Yksi novelleistani on käännetty englanniksi. Se on Pullakahvit niminen juttu Outoa rakkautta kokoelmasta. Turbatorin pääjehu Harri Kumpulainen jotenkin vaikuttui tarinan makaabereista virityksistä, ja tarjosi sitä Burning Bridgelle käännettäväksi, ja nyt hanke on edennyt niin pitkälle, että sain käännöksen ihmeteltäväkseni. Pitää enää löytää jokin taho, joka julkaisisi novellin ulkomaanelävien lehdessä. Mielellään jokin mahdollisimman laajalevikkinen ja arvostettu, mikähän olisi hyvä, Time? Kulttuurikääpiöisyyteni paljastuu jälleen, en ole seurannut ulkomaisia kirjallisuuslehtiä.
torstai 5. elokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Taitaa vaatia ns. agentin hankkimista. Ulkomaiset kustantamot tai lehdet eivät yleensä ota vastaan käsikirjoituksia suoraan kirjoittajalta.
VastaaPoistaNiinpä. Ja sehän tässä onkin ihmeellistä, että mulla on se agentti. Enkä itse pistänyt tikkua ristiin asian vuoksi.
VastaaPoistaUusimman Timen kannessa on tosi outoa rakkautta. Siinä on kuva afganistanilaisesta nuoresta naisesta, jolta on puukolla veistetty irti nenä sekä korvat. Taleban-pappi määräsi, kun nainen oli yrittänt livistää kotoa. Kuva alla on sitten teksti: "Tämän takia olemme Afganistanissa." (Älä katso sitä kuvaa kirjastossa, menee takuiulla yöunet.)
VastaaPoistaVoiko enää ovelampaa propagandaa olla olemassa? Öljyn, mineraalien ja vaikutusvallan takia jenkit sellä ovat, eivät he neniä suojele.
Niin että älä tarjoa juttuasi Timeen, sen vain halusin sanoa. Mutta muuten esitän lämpimät onnitteluni maailmanvalloituksellesi. Siitä se lähtee.
Suopea lukija
Hei SL, sinuakin näkee!
VastaaPoistaEi voi kun kadehtien ihmetellä jenkkien taitavuutta, siis aivan oikeasti. Kyllä ne osaavat. Toissapäivänä televisiosta tuli dokumentti Afganistanin idols-kilpailusta. Pari naistakin oli päässyt finaaliin tappouhkauksista huolimatta. Lammaspaimenet vuoristomajoissa olivat riemuissaan hurraamassa ja äänestämässä suosikkejaan. Kaupallinen viihdeformaatti tekee sen, mihin kansansivistystyö, koulutus, demokratian tukikampanjat yms hidas ja vaivalloinen puurtaminen ei pysty. Toki se myös hävittää paikallisen omaleimaisen kulttuurin, siis myös sen hyvän, mitä siellä (kai) on ollut.
Juu, tästä se alkaa. Pidä huivistasi kiinni, Ellilä.
VastaaPoistaSe siis menoa nyt ! Matkasi maailmalle. Onnellista ja jännittävää matkaa, edessäsi voi olla (miltei) mitä tahansa.
VastaaPoistaÄlä nuolaise ennen kuin tipahtaa, olisi hyvä sääntö. Mutta kuka sellaisia muistaa.
VastaaPoistaHienoa, onnea Kirsti! :D Eri kielille kääntäminen on kai monen kirjailijan toivelistalla aika korkealla. Mulla ainakin ;)
VastaaPoistaMä olen varmaan kauhean epäinhimillinen, mutta mun mielestä joutaa häviämäänkin sellainen kulttuuri jossa naiselta leikataan nenä päästä, jos se ei jaksa kestää appivanhempien röykyytystä. Joo on siellä varmaan kaikkea ihanaa ja hienoakin, mutta tuollainen on niin helvetin barbaarista ja takapajuista, että sitä joku erikoinen kipontekotaito tai mattojenpunonta ei riitä hyvittämään >:(
En ole hirveän herkkis ihmiskohtaloille (ainakaan samassa määrin kuin eläin-sellaisille), mutta multa menee sielunrauha aina kun näen Timen kansikuvan :(
Anu, nenien leikkely on barbaarista joo, mutta mä olen kans varmaan jotenkin pilalla, koska mun mielestä sekin on barbaarista että lännessä naiset ja miehet kauneusleikkelee itseään ihan vapaaehtoisesti ja maksavat itsensä kipeiksi, jos eivät muuten ole vielä erilaisista leikkuista kipeitä. Ja pitävät julkkiksen uraa kiinnostavimpana mahdollisena vaihtoehtona oman elämänsä kannalta jne. Et siis joku hämy mussa toivoo, että voisi löytyä joku kultainen keskitie näiden kahden barbarian väliltä. Vaan eipä siltä näytä.
VastaaPoistaSiinä on mun mielestä melkoinen ero, tehdäänkö nenän leikkaus nenän omistajan vapaasta tahdosta vai sen vastaisesti. Pidän kyllä ulkonäköpakkomielteisyyden kasvua itsekin aika älyvapaana ilmiönä, mutta siinä sentään viipaloidaan vain omaa kehoa.
VastaaPoistaHeips! Nenäleikkelykuvan kommentteineen löydät vaikkapa täältä: http://actuspurunen.blogspot.com/
VastaaPoistaHuomaan muistaneeni kansitekstin väärin, mutta ajatus on sama.
Ihan piiikkuisen kyllä olen eri mieltä tuosta barbariasta. Jos joku Tuksu käy laitattamassa isommat munkit se on toki vapaaehtoista, hän jopa maksaa siitä. Mutta afgaaninainen ei ole vapaaehtoisesti veisteltävänä. Käypä vilkaisemassa kuvaa niin huomaat eron.
Mitä julkisuuteen tulee muistelen sinun joskus toivoneen itsellesi hiukan parempaa näkyvyyttä. Ylipäätään julkisuus ei tee kirjailijalle (eli myynnille...) pahaa. Se, että kaikenlaiset beibet ja pojut kuvittelevat elävänsä luksuselämää Ilta-sanomien siivellä on toki toinen juttu ja se voidaan panna silkan lapsellisuuden tiliin. Kylläpä maailma tasii aikanaan.
Kaikissa meissä aikuisissa (30 vee täyttäneet) elää pieni hämy tai kuten nuoriso sanoo "vanha pieru", joka haluaisi varoitella turhista kuvitelmista. Mielellään sanomme lapsille, että lukekaa nyt ihmeessä ja hankkikaa kunnon ammatti, jotta pärjäisitte elämässä. Kun tytär ilmoittaa ryhtyvänsä kirjailijaksi puistelemme säälivästi päätä.
Vaan kuinka on meidän itsemme laita? Luimmeko tarpeeksi? Hankimmeko tuottoisan ja varman ammatin sekä työpaikan? Oliko kunnianhimoa? Onko kertynyt ansiomerkkejä juhlapuvun rintamukseen? Olemmeko kannattaneet oikeita puolueita? Olemmeko seurustelleet oikeiden ihmisten kanssa? Kuinkahan on?
Suopea lukija
Huomatkaa nyt sentään Anu ja SL, etten ryhtynyt vertailemaan kumpi on barbaarisempaa, sekö että tytöltä leikataan vuorilla nenä ilmeisesti ilman paikallispuudusta, vai se että nenä leikellään yksityisklinikalla omasta halusta. Tarkoitukseni oli, ilmeisen epäonnistuneesti, kiinnittää huomiota siihen millaisia teitä positiiviset muutokset tehokkaimmin leviävät, siis idols-kisan tyyppisten formaattien avulla, jolloin ne myös pyyhkivät tieltään kaiken omaleimaisen kulttuurin. Olen kulttuurientutkija ja uskontotieteilijä koulutukseltani, joten en pysty suhtautumaan kulttuureihin vain hassuina kippoina ja kappoina joita joillakin on. Niillä on minusta muutakin arvoa. Oma haikea toiveeni on, että nenänleikkelyistä ym. voitaisiin luopua sen kautta, että ihmiset saisivat tietoa, valistuisivat, alkaisivat ajatella jne. Jolloin siis voisi olla mahdollista luopua kulttuurin huonoista puolista, mutta säilyttää se mikä on hyvää. Toki tiedän, ettei näin tule koskaan tapahtumaan, mutta saa kai sitä omassa blogissaan sentään haikeasti haaveilla.
VastaaPoistaYritin miettiä pääni puhki, mutta en saanut kauneusleikkauksiin erityistä barbaarista sävyä. Jos niin olisi, tulisi toki minihameet, push-upit, huulipunat, koko kauneusarsenaali luokitella barbaariseksi sekin. Kuitenkin kyse lienee vain naisen/miehen markkina-arvon parantamisesta. Tietysti voi ajatella niinkin, että markkinointi an sich on barbaarista.
VastaaPoistaHaikea toiveesi siitä, että pelkkä tiedon levittäminen lopettaisi nenänleikkelyn tuntuu aika utopistiselta. Suomalaisillekin on paasattu yli sata vuotta, että viinan juominen on vaarallista ja turmiollista. Tulos: viinaa menee kurkuista alas enemmän kuin koskaan Suomen historiassa. Vähän luulen, etteivät nenänleikkaajatkaan aivan heti luovu tavoistaan.
Tiivistettynä: jos luterilainen sanoo muslimille, että nenänleikkuu on väärin häneltä katkaistaan kaula. Jos muslimi tulee tänne ja sanoo että viinanjuonti on pahasta häneltä tervataan munat.
No, sanoitkin vain haaveilevasi haikeasti. Haaveillaan vaan.
SL
SL, nuorten tyttöjen kanssa kun juttelee, hämmästyy siitä miten suuret paineet liitetään ulkomuotoon. Minusta siinä on jotain barbaarista, kun ulkonäkökeskeisyys on tässä nykyisessä mittakaavassa. Yritin omasta puolestani irrottaa keskustelun tuosta muslimi-luterilainen viitekehyksestä, hämmästelin vain sitä, miten tehokasta amerikkalaisviihteeseen kätketty indoktrinaatio on, miten sillä tosiaan muutetaan maailma, ja samalla ihmettelen miksi ei samalla kaavalla millään pystytä edistämään jotain mielestäni tosiaan positiivisia asioita, kuten jokaisen ihmisen ihmisen itseisarvoa, myös niiden jotka eivät laula ja tanssi kauniisti.
VastaaPoistaNämä kulttuuriset yleiset kipot ja kapot sekä niput ja napot eivät jaksa kiinnostaa, kauheasti. Eikä sekään, mikä kuva just nyt sitten on Timen kannessa. Kuinka moneen ihmiseen tuo Time-kansi nyt ihan oikeasti vaikuttaa? Oikeasti. Paitsi siten, että nyt sit ajattelen, että mihin Time siinä oikein pyrkii?
VastaaPoistaNuorten tyttöjen, ja vähän vanhempienkin, ulkonäkökysymyksiin tragiikkaa luovat ne asenteet joissa aikuinen vahvistaa, että vain ”hyvän näköisenä” sinulla on myös ”hyvä elämä”. Sillä asenteella voi hyvin vammauttaa ja amputoida paitsi itseään myös muita. Että kuka täällä nyt kauniisti tanssii tai kuka saa laulaa ?
Tosiaankin SL, olemme itsemme kanssa. Kuinka sen kanssa olemme? Kysyt myös hyviä kysymyksiä. Onko muuten olemassa ”oikeita” tai ”vääriä” ihmisiä? Ehkä olemme ihan vääriä ihmisiä kaikki toisillemme? Alunperin. Vai olemmeko?
Olemmeko syntyneet oikeaan paikkaan ollenkaan vai olemmeko syntyneet ihan väärille ihmisille ja oikeaan hetkeen, ja sitten jossakin kohtaa tehneet omia valintojamme ja tulleet aikuisiksi. Tämä on se minkä tahdoin tai se minkä sain, mutta sen jälkeen emme pelkureina haluakaan antaa sattuman osua elämäämme tai valintoihimme, ja pidämme kiinni jostakin ”käsityksestä” tai ”näkemyksestä”.
En tiedä varmasti onko kohtalo, sattuma vai oikullinen osuma vaiko järjen valinta se, mikä on meille hyväksi tai pahaksi. Elämä, kaikkinensa, sisältää jo aika monta arvaamatonta tekijää.
Kiitos Kirsti, että yritit irrottaa tuosta muslimi-luterilaisuus dikotomiasta.
Afrikan mantereelta tänne pohjoiseen asti raahautuneet ihmiset, muslimit, jotka olen oppinut tuntemaan edes nyt jotenkin, ovat ainakin rikkoneet omalla henkilökohtaisella elämällään ja olemassaolollaan sitä propagandaa jonka varassa olin itse siihen asti elänyt.
Suosittelen sitä, tunkeutumista länsimaisen propagandan lävistämän ajattelutottumuksen läpi, ja siis kohtaamaan ihmisen, vaikka hän olisi ”toiselta puolen maapalloa”.
Sitä saattaa nimittäin jopa huomata, että tämä ihmisenä oleminen melko lailla samankaltaista, ja meitä piinaavat aikalailla samankaltaisetkin kysymykset.
Sorry, käsitin väärin.
VastaaPoistaPuhuttiin sitten plastiikkakirurgisesta tasapäistämisestä tai kulttuuri/uskontoperäisistä kunniarikoksista, ongelma on siinä, että vaikka ihminen voi olla fiksu, massat ovat tyhmiä...
Juu, kyllä Aku Ankka on tainnut jättää maailmaan pitkäkestoisemmat ja laajemmat jäljet kuin Marxin Pääoma. Amerikkalaisen indoktrinaation hienous ja tehokkuus piilee sen näennäisessä puolueettomuudessa ja viihteellisyydessä. Lisäksi se on pakattu tosi vetäviin kuoriin. Ihan kuin kokoomuspuolue meillä.
VastaaPoistaAmerikkalaista kaavaa "hyvien" asioiden edistämiseksi on vaikea käyttää, koska se näyttää heti politiikalta ja jos ei näytä, joku kyllä huomauttaa siitä.
Oletko sitä mieltä, että ulkonäkökeskeisyys on juuri nyt jotenkin tuntuvampaa kuin ennen? Ellen väärin muista jo 60-luvulla tytöt tupeerasivat, laittoivat täytteitä rintsikoihin, maalasivat että pakkeli vain roiskui ja pukeutuivat varsin hemaisevasti.
Äitini kertoi, että 1930-luvulla naisilla meni hirveästi aikaa laittautumiseen kun piti kukistaa kilpasiskot kauneuden mittelöissä. Isoäitini puolestaan on kertonut, että hänen nuoruudessaan kaikki ne, jotka vain kynnelle kykenivät, koristautuivat vaikka viimeisillä pennosillaan hankkiakseen itselleen elättäjän.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että ulkonäkö on ollut naisille tärkeä juttu aina siitä lähtien kun peili keksittiin.
Maaseutu-Suomessa naisen arvoa nosti isukin omaisuus, metsät ja pellot ja sen sellaiset. Rumakin meni kaupaksi, jos sulhon pellot voitiin sopivasti yhdistää tulevan vaimon suvun peltoihin. Nykyisin ehkä rinnanympäryksen mitta on tullut korvaamaan ne peltohehtaarit. No, tämä kaikki on vain tällaista myöhäisillan arvelua.
SL
Kyllä tietenkin ulkonäkö on aina ollut tärkeä avu esim puolison hankkimisessa, sosiaalisessa nousussa, ja mukava asia itsellekin, mutta väittäisin, että ulkonäköstandardit ovat silti koko ajan kiristyneet, ja että monissa ammateissa ei nykyään enää tahdo riittää että on suht. siisti ja asiallinen, vaan yhä enemmän aletaan odottaa miellyttävää ulkonäköä. Median ihannemallien ohjaava vaikutus on mielestäni tätä nykyä ihan toisella tasolla kuin esmes omassa nuoruudessani, vaikka kyllä silloinkin osattiin katsella Suosikista pop-tähtösten kuvia ja olla ihan masis sen vuoksi että oltiin niin paksuja.
VastaaPoistaJonkun tuttavan jääkaapin ovesta on jäänyt mieleeni 20-luvulta oleva lehtimainos, jonka otsikko julisti: "Laihuus on rumaa!" Jaa, on siitä tehty postikorttikin varmaan.
VastaaPoistaMainos myi jotain mömmöä, jota syömällä nainen kuin nainen saavutti "miestä miellyttään pyöreyden."
Minusta tuo mainos jos mikä oli barbaarinen. Siihen aikaanhan monilla ihmisillä ei kerta kaikkiaan ollut rahaa syödä riittävästi. He laihtuivat ja kuihtuivat. Ja sitten siihen tulee mainos karjumaan, että oletpa sinä ruma.
Nykyisin ei suoraan sanota, että lihavuus on rumaa, mutta toki se tulee läpi niin mainonnasta kuin terveystiedotuksestakin.
Nyt ei kuitenkaan kenenkään ole pakko olla lihava. Voi syödä vähemmän ja pysyä hoikkana. Laihus/lihavuushommassa on vähän sama juttu kuin nenän veistämisessä ja kauneuskirurgiassa. Toinen on oli/on pakollista, toinen ei.
Sanoit, Kirsti, että monissa ammateissa ei nykyään tahdo riittää jne. Oletko tosiaan törmännyt tuollaisiin vaatimuksiin vai onko kyse mutusta? Aivan varmasti valokuvamallin ja tv-juontajan hommiin tarvitaan tiettyä ulkonäköä, mutta entäpä jos nuori haluaa betoniraudoittajaksi?
Joskus kyllä olen epäillyt, että sairaanhoitajat valitaan ulkonäön mukaan, niin nättejä he monesti ovat. Mutta kun ne vielä ovat niin mukavia ja ammattitaitoisiakin!
Median ohjaavasta vaikutuksesta olemme varmaan samaa mieltä. On järkyttävää, kun naistenlehti kutsuu puolialastonta linnan juhlien kaunotarta "rohkeaksi" tai "säväyttäväksi". Minusta pitäisi kertoa esimerkiksi, että "Helena Lindgrenin tyylitaju petti taas pahasti" tai "Lindgrenska pukeutui taas kuin mikäkin hutsu." Tällöin annettaisi nuorille oikea signaali.
Eikös se juuri ollut porno-lindgrenska, joka kerran tuli linnanjuhliin kalaverkkoon kietoutuneena? Sama kuin joku mies tulisi samoihin juhlin munat paljaina.
SL
Minulla oli monet vuodet tuo nimenomainen 20-luvun mainos mieltä piristämässä. Käsitykseni ulkonäköstandardien kiristymiseen perustuu joihinkin aiheesta tehtyihin tutkimuksiin, joita tosin en ole itse lukenut, enkä siis kykene arvioimaan niiden tieteellistä uskottavuutta, mutta kun niitä on referoitu lehdissä, ja tutkija on vaikuttanut asiantuntevalta, olen ottanut ne vakavasti, semminkin kun käyvät yksiin omien havaintojeni kanssa. Hannele Harjunen on jäänyt nimenä mieleen. Oli joitakin vuosia sitten enemmänkin esillä joissakin tv2:n asiaohjelmissa. Itsekin pulska nainen, ja tietää mistä puhuu. Niin, en edes lähde tuohon, kenenkään ei ole pakko olla lihava juttuun. Kuten myöskään en siihen, ettei kenenkään ole pakko olla juoppo, eikä nikotinisti, eikä narkkari, eikä yhtään mikään muukaan. Vapaa tahto on meillä kaikilla, itse olemme kohtalomme herroja jne. Olkoon niin, jos niin uskot tosiaan.
VastaaPoistaHannele Harjunen on tehnyt väitöskirjan aiheesta ja myös toimittanut hyvän tietokirjan "Koolla on väliä!" (Like 2007).
VastaaPoistaSiinä pureudutaan esim siihen ihmiskuvaan jossa ei ole muunlaisia ihmisiä kuin lihavia ja laihoja.
Suosittelen luettavaksi.
"Niin, en edes lähde tuohon, kenenkään ei ole pakko olla lihava juttuun."
VastaaPoistaNo en minäkään, tietenkään. Taidamme nyt puhua toistemme ohi.
SL
Pitäiskin tosiaan lukea, Hirlii.
VastaaPoistaJaa SL, no se on helpotus, jos puhuttiin ohi, se onkin ihan normaalia, ainakin minulla.
Hienoa tuo novellisi kääntäminen! (Ja sitä seuranneeseen OT-keskusteluun en nyt jaksa ottaa kantaa.)
VastaaPoista