lauantai 7. elokuuta 2010

Konkreettinen ongelma

Kirjoittaessa törmää kummallisiin ongelmiin, kuten siihen että päähenkilöni löytää juonen kannalta olennaisen tärkeän paperin, 60 -luvulla kuolleen, vaikeasti kehitysvammaisen ihmisen kuolintodituksen. Millainen paperi se on mahdollisesti ollut? Ei harmainta haisua. En kuitenkaan voi mielestäni kirjoittaa, että "Aulis löysi paperin jossa luki Kuolintodistus. Paperissa kerrottiin, että vainaja oli kehitysvammainen." Jotenkin vähän tyylikkäämmin pitäisi asiat ilmaista. Olisi hyvä olla hiukan latinaa, ammatillisia vakuuttavia termejä, ja ehkä myös jotain ajan henkeä ilmaisevia sanakäänteitä.

Googlettelin kuolintodistusta, ja mietin samalla, että aika morbideissa tunnelmissa sitä meikäläinen lauantaista suviehtootaan viettää. Nämä ovat ehkä niitä viimeisiä päiviä tänä vuonna, kun saisi vielä nauttia kesän lämmöstä. Löysin netistä moderneja kaavakkeita, saa niistäkin ehkä jotain osviittaa. Tilastokeskus on säilönyt suomalaisten kuolintodistukset vuodesta 1936 lähtien. Sinne kun pääsisi penkomaan. Vaan pitäisi olla jokin järkevä syy, tieteellinen tutkimus esimerkiksi, ei niitä papereita kaikille näytetä. Ja hyvä niin.

Aivoni askartelevat keksiäkseen kiertotien. Jos jollakin on teistä rakkaista lukijoistani on piironginkätköissä mojova kuolintodistus, olisin kovin kiitollinen saadessani sen esim. pdf-muodossa. Palkkioksi voin lähettää esim. Reetta ja linnan vangit saturomaanin, kunhan se ilmestyy. Kirjasta tosiaan tulee ihana, uskokaa pois. Ja siis anteeksi, että edes kysyn tämmöistä. Arvaan, että tämä vaikuttaa tosi sairaalta.

Share/Bookmark

7 kommenttia:

  1. Mulla on yksi kuolintodistus mutten tiedä onko siitä hyötyä, mutta etkö voi laittaa siihen kuolinpaikaksi jotakin kehitysvammalaitosta.

    Rinnekoti,Espoossa, on ollut ainakin olemassa 1960-luvulla. Ja oiskohan Sofianlehdon (Hki) kehitysvammaosastotkin, siitä en ole ihan sata varma.

    Lähiomaisen kuolintodistuksen käsittääkseni saa kyllä, ilman mitään erityistä tarkoitusta.

    VastaaPoista
  2. Mulla on yksi kappale, isäni kuolintodistus. Ei oikeastaan muista sairaalapapereista paljoa poikkea. Jotain epikriisin ja syntymätodistuksen väliltä muodoltaan. Eli ensin on henkilötiedot ja syntymä ja kuolinajat, sitten lyhyt tilannekatsaus tyyliin "74-vuotias mies, sairastaa 2-tyypin diabetesta, otettu sairaalaan xx.xx vatsakivun ja oksentelun takia, sydäninfarktin merkkejä todettu (luetellaan kokeita); kehittynyt sydämen vajaatoiminta, potilas todettu kuolleeksi klo xx.xx" Ja tosiaan, tämä kuolintodistus päätyi minulle, kai siksi että minä meistä kahdesta siskoksesta olin kuolinpesän hoitaja.

    Soffari oli 60-luvulla myös lastenkoti, tai siis sellainen vastaanottokoti, ei pelkästään kehitysvammalaitos.Muutos taisi tulla 70-luvun puolivälin tienoilla.

    Voisiko juttu mennä about näin:
    "Aulis tavaili paperia; "Kuolintodistus" luki otsikossa. Hän luki nimen, osoitteen, syntymäajan ja sitten seurasi tekstiä: 22-vuotias nainen, 21-trisomia (tai jotain, mikä kertoo kehitysvamman), otettu sairaalaan keuhkokuumeen vuoksi, kuollut silloin- ja silloin..."

    VastaaPoista
  3. Ah, kiitos Hirlii ja Reine, näistä oli jo paljon hyötyä.

    VastaaPoista
  4. Ei kuolintodistusta, mutta isosedän lukuseteli olisi (siis todistus kiertokoulusta...)! ;D Jos joskus tarvitset vaikkapa - tai joku muu lukija.

    VastaaPoista
  5. Kehitysvammainen-sanaa ei taidettu vielä 1960-luvulla käyttää, vaan vajaamielinen taisi olla virallinen termi (niitähän on ollut monia ajan mittaan). Täällä on muuten mieltä hurautteleva lyhyt kehitysvammahuollon historia, suosittelen http://www.kvtl.fi/sivu/sosiaaliturva_ja_edunvalvonta

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!