Danuta Reah

Luin Danuta Reahin dekkarin Yön enkelit. Asia on mainitsemisen arvoinen, sillä en viimeiseen kymmeneen vuoteen ole juurikaan lukenut dekkareita. Reahin kirjan tunnelmasta pidin, mutta huomasin, että minulle oli lopussa oikeastaan aivan samantekevää, että kuka oli syyllinen. Luultavasti luinkin lopun vähän huolimattomasti, koska minulta jäi varmaan tajuamatta asioiden lopullinen yhteys. Olin joka tapauksessa pettynyt siihen, kuka oli syyllinen ja minkä vuoksi hän oli rikoksen teille lähtenyt.

Olen myös hiukan kyllästynyt siihen, että aina kun rikosromaanissa on pappi tai saarnaaja, hän lopussa paljastuu kaiken saatanallisuuden huipuksi. Mielestäni ratkaisu on yhtä omaperäinen kuin pieruhuumori. Mutta kuten sanoin, luin tämän kirjan, joten ei se huono ollut, koska moni kirja jää keskenkin.

Danuta Reah