perjantai 2. elokuuta 2013

Cameron kirvoitti tunteen

Virittäydyn tuleviin opetuskeikkoihin lukemalla kirjoitusoppaita. Joitakin luen toistamiseen, kuten Julia Cameronin Tyhjän paperin nautinnon.

Velvollisuutemme kirjoittajina on pohtia rehellisesti, mikä meille on tärkeää ja yrittää kirjoittaa siitä. Se voi vaatia hieman rohkeutta. Se voi tarkoittaa, ettemme saa välitöntä tukea niiltä, jotka tekevät päätökset huomioiden kirjan mahdollisen menekin.

Tunnustan nyt itselleni ja kaikille teille, että vaikka olenkin aina pohtinut rehellisesti mikä minulle on tärkeää, en ole aina yrittänyt kirjoittaa siitä. Oikeastaan olen toiminut päinvastoin, olen yrittänyt kirjoittamalla vieroittaa itseäni siitä mikä minulle on tärkeää, koska minun on ollut vaikea hyväksyä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä.

Olen viettänyt elämäni hajaannuksen tilassa.

Nyt piirrän sarjakuva-albumia toisesta Köyliön vaelluksestani ja ärsyttävä ääni sisimmässäni ilkkuu ja pitää minua pilkkanaan. Miksi olet niin innostunut tuollaisesta asiasta. Joo joo, ehkä olet onnellinen ja levollinen siellä Yläneen työväentalon nurkassa nukkuessasi, mutta haloo, eikö siinä olisi  järkevälle ihmiselle syy havahtua ja ravistautua irti typeryyksistä. Kun sinä rassukka kuitenkin elätät jatkuvasti haaveita siitä, että eräänä päivänä kirjasi tosiaan murtautuu ihmisten tietoisuuteen ja saat kirjoittamisellesi sellaista vastakaikua, että voit todella levollisesti luottaa oman kirjoittamisesi oikeutukseen, niin haloo haloo haloo, se ei varmaankaan tapahdu tällä tavalla, diletanttipiirustelijana ja vielä tällaisesta aiheesta. Ota oppia menestyneistä. Ole mieluummin Reijo Mäki tai Sofi Oksanen ja lopeta tuo pelleilysi. Näin se ääni minulle rupattaa.

Share/Bookmark

5 kommenttia:

  1. Elät mielenkiintoista aikaa. Onnittelut rohkeudestasi! Palkitse itsesi välillä muutamalla matkalla paikkoihin, jotka eivät vaadi Sinulta mitään, mutta hoitavat Sinua kauneudellaan - ja antavat tietenkin uusia ideoita.

    VastaaPoista
  2. Elämme mielenkiintoisia aikoja tosiaan!

    VastaaPoista
  3. Emme tarvitse toista Sofia saatika Reijoa, mutta Ellilän Kirstiä tarvitsemme, ihan sellasena omana ittenään.

    VastaaPoista
  4. heh, vai niin. No kiva kuulla tietysti.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!