Konkreettinen ongelma

Kirjoittaessa törmää kummallisiin ongelmiin, kuten siihen että päähenkilöni löytää juonen kannalta olennaisen tärkeän paperin, 60 -luvulla kuolleen, vaikeasti kehitysvammaisen ihmisen kuolintodituksen. Millainen paperi se on mahdollisesti ollut? Ei harmainta haisua. En kuitenkaan voi mielestäni kirjoittaa, että "Aulis löysi paperin jossa luki Kuolintodistus. Paperissa kerrottiin, että vainaja oli kehitysvammainen." Jotenkin vähän tyylikkäämmin pitäisi asiat ilmaista. Olisi hyvä olla hiukan latinaa, ammatillisia vakuuttavia termejä, ja ehkä myös jotain ajan henkeä ilmaisevia sanakäänteitä.

Googlettelin kuolintodistusta, ja mietin samalla, että aika morbideissa tunnelmissa sitä meikäläinen lauantaista suviehtootaan viettää. Nämä ovat ehkä niitä viimeisiä päiviä tänä vuonna, kun saisi vielä nauttia kesän lämmöstä. Löysin netistä moderneja kaavakkeita, saa niistäkin ehkä jotain osviittaa. Tilastokeskus on säilönyt suomalaisten kuolintodistukset vuodesta 1936 lähtien. Sinne kun pääsisi penkomaan. Vaan pitäisi olla jokin järkevä syy, tieteellinen tutkimus esimerkiksi, ei niitä papereita kaikille näytetä. Ja hyvä niin.

Aivoni askartelevat keksiäkseen kiertotien. Jos jollakin on teistä rakkaista lukijoistani on piironginkätköissä mojova kuolintodistus, olisin kovin kiitollinen saadessani sen esim. pdf-muodossa. Palkkioksi voin lähettää esim. Reetta ja linnan vangit saturomaanin, kunhan se ilmestyy. Kirjasta tosiaan tulee ihana, uskokaa pois. Ja siis anteeksi, että edes kysyn tämmöistä. Arvaan, että tämä vaikuttaa tosi sairaalta.

Konkreettinen ongelma