Olisin halunnut keskustella asiantuntijan kanssa siitä, millä tavalla esimerkiksi facebookia kannattaisi hyödyntää. Ongelmahan on siinä, ettei passaisi olla liian tyrkky. Pitäisi keksiä kiinnostavaa sisältöä ja sitten tarjoilla sitä fiksussa paketissa. Kaveri ehdotti oman fanisivuston perustamista, mutta perustaa nyt fanisivusto itselleen, voiko olla mitään säälittävämpää? Ehdottajan mielestä se ei olisi lainkaan noloa, mutta tästäkin asiasta olisin halunnut keskustella. Olisin halunnut kuulla toimivista esimerkeistä.
En haluaisi olla suomen ensimmäinen kirjailija, joka perustaa itselleen fanisivuston. Varsinkaan, jos kukaan ei halua tulla faniksi.
Halusin myös keskustella blogien tulevaisuudesta ja saada ammattilaisen mielipiteen mihin suuntaan bloggaamista kannattaisi kehittää. Pyydän anteeksi, että kuulostan niin läpikaupalliselta nyt, vaikka tuolla profiilissani väitän olevani epäkaupallinen. Tämä on jonkinlaista sopeutumisyritystä, tai kenties vain uteliaisuutta. Kiinnostaa kääntää ajatukset sellaisille radoille, joilla ne eivät normaalisti ole koskaan kulkeneet.
Odotuksia kurssin suhteen siis oli, joten yllätyin hiukan, kun meidät istutettiin katsomaan youtubesta muutaman vuoden takaista facebookin käyttöopastusta alkaen siitä, kuinka luon itselleni tunnukset, kuinka saan kavereita, kuinka lähetän viestin, kuinka ilmoitan tykkääväni kaverini tilapäivityksestä. Pari tuntia sitä katseltiin, ja opettaja ärtyi, kun oppilaat muuttuivat levottomiksi. Minäkin löysin jälleen sisäisen murkkuni. Onneksi on Facebook, enää ei tarvitse lähettää tuhmia kirjelappuja kädestä käteen, vaan niitä voi käydä kirjoittelemassa kurssikaverien seinälle.
Tekstit
Argh, just tuollaiset koulutukset tosiaan saavat aikuisestakin esille sen uhmakkaan teinin, joka marssii ulos mielenosoituksellisesti, välittämättä siitä, mitä kouluttaja ajattelee.
VastaaPoistaJos itse toimit, eihän siitä sivusta tarvitse fanisivua tehdä, vaan eräänlainen yhteisö niille, joita kiinnostaa saada kirjoistasi eräänlaista bonustietoa. Tai ehkä voit pyytää kustantajaasi perustamaan sivuston, markkinointihan kuuluu edelleen myös kustantajalle... Itse perustin Fb-sivun uudelle romaanilleni mutta sitä ylläpitää myös kustantajan edustaja, joka on tekemässä muitakin markkinointijippoja Facebookin puolelle.
Blogaaminen onnistuu parhaiten, jos tekee sellaista mistä itse tykkää. Fani-sivu kannattaa, ei se Facebooki vaarallinen paikka ole.. Sieltä löytyy niitä kavereita menneisyydestäkin.
VastaaPoistaPasi, tavallaan mukavakin aidosti kokea murkkutunteita ja välillä käyttäytyä murkun tavoin. Markkinointi kuuluu kustantajalle joo, mutta mutta... No joo, kiinnostaa kuitenkin itse kokeilla jotain. Niistä kustantamosi markkinointijipoista juuri olisin kiinnostunut. Pitääkin olla kuulolla. Liityin romaanisi tykkääjiin.
VastaaPoistaHannele, tuo on tietysti hyvä nyrkkisääntö, että tekee asioita joista itse tykkää.
Omille kirjoille omistettu blogikin toimii. Se voi sisältää kirjan/kirjojen teemojen ympärillä olevaa tietoa sekä kirjailijalle itselleen (kirjan valmistumisvaiheessa ehkä yksityisenä)että lukijalle. Siinä voi olla linkkejä, tekstinäytteitä ja kuvitusnäytteitä, mikäli kuvittaja suo. Koska kirjani kertovat kahdesta hyvin erilaisesta aikaudesta, ne eivät sovi samaan blogiin. (Aurora, Lucia Olavintytär)
VastaaPoistaFacebook-sivu toimii varmaankin samalla tavalla informaationa.
Blogit saavat suuren osan lukijoita Googlen yms kautta. Entä Facebook?
korjaan: aikakaudesta
VastaaPoistaEi pahalla, mutta jotkut kirjailijoiden omille kirjoilleen perustamat blogit tms. ovat aika kauheita. Sekä teknisesti (sitä EI ole) että on lyöty yli eli vain esim. positiivisia kommentteja jne. Ei paha ideana silti.
VastaaPoistaNaamattu, no jaa, minulle yhdentekevä. Lähinnä ärsyttävä väline.
Kustantajan kanssa yhteinen kotisivu kirjoille voisi olla toimivin ratkaisu. Hyvillä hakusanoilla tietty ,D
Polga,
VastaaPoistatuo olisi ihanne: kustantajan palkkaamien ammattilaisten tekemät kotisivut yksityisille kirjailijoille. Joillakin angloamerikkalaisen maailman menestyskirjailijoilla on sellaisia kotisivuja.
Joillakin on Suomessakin taitava sukulainen, jolla on aikaa ja taitoa pitää kirjailijalle kotisivua, esim Hannele Huovin tytär piti äitinsä kotisivuja ainakin joitakin vuosia sitten. Muutamat kirjastot esittelevät kirjailijoita hyvin oikeudenmukaisesti, mm Helsingin kaupunginkirjasto Sanojen aika -sivuillaan, joihin tietääkseni saatiin rahat Bill Gatesiltä.
Suurin osa suomalaisista kirjailijoista jää ilman minkäänlaista julkisuutta, jos odottaa ylirasittuneiden kustannustoimittajien tekevän heille kotisivut. Pienillä kustantajilla ei ole varaa edes lehtimainoksiin.
Kirjan kirjoittaminen on iso homma. Olisi kivaa, jos edes joku lukisi kirjan jo nyt eikä 100 vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen arkistoja penkoessaan: ai, tällainenkin hyvä kirja julkaistiin.
Kirjailija kohdistaa omilla vaatimattomilla taidoillaan tekemänsä kotisivut lukijoilleen, jotka ovat yleensä itsekin ei-ammattilaisia tietotekniikan alalla, mutta rakastavat kirjoja ja tuntevat myötätuntoa kirjailijoita kohtaan.
Kirjallisessa maailmassa vallitsevat omat erikoiset lakinsa, joista mm Hesari on kirjoittanut vähän aikaa sitten. Kirjailija tekee viisaammin kääntäessään katseensa suoraan lukijaan.
Tää häiriöklinikka siis on hyvä fanisivusto. Miksi jotain muuta? Vai onko tämä liian lavea, intiimi yms.?
VastaaPoistaNo tietenkin voisi perustaa myös nuorisoblogin, aikuisten blogin... ja kaikki blogit keskittyisivät aiheeltaan tiukasti kai sitten kirjoihin ja kirjailijaan.
Taidan olla ihan pihalla.
tv
yks fani
Ai niin, nyt mä tajusin, FB muka on suositumpi kuin blogit. Joo joo.
VastaaPoistatv
sama
Hei yks anonyymi fani, en tietenkään luopuisi blogista. Ajattelin tuota Fb:tä rinnalle, sellaisia ihmisiä varten jotka eivät jaksa seurata itsekeskeisiä, pitkiä marinoitani. Mutta siis pelastit päiväni, kun kerroit että tämä on hyvä fanisivusto. Tämä oli kyllä muutenkin ihan kohtuuhyvä päivä, mutta nyt se sai ihanan silauksen!
VastaaPoistaAnna, en tiennyt tuosta Bill Gates yhteydestä, kiintoisaa. Kirjallisen maailman lait ovat tosiaan aika erikoisia, ja jos ei kiinnosta rypeä matopurkissa, niin muuhan ei auta, kuin ryhtyä kosimaan lukijoita. Tosi tarkoituksella ja vilpittömin mielin. Fb:n sisällä voi tietenkin yrittää kalastella ihmisiä fb:n sisällä. Saada ihmiset jakamaan sivua niin että se leviäisi, ja löytää "tykkääjiä" joita voisi sitten hienovaraisesti manipuloida tuottamalla äärimmäisen mielenkiintoisia ja nopeasti silmäiltäviä tilapäivityksiä.
Polga, juuri tuota minäkin pelkään. Että teen jonkin Fb sivun, ja sitten ihmiset kokevat, että onpas tyhmää.
Kyllä Bill Gatesin antama miljoonan dollarin palkintoraha on totta, vaikka siitä ei ole paljon puhuttu:
VastaaPoista"1990-luvun alussa tapahtuneen voimakkaan tietoteknistymisen innoittamana Nokian entisellä kaapelitehtaalla avattiin vuonna 1994 maailman ensimmäinen - etenkin poikia ja miehiä kiehtonut - Internet-kirjasto.
Kuusi vuotta myöhemmin, vuonna 2000, Helsingin kaupunginkirjastolla oli ilo vastaanottaa ensimmäinen koskaan jaettu Access to Learning –palkinto ja miljoona dollaria, jotka myönsi Bill ja Melinda Gatesin säätiö 'hyvästä, tietotekniikan ja Internetin käyttömahdollisuuksia edistävästä työstä'.
(Helsingin kaupunginkirjaston sivut)
Facebook on sekava ja ärsyttävä. Olen eronnut jokseenkin kaikilta fanisivuilta kun kyllästyin viesteihin, joissa oli hyvin vähän mitään minua kiinnostavaa informaatiota. Toisaalta en hakemalla löydä sieltä ikinä mitään mitä haluan.
VastaaPoistaJos perustat fanisivuston, saatan silti liittyä faniksesi vaikka en ole lukenut yhtään kirjaasi ja jos luen, niin enemmänkin Kotimaa-blogisi takia (sori vaan, ei taida oikein kannustaa kirjailijaa).
Entäs tweettaaminen? En kylläkään tiedä onko se yhtään sen parempi vaihtoehto kuin FB.
Sanoisin että parasta mainosta kirjoillesi on se mitä muuten kirjoitat, siis esim. täällä.
Kiitos tiedosta, Anna!
VastaaPoistaHelena, minulla on vähän samansuuntainen kokemus Fb:stä. Fanisivuston luomisen pointti tietysti olisikin juuri kalastella uusia lukijoita. Niin että ei se tietenkään mikään varsinainen fanisivusto olisikaan. Kotimaabloginkin perustin nimenomaan tunkeutuakseni sellaisten ihmisten tietoisuuteen, jotka ovat kiinnostuneita kirkollisista asioista ja voisivat siis olla kiinnostuneita kirkolliseen aihepiiriin sijoittuvista kirjoistani, mutta eivät muuten tajuaisi olla niistä kiinnostuneita. Tweettaaminen pitäisi varmaan ottaa haltuun myös, haaveilen vain siitä, että pystyisin kehittelemään jonkin strategian, mutta ehkä se on liikaa vaadittu...
Sinulla on blogissa aika monta fanittajaa, mutta jos perustat erityisen fanclabin, niin kyllä ilmottaudun. Terveisiä Ahvenanmaalta.
VastaaPoistaTää sun blogi on ihan paras. Fb ei ehkä ole juuri sun faneille, voisin kuvitella...? Kunpa uskaltaisin itsekin perustaa blogin. Yritän kerätä rohkeutta.
VastaaPoistaMinäkin pidän tästä blogista. On hienoa, että sait heti alkuun aikaan hyvän blogin ja olet välttynyt turhilta kokeiluilta, vaikka bloggaaminen oli vielä muutama vuosi sitten hankalaa, kun vuoroin Blogger tai Vuodatus oli nurin. Minulla ainakin meni energiaa kiertolaisena oloon. On sitten vaikeaa lopettaakaan jotan blogia, jossa käy ihmisiä.
VastaaPoistaBloggerissa on se hyvä puoli, että Blogger profiili toimii sivustokarttana (?, sitemap), josta pääsee bloginpitäjän muihinkin blogeihin. Vuodatuksessa en hallitse vielä sitä asiaa, ja blogini ovat siellä hajallaan.
P.S. Laita kääntäjä ylemmäksi.:)
VastaaPoistaErittäin kiinnostava aihe! Facebookissa onnistunein esimerkki on musta tällä hetkellä Mielensä Pahoittajan fanisivusto, joka toimii siksi, että se sopii ko. kirjan teemaan ja laajentaa kirjan sisältöä onnistuneesti ja FB:lle sopivan nopeasti ja ytimekkäästi. Toisaalta se on enemmän yhden kirjan kampanja kuin kirjailijan fanisivu - en vastusta niitäkään, jos kirjailijalla on hyvät statuspäivitykset tai muuten FB:hen sopivaa asiaa.
VastaaPoistaItse toivoisin lisää kirjailijoiden blogeja ylipäänsä, mutta ymmärrän, että kirjailijoilla on muutakin tekemistä ja kirjoittamista kuin bloggaaminen. ;) Väkisin vääntämällä ei kannata tehdä mitään, mutta itsensä nolaamista ei pidä varoa liikaa, sosiaalisessa mediassa sitä ei voi välttää. Kuuluu median nopeaan luonteeseen, että riman pitää riittävän alhaalla. Tämä kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Apua ! Aioksä liukua kokonaan Naamattuun (kiitos polga sanasta).
VastaaPoistaEn ole siellä kun en löydä sieltä mitään merkittävää. En osaisi fanittaa, en fanita mitään sellaista mistä en mitään tiedä. Ei ole halua opetellekaan sellaista fanitusta, rakastan asioita joista oikeasti pidän ja jotka tunnen riittävän hyvin, että voin niin sanoa.
Kirjojasi olen lukenut, luen vastakin. Jos se on "fanitusta" niin olkoon sitten. Blogisi on onnistuneella tavalla sekoitus vähän kaikenlaista. Oma maailmansa, konstailemattoman avoimella tavalla. Aivan parhainta markkinointia tämä.
Hirlii, en tosiaan aio liukua naamattuun, mietin vaan että voisko sitä hyödyntää jotenkin.
VastaaPoistaAnonyymi, onhan se pieni kynnys se blogin perustaminen. Mutta pienin askelin kannattaa edetä. Eihän siinä lopulta voi mitään kovin isoa vahinkoa tehdä kenellekään, jos blogin perustaa.
Ina, kiitos vinkistä, pitääkin perehtyä tuohon mielensä pahoittajaan. Niin, ehkä itsensä munaaminen kuuluu pelin henkeen täällä virtuaalimaailmassa. Blogissa tunnen itseni varmaksi, joten se ei niin haittaa jos vähän töpeksii. Naamakirjassa tunnen itseni epävarmaksi, ja siksi sitä siellä haluaisi välttää töpeksinnät.
Sinulla noita blogeja tosiaan riittääkin, Anna.
Kiitos Salme!
Aika selektiivisesti fanitan asioita Naamakirjassa, mutta parin blogin fanisivuilla olen. Kyseiset blogit päivittyvät sen verran harvemmin että ihan hyvä että ilmoittelevat uusista päivityksistä (en harrasta noita readereita).
VastaaPoistaMutta niistä ei myöskään tule mitään kohtuutonta spammivirtaa. Mutta tuo olisi ainakin selkeää sisältöä joka ei olisi liian tyrkkyä, mainostat Häiriöklinikkaa ja Kotimaan blogia (ja muita jos niitä on) ja täällä sitten niitä kirjojasi :)
Hdcanis, niin sitä ajattelinkin että kaikenlaista spämmäämiseltä haiskahtavaakin pitäisi välttää viimeiseen asti. Niin, olen kyllä tuotakin miettinyt, että blogille fanisivut, ja täältä sitten ihmiset eteenpäin kirjojen lukijoiksi...
VastaaPoistaKirsti: olen siis laskelmointisi uhri. :/
VastaaPoistaTuli mieleen, että voisit ehkä ensi alkuun lisätä blogiisi jakamispainikkeen jotta lukijat voivat itse tweetata ja linkittää postauksiasi facebookiin ym.?
Olen miettinyt samaa kyllä. Tuolla ylhäällähän on kyllä tuo "jaa muille" linkki, mutta mukavat tietysti olisi saada kiva nappi tuohon kylkeen.
VastaaPoistaHuomasin "jaa muille"-linkin nyt kun mainitsit sen... kirjauduin äsken (pitkästä aikaa) omaan blogiini ja blogger tarjosi heti jakopainiketta lisättäväksi, joten kai sellainen sinullekin löytyy. :)
VastaaPoistaJa sinun blogiisi löytää miten...?
VastaaPoistaYleisöltä suljettu. Ainakin toistaiseksi.
VastaaPoista