Luin ohjeen, että jos haluaa bloginsa menestyvän, siellä pitää julkaista jotain, mistä on hyötyä lukijalle. Nyt julkaisen täällä linkin Miina Supisen postaukseen, jossa hän valistaa, kiinnostuneen opiskelijan kysymysten myötävaikutuksella, kuinka romaani kirjoitetaan.
Olen itse kokenut kauhean vaikeaksi antaa ohjeita romaanin kirjoittamiseen. Vaikka olen kirjoittanut niitä alun kolmattakymmentä, minulle ei ole syntynyt prosessista selkeää käsitystä. Yllätyn aina yhtä iloisesti, kun romaani eräänä päivänä valmistuu. Mutta luen aina kiinnostuksella kuinka muiden prosessit etenevät, ja siksi ajattelin että muitakin ehkä kiinnostaa.
Sitten asiaan, josta ei luultavasti ole hyötyä kenellekään. Olin tänään hammaslääkärissä. En ole koskaan aikaisemmin ollut mieshammaslääkärillä. Ja syödä saa heti kun pystyy, hahhah! hän sanoi kun hoipertelin huoneesta leuka jomottaen.
Ei minulla ole koskaan ollut syömisen kanssa ongelmia, ei ollut nytkään, vaikka murusia ehkä varisikin rinnuksille tavanomaista enemmän. Sen sijaan muun tekemisen kanssa on ollut heikompaa. Miten on mahdollista, että aikuinen ihminen tarvitsee koko päivän toipuakseen hammaslääkäristä. Onneksi minulla ei ole Euroopan talouskriisiä tai muuta vastaavaa vastuullani.
Olen itse kokenut kauhean vaikeaksi antaa ohjeita romaanin kirjoittamiseen. Vaikka olen kirjoittanut niitä alun kolmattakymmentä, minulle ei ole syntynyt prosessista selkeää käsitystä. Yllätyn aina yhtä iloisesti, kun romaani eräänä päivänä valmistuu. Mutta luen aina kiinnostuksella kuinka muiden prosessit etenevät, ja siksi ajattelin että muitakin ehkä kiinnostaa.
Sitten asiaan, josta ei luultavasti ole hyötyä kenellekään. Olin tänään hammaslääkärissä. En ole koskaan aikaisemmin ollut mieshammaslääkärillä. Ja syödä saa heti kun pystyy, hahhah! hän sanoi kun hoipertelin huoneesta leuka jomottaen.
Ei minulla ole koskaan ollut syömisen kanssa ongelmia, ei ollut nytkään, vaikka murusia ehkä varisikin rinnuksille tavanomaista enemmän. Sen sijaan muun tekemisen kanssa on ollut heikompaa. Miten on mahdollista, että aikuinen ihminen tarvitsee koko päivän toipuakseen hammaslääkäristä. Onneksi minulla ei ole Euroopan talouskriisiä tai muuta vastaavaa vastuullani.
Tekstit
minäkin kirjoitan ja jopa suunnittelen omaa kirjaa! no se on pitkä prosessi.. mitenkähän minusta tuntuu ihan siltä, että ei ole mitään oikeaa tapaa kirjoittaa esim romaani.. on kirjoittajan ääni.. persoonallisuus, kokemus ja monet tekijät elämäsä, koulutus , luovuus, ja rohkeus, olla oma itsensä.. mitähän mieltä moisesta? olen minä julkaissut runojani jonkun verran yhteis anbtologian tapaisissa kirjoissa sekä osin myös elämänkertaa.. Blogini on harjoittelukenttä! Siellä näkee mistä ihmiset pitävät.. No välillä julkaisen muiden runoilijoiden runoja, kun ne vaan on niin ihania..
VastaaPoistaMukava, että avauduit oman prosessisi prosessittomuudesta, tai miksi sitä nimittäisi(t). Välillä oma kirjoittaminen tuntuu siltä, että ottaa yhden askeleen eteen ja kaksi taakse, mutta onneksi myös erilaisia kokemuksia on - eihän tässä muuten järkeä olisi!
VastaaPoistaMinä en ole koskaan käynyt naishammaslääkärillä!!
VastaaPoistaHmmm, oma kirjoittaminen on kyllä hyvin järjestymätöntä, eipä taida siitä saada mitään prosessin kuvausta, ja tuskin sellainen ketään kiinnostaisikaan, hahhah ;)
Aikatherine, ei tosiaan ole oikeaa tapaa kirjoittaa. Mutta aina voi saada kiinnostavia vinkkejä muiden tavoista. Tuttua tuo, että blogi on harjoituskenttä.
VastaaPoistaPaula, minä olen erään kässärin kanssa ollut tuossa yksi askel eteen, kaksi taakse tilanteessa jo toista vuotta. Alkaa vähitellen syödä naista. Onneksi on kokemusta muunkinlaisista prosesseista.
Susu, ainakin voisit masentaa lukijat kertomalla, kuinka nopeasti tarinasi syntyvät...;-)
Nopeus ei ole laadun tae, näkyy kyllä lopputuloksessa.
VastaaPoistaKirsti: Melko selvästi sinun blogisi antaa jotain lukijoille, ihan ilman kommervenkkejä (toisaalta mielenkiintoisiin postauksiin linkkaaminen on kivaa minulle lukijana, joten hiphip!). :) Eihän kaikkien tarvitse samaa tavaraa tarjota, vaan sitä, mikä itsestä hyvältä tuntuu. Kuka kirjoittaa kirja-arvosteluja, kuka kertoo kirjoittamisen arjesta, kuka tekniikasta. Lukija voi sitten valita blogivirrasta mieleisensä.
VastaaPoistaAnonyymille: Ei hitauskaan ole laadun tae. :) Tiedän eräänkin kirjoittajan, joka kirjoittaa nopeasti, useimmiten yhdeltä istumalta mielettömiä, sydäntäraastavia tarinoita. Jälkeenpäin hän saattaa viilata hieman sanamuotoja sieltä täältä, mutta tarina syntyy aina räjähtäen. Työtapa sopii novellistille. Romaanin kirjoittaminen vaatii enemmän istumalihaksia. :)
Hei Magdalena, joo kyllä tämä blogi jotain antaa, mutta ainahan voisi yrittää vähän petrata. Ei tosiaan ole hitaus sen paremmin kuin nopeuskaan laadun tae. Joskus voi syntyä kiinnostaviakin tarinoita nopeasti, jos kumpuavat jostain alitajunnasta ryöpsähdyksenomaisesti.
VastaaPoistaMoi tosi pitkästä aikaa!
VastaaPoistaMika Waltari antoi kirjoitusoppaassaan tämänsuuntaisen ohjeen. "Jos sinulta tilataan pienoisromaani ja tilaaja kysyy, koska se on valmis, kirjoita se valmiiksi lounasaikaan mennessä ja kerro että sen voi hakea kuukauden päästä" Tms.
Joo ei, nopeudella ja hitaudella ei välttämättä ole mitään tekemistä lopputuloksen kanssa. Yleensä silloin kun olen ollut inspiraation vallassa, kirjoitan hyvää tekstiä nopeasti. Parhaat kirjoittamani käsikirjoituskohtaukset ovat syntyneet parissa minuutissa ja ovat säilyneet lopulliseen elokuvaan tai televisiosarjaan asti.
Ja sitten kun yrittänyt saada tekstin valmiiksi ulkoiseen deadlineen mennessä ilman inspiraatiota, kirjoittaminen on ollut tuskallista ja usein hyvin hidasta.
Itse annan alitajunnan kirjoittaa suuren osan jutuista, jolloin vain "tulostan" jutut ulos.
Katri,
VastaaPoistaolet varmaankin poikkeus, sillä harvat kirjailijat pystyvät tuottamaan kunnollista tekstiä jo ensimmäisessä versiossa. On minullakin ollut joskus tuollainen hieno kokemus, vain joskus.:)
Useimmille meistä kirjoittamminen vaatii loputonta korjaamisesta. "Meihin" kuuluu mm Tolstoi, joka kirjoitti Sodan ja rauhan kymmeniä kertoja (60 kertaa tyttärensä mukaan !), ennen kuin se kelpasi. Vaimoparka kirjoitti puhtaaksi kaikki versiot ja oli varmaankin kustannustoimittajana, sillä kun Tolstoi riitaaantui vaimonsa kanssa, kirjojen laatu romahti.
Mentoreita pitää olla, joko ihmisiä tai kirjoja, mieluummin molempia.
Poikani opiskeli Toronton yliopistossa mm luovaa kirjoittamista, ja siitä oli minullekin hyötyä. Hän nimittäin kertoi, mitä siellä puhuttiin ja suositteli kirjoittamisen oppaita. Ratkaisevia olivat minulle amerikkalaisen John Gardnerin (ei James Bondia kirjoittanut John Gardner) kirjat On Becoming a Novelist ja The Art of Fiction, molemmat vuodelta 1983.
Dantekin auttoi ratkaisevasti. Linkissä siitä.
Minä taas ymmärrän hyvinkin, että voi syntyä laajojakin pätkiä nopeasti, vaivattomasti. Mutta pätkien välissä on usein jaksoja, jotka puolestaan vaativat puurtamista. Kirjat myös voivat syntyä hyvin eri tavoin, jotkut nopeasti, pariss, kolmessa kuukaudessa. Toiset tuntuvat vaativan vuosia. En omien tekstien kohdalla pysty sanomaan, kummat ovat parempia, kestävämpiä, nopeasti vai hitaasti syntyneet.
VastaaPoistaSen olen huomannut, ettei nopeasti synnytettyä tekstiä nykyään pidetä kyseenalaisena samalla tavoin kuin ehkä Waltarin aikoihin. nythän uutisoidaankin jos teksti on syntynyt kovin nopeasti, tai jos kirjailija on vuodessa tuottanut ennätysmonta teosta.
Utelias kirjoitti:
VastaaPoistaMutta mistä ihmeestä te kirjailijat saatte ideoita kirjoihinne? Minulla on vain ikävystyttäviä ajatuksia. Luen paljon ja aina saan ihmetellä, että voi hyvä tavaton, miten se nyt tuollaista on mennyt keksimään, eipä olisi kuuna päivänä itselle juolahtanut mieleen.
Ehkä olet kuitenkin ajatustesi suhteen liian itsekriittinen. Ehkä ihminen ei aina tajua omien ajatustensa kiinnostavuutta. Ehkä kirjailijat ovat niitä, jotka ovat vähiten itsekriittisiä omien mieleenjuolahdustensa suhteen...
VastaaPoistaHih, Anonyymin Uteliaan ihmettely on tuttua minullekin. Olisihan hauska kirjoittaa, jos olisi omaperäisiä ajatuksia kirjoitettavaksi.
VastaaPoistaAnna ja Kirsti -- juu en minäkään kokonaista teosta ole koskaan kirjoittanut kertaheitolla inspiraation vallassa. Tuskin edes lukua. Silloin kun ei inspaa, kirjoitan tekstiä raa'asti "valeeseen" eli vähän niin kuin paikkaa pitämään. Sitten palaan myöhemmin uudelleenkirjoittamaan ne -- toivottavasti inspiraation vallassa. No, joskus on aika loppunut kesken niin että kirjassa on ollut enemmänkin pätkiä, jotka on vain "väännetty väkisin". Mutta mitäpä sitä menneitä mokia murehtimaan, kun on kuitenkin koko ajan kehittynyt kirjoittajana.
VastaaPoistaVarsinkin käsikirjoituspuolella tulee omia tekstejä kirjoitettua uusiksi helposti useita kymmeniä kertoja -- ja jo alunperinkin ne tehdään vaiheissa, eli suunnitellaan ensin juoni huolella, sitten tehdään step outline jossa ei ole dialogeja, mutta kohtausten tarkat kuvaukset jne.
MUTTA kiinnostavaa on se, että yleensä ne palat, jotka on kirjoittanut aidosti inspiroituneena, ovat muidenkin mielestä niin hyvä, että ne säilyvät versiosta toiseen lähes muuttumattomana.
Ideointikin on tekniikkalaji. Myös vahvasti eläminen ja ihmisten tarinoiden kuunteleminen auttaa, niin on mistä ammentaa.
Niin ja kai Mika Waltarilla oli se ajatus, että jos tilaaja tietää, miten helposti ja nopeasti teksti syntyi, silloin se ajattelee että mitäpä sitä sitten niin korkeaa tuntipalkkaakaan maksamaan. Mutta olen kyllä itse välillä liioitellut huimasti varsinaisia kirjoitusaikoja yläkanttiin. Toisaalta kun otetaan huomioon tarinan miettimiseen käytetty aika (jolloin olen kyllä voinut samaan aikaan tehdä jotain muutakin, kuten käydä kaupassa tai lenkillä jne.), niin sitten ajat eivät ole ihan kauheasti liioiteltuja.
VastaaPoistaNiin sepä se, kirjoittaminen on usein paljon muutakin kuin se pelkkä kirjoittaminen. Minullakin, jolla tekstit kuitenkin syntyvät perusta tuolissa hautomalla. Silti niitä asioita miettii myös töllöä katsellessa, kauppaan fillaroidessa jne.
VastaaPoista