rääkätty, jotain siitä pahuudesta joka on saanut ihmisen valtaansa. Uskon nimittäin, että on olemassa myös pahuutta, ei pelkkää tietämättömyyttä, heikkoutta jne kuten koko minun elämäni ajan on virallisessa liturgissa psykologien ja muiden kasvattajien toimesta kerrottu.
VastaaPoistaIlona, Mao ja Kiina ovat tosiaan toinen hauska esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun uskonnottomuudesta tulee virallinen järjestelmä.Jokainen voi itse tykönään miettiä miten uskonnotonta on hiljaisuudessa palvoa entisen valtionpäämiehen ruumista. Kiinalaisen ystäväsi pelkoreaktio oli varmasti aiheellinen, nykyäänhän kristinusko leviää Kiinassa räjähdysmäisesti. Olisi varmaan kannattanut kieltää muitakin menemästä kirkkoon;-)
Katja, Jeesus on varmaan jokaiselle jotain, Johny Cashkin laulaa my own personal Jesuksesta. Ja mitä kissoihin tulee, niin ainakin kaipaan omia edesmenneitä kissojani välillä niin paljon, että kipeää tekee.
Miksei voisi olla pyhiä suolakurkkuja, onhan niitä pyhiä juustoleipiäkin :)
VastaaPoistaJa sellaisen voi nyt tehdä kätevästi omassa keittiössä!
http://www.amazon.com/Fred-Holy-Toast-Bread-Stamper/dp/B000KG8E52
Jos Pyhän vie arkiseen ja konkreettiseen elämään, niin minusta koti on pyhä paikka. Vai pitäisikö sanoa: sen tulisi olla pyhä, sellainen paikka jossa saamme ja voimme kokea olevamme turvassa ja suojassa. Ettei meidän tarvitsisi pelätä kodin menettämistä tai että sinne voisi kuka tahansa, milloin tahansa tunkeutua. Että meillä ylipäätään on koti.
VastaaPoistaSiksi kai sana koti on monessa mukana: kotimaa, kotipaikkakunta, kodikas, kotoutuminen ja sanonnassa: "ole kuin kotonasi".
Kiitos linkistä Anu, tuollaisen leivänpaahtimen ehdottomasti haluan:-)
VastaaPoistaHirlii, onkohan koti myös viime vuosikymmeninä tullut pyhemmäksi, ainakin se on tullut intiimimmäksi, siellä ovat vain kaikkein läheisimmät, tai ihminen yksin. Siellä eivät enää naapurit ja kylänmiehet ramppaa niin kuin ennen muinoin.
Ihmeellinen uni, untasi ei ole edes mielikuvitus rajoittanut.
VastaaPoistaKirjoitin muuten vihdoin blogissani kirjastasi Ristiaallokkoa, joka tuli minulle jo elokuussa ja josta siitä alkaen olen ajatellut kirjoittaa. On vain mulle vähän liian vaikee aihe. Siis ei kirjasi ole vaikea aihe, päinvastoin, vaan esim. erilaiset pappeuskäsitykset. Ja lisäksi hieman vaikeuttaa, kun skriivaa asioista jonkinlaisella Porin murteella.
Täytyy viäl lisät, et mullaki taitaa nua pyhät asiat ja kissat ol aika liki toisiis, ko just edellise postaukse kirjoti kissani astutussuunnitelmist ja ny sit näist kirko ristiriidoist.
VastaaPoista"Siellä eivät enää naapurit ja kylänmiehet ramppaa niin kuin ennen muinoin."
VastaaPoistaKyläilykulttuuri on kyllä pahasti rapautunut, ennen sitä kyläiltiin ahkerammin, tosin mä kyllä kyläilen edelleen ja kyläilijöitä on käynyt kotona.
Hei Paula, kiitos mediahuoiosta. Ja kissan astutus ja kirkon ristiriidat sopivat varmaan vaikka samankin postauksen aiheeksi.
VastaaPoistaHirlii, mutta poikkeiletko kutsumatta ja tuleeko omaan kotiisi vieraita yllättäen?
Toisinaan. Ei ikäviä vieraita tai piipahduksia.
VastaaPoistaVaan kyllä enimmäkseen tulee soitettua ja sovittua ensin. Muistat siis myös sellaisen ajan jolloin vain piipahdettiin, yllättäen, ja ihan sattumalta?
Itseasiassa muistan, että lapsuudessani sellaista päähänpistopiipahtelua vielä oli. Ja joistakin isovanhempien päiväkirjamerkinnoistä selviää, ettei kotia pidetty samalla tavalla intiimiin sfääriin kuuluvana asiana mitä nykyään. Ainakaan maaseudulla. Ja toisaalta kaupungeissakin otettiin vuokralaisia vaikkapa hellahuoneeseen, jossa saattoi omaakin väkeä olla jo kymmenkunta. Pakostakin oli jotenkin toisenlainen suhtautuminen asioihin.
VastaaPoistaOnko tämä tuttu?
VastaaPoistaLeonardon Madonna, Jeesus-lapsi ja kissa
http://www.universalleonardo.org/work.php?id=228
Kiinnostavaa. Mutta miten kuvan eläimestä tietää että se on kissa...?
VastaaPoistaKatso kuva suurempana. Lisäksi : On useita Leonardon töitä samasta aiheesta.
VastaaPoistahttp://www.lairweb.org.nz/leonardo/cat.html
Ja vielä tämä
VastaaPoistahttp://www.leonardo-da-vinci-biography.com/images/da-vincis-notebook-benois-madonna-and-cat.jpg
P.S. Unesi on hieno. Ehkä alitajuntasi vihjaa, että voisit ottaa jo uuden kissan.:)
VastaaPoistaNo minä katsoin isompana ja jotenkin ei välttämättä näyttänyt kissalta, mutta uskon kun sanotaan että se on kissan. Niin varmaan voisin ottaa kissan, mutta kun en kuitenkaan voi...
VastaaPoistaKissa ei oteta, ne tulevat..., sanoo hän joka ajatteli 2,5 vuotta ettei elä enää koskaan kissan kanssa, mutta toisin vain kävi. Kissa tuli, vähän sivuoven kautta ja jäi.
VastaaPoistaUni Jeesuksesta on ihastuttava.
VastaaPoistaLueskelin 80-luvun alussa työssä kirjaa, joka kulki käsieni kautta. Aiheena olivat keskiajan pyhäinjäännökset. Niitä ei tahtonut millään liietä kaikkiin tarvitseviin paikkoihin, joten niitä piti väärentää ja niitä myös varastettiin.
Sylvi
Kissan voi kuitenkin torjua, Hirlii. Minä olen tehnyt niin jo muutaman kerran tässä.
VastaaPoistaSylvi, lukeneisuutesi ei lakkaa hämmästyttämästä. Mutta kiinnostava on ihmisen kaipuu pyhäinjäännöksiin.
Sisareni on joskus kertonut, että kun hän imetti pientä poikavauvaansa, hänen hiukan vanhempi tyttärensä, vauvan isosisko siis, katsoi vierestä ja sanoi: "Äiti, M. kehrää!" Jotenkin näin se meni. Liittyy vielä tuohon uneesi Jeesus-vauvasta, joka kehräsi.
VastaaPoistaOnhan tämä Suomi muuttunut suomettumisen ajoista. Kirjailija Ellilälle olisi tullut niinä vuosina jyrisevä myllykirje Tamminiemestä, jos olisi noin Leninistä kirjoittanut.
VastaaPoistaPaula, kieltämättä vauva voi joskus olla niin tyytyväisen näköinen, että voisi kehräyskin tulla mieleen.
VastaaPoistaAnna, vaikea kuvitella, että olisin tuolloin ollut myllykirjeen arvoinen, vaan olisihan se ollut aika ylevää.